Balkan – Taisi olla jo viime kesänä kun todettiin että sinne voisi tänä kesänä mennä. Useampi