2017 – Reissukohteiden topit ja flopit

Matkoja kolmella mantereella, kymmeniä kohteita. Rantalomaa Mauritiuksella, safaria Afrikassa, yö keskellä ei mitään korkealla vuorilla. Pieniä ja suloisia kyliä, autiomaan avaruutta ja miljoonakaupungin vilskettä. Luontoa, eläimiä ja ihmisiä. Uutta ja ihmeellistä, mutta myös tuttua ja turvallista. Sitä kaikkea on mahtunut vuoden 2017 matkoihin, plus paljon muuta. Kuten vuoden yhteenvetoa tehdessä totesin, niin kyllä vuosi 2017 oli taas hyvä matkailun osalta. Välillä oikein hämmästyttää, kuinka lähes poikkeuksetta matkat ovat niin onnistuneita ja suurilta vastoinkäymisiltä on vältytty (kopkop..).

Mutta ei se kaikki tule annettuna tai sattumalta.

Minä olen kova suunnittelemaan matkoja. Ennen matkan alkua olen kahlannut tuntien ja taas tuntien edestä materiaalia edessä olevista kohteista, usein jopa painanut paikan kartan mieleen niin hyvin jo etukäteen, että paikan päällä osaan suunnistaa ainakin auttavasti ympäriinsä ilman karttaa. Tällä hyvällä valmistautumisella varmasti on suuri merkitys matkojen onnistumiseen pariltakin kannalta. Ensinnäkin pystyn jo etukäteen varmistamaan, että kohteen pitäisi olla itselle mieluisa, mutta toisaalta osaan myös henkisesti varautua jo etukäteen niihin väistämättömiin, ei-niin-mieluisiin asioihin joita todennäköisesti tulee vastaan.

Ei matkat aina pelkkää auringonpaistetta ja iloa ole, mutta hyvällä etukäteisvalmistelulla pystyy kyllä vaikuttamaan jo paljon onnistumiseen. Mutta ei toki aina. Vaikka suuria vastoinkäymisiä ei tulisikaan eteen, niin silloin tällöin etukäteen tehdyt selvittelyt menee pieleen, tai luovat väärän mielikuvan, eikä se kohde lopulta olekaan niin timanttinen kuin ajatteli. Ja kyllähän välillä tulee lähdettyä matkaan myös aivan takki auki, jolloin yllätyksiä on luvassa, niin hyvässä kuin huonossakin.

Matkoja jälkikäteen arvioitaessa on hirveän vaikea sanoa mikä oli parasta ja mikä huonointa. Saattaa olla, että en edes osaa sanoa, miksi jostain paikasta lopulta niin innostuin, tai miksi se aiheutti pettymyksen. Vaikein kysymys kaikista on se kysymys suosikkikohteesta, tai inhokista. Vaikuttavia tekijöitä on niin paljon, sillä kokonaisuus muodostuu aina niin monesta liikkuvasta osasta ja lisäksi päivät – ja ennen kaikkea oma mielentila – voivat vaihdella rankastikin. Absoluuttista totuutta siis harvemmin on tarjolla matkakokemuksista puhuttaessa minkään muun osalta, kuin miten jonkun paikan itse kokee ja millaiset fiilikset se itselle jätti, joku toinen taas voi kokea tismalleen saman tilanteen aivan erilaisena. Se, onko se paikka itsessään sitten hyvä, huono vai jotain muuta, on aina kiinni ihmisestä, olosuhteista ja kaikesta muustakin aina auringonpilkuista lähtien.

Tästäkin huolimatta on vuoden päätteeksi kuitenkin hauska hiukan reflektoida taakse jäänyttä. Elää uudestaan niitä kaikkia hetkiä ja listata, mitkä ovatkaan tällä kertaa jääneet mieleen vuoden huikeimpina ja noh, ei niin huikeina paikkoina omissa muistoissa.

Kuten viime vuonnakin, myös tältä vuodelta halusin siksi yrittää listata ylös kärkikolmikon molemmista päistä. Edelleenkään se, että paikka on kummallakaan näistä listoista ei tarkoita, etteikö niissä olisi mitään vikaa, tai etteivätkö ne olisi hyviä lomakohteita. Toisista reissuista ja kohteista nyt vain jää hyvä fiilis ja toisista ei.

Tänä vuonna huomaan tämän listan tekemisen olevan huomattavasti vaikeampaa kuin viime vuonna, sillä valtaosa matkoista on ollut todella hyviä, vaikkei ne aina ihan tajunnanräjäyttäviä olisikaan. Itseasiassa matkat ovat olleet joitain poikkeuksia lukuun ottamatta varsin hyviä, mutta silti jotenkin melko tasapaksuja.

Unohtumattomia hetkiä on ollut niin paljon. Niitä on ollut myös hyvin erilaisia ja välillä tuntui, että kärkipaikkoja on melkein mahdoton jakaa. Yritin kuitenkin. Ja kyllä tuolla flop-listallakin tuntuu, että vika oli lopulta enemmän matkustajassa (tai säässä) kuin itse paikassa. Niin tai näin, tunteita heräteltiin tänäkin vuonna.

Sen pidemmittä jorinoitta, aloitetaan nyt vuoden floppien kolmen kärjestä:

1. Niagaran putoukset

Vesiputoukset nyt on aina hienoja, mutta silti Niagara petti. Kävi ilmi, että sade ja sumu yhdistettynä valtaviin putouksiin ei ole voittava yhdistelmä. Niagaran putouksilla näkyvyys oli heikkoa, joten ulkona suoritettavat aktiviteetit eivät siksi suuresti houkuttaneet, eikä pahasti 80-luvulta haiskahtavassa kylässä löytynyt paljoakaan muutakaan tekemistä.

En tiedä johtuiko se puhtaasti huonosta näkyvyydestä vai sateisen sään aiheuttamasta harmituksesta, mutta jotenkin Niagaran putoukset eivät edes tuntuneet niin mahtipontisilta, mitä niiltä odotin. Odotin jotain suurempaa. Illalla valaistut putoukset olivat kuitenkin varsin hienot ja niiden yllä nähty ilotulitus upea, joten ihan vaan sen illan takia putouksilla kannatti kuitenkin käydä.

2. Doha

Lyhyt pyrähdys Dohassa, Qatarin pääkaupungissa ei myöskään sytyttänyt niin suuresti. Kaupungista löytyi kyllä paljon hyvää, mutta jotenkin kokemus tuntui vaisulta. Suurimpana syynä tässä oli varmasti se, että reilua puolta vuotta aiemmin olimme kiertäneet Arabiemiraattien suurkaupungit Dubain ja Abu Dhabin, sekä ajellut ympäri Omania ja aavikoita. Qatarin tarjonta tuntui olevan niin kovasti samanhenkinen, mutta hiukan vaatimattomampi, eikä se siksi sytyttänyt. Arabimaailman eksotiikka ja erilaisuus olisi varmasti purrut, jos tuota vuoden takaisesta matkasta olisi ollut kauemmin.

Kaupunki kuitenkin oli siisti ja kiehtoviakin paikkoja sieltä löytyi. Silti, kahden yön pikapyrähdys kaupungissa ei auttanut minua vielä löytämään kaupungin taikaa. Saattaa olla, että kaupunki olisi avautunut paremmin pidemmällä vierailulla, mutta kaikesta huolimatta sanon, että kyllä Doha silti on varsin toimiva välilaskukohteena.

3. Mauritius

Voi Mauritius, tuo niin monen hehkuttama ultimaattinen paratiisikohde! Ei ole moneen vuoteen jäänyt mikään lomilta kaivelemaan niin paljoa kuin Mauritiuksen kokemukset! Kuten jo aiemmin kirjoitin, minä vähän petyin Maurtiukseen, vaikka niin kovasti siitä halusin pitää, ja vaikka hyvä loma siellä olikin.

Vaikka tuosta lomasta on vasta kuukausi, olen  ehtinyt miettimään jo lukemattomia kertoja, että ehkä tuolle maalle vain pitäisi antaa vielä uusi mahdollisuus, jotta löytäisin sen puolen jota niin moni hehkuttaa. Tämän jos jonkun kohdalla harmittaa että en lämmennyt aivan täysin. Mauritiukselta löytyi kuitenkin paljon hyviäkin paikkoja, mutta saarivaltio päätyi tälle listalle nyt ihan sen aiheuttaman yleisfiiliksen vuoksi.

Näiden marmatuksien jälkeen on hyvä siirtyä niihin positiivisempiin juttuihin. Vuoden kärkikolmikkoon taas mahtuivat nimittäin seuraavat upeat hetket ja paikat:

1. Namibia

Jos yhtään säännöllisemmin ja pidempään olet tätä blogia seurannut, ei varmasti ole yllätys että Namibia pääsee tälle listalle kokonaisuudessaan. Namibian nähtävyydet eivät ehkä yksittäisinä pääsisi kohoamaan tälle listalle, mutta kokonaisuutena maa oli jotenkin niin ihanan erilainen, että tykkäsin siitä valtavasti!

Teltta-autolla matkustaminen, ensimmäinen safari, jättimäiset hiekkadyynit, matkustamisen helppous ja kaikista aiemmasta koetuista niin täysin erilainen kohde, nämä kaikki pitivät huolen siitä, että Namibiasta oli jotenkin todella vaikea olla pitämättä.

2. Trolltungan vaellus

Kuva Trolltungasta sai minut aikanaan innostumaan Norjasta. Noihin maisemiin minä haluaisin, totesin itselleni. Kun sitten kesäloman suunnittelussa keskustelut käännähtivät kaukomatkoista lähimatkailuun Norjassa, totesin että Trolltungalle haluan, muulla ei niin väliä.

Me emme ole mitään kovia retkeilijöitä, emmekä todellakaan myöskään telttailijoita, mutta luontomatkailu on alkanut entistä enemmän vetämään puoleensa. Silti kermaperse nukkuu paremmin hotellin pehmeässä sängyssä valkoisten lakanoiden välissä, kuin eräjormailee. Siitä huolimatta, tai juuri siksi tuo Trolltungan vaellus, joka tehtiin viettämällä yö upeissa vuonomaisemissa telttaillen, oli mitä upein kokemus. 28 kilometrin reitti pitkin vuorenrinteitä ei mene enää pienestä pyrähdyksestä, mutta jokainen metri oli matkan arvoinen. 

3. Bukarest

Bukarestin matka tuli varattua aivan extempore halpojen lentojen seurauksena. Vielä lähtöviikolla harkitsin, pitäisikö jättää lähtemättä, sillä matka ei vain houkutellut. En edes jaksanut tutkia kaupungin tarjontaa sen suuremmin etukäteen, koska jotenkin tuntui, että eihän siellä mitään tekemistä ole. Kävi kuitenkin niin että Bukarest hurmasi täysin.

Kesäviikonloppuna kaupunki oli eloisa, kadut kuhisivat ihmisistä ja vanhan kaupungin terassit houkuttelivat luokseen. Tuskastuttavan kuumista päivistä huolimatta en ole pitkään aikaan yllättynyt kohteesta niin positiivisesti, kuin mitä Bukaresti osalta kävi.

Tässä kohtaa ei voi kuin todeta että kiitos 2017 seikkailuista, toivottavasti tästä vuodesta tulee vähintään yhtä tapahtumarikas!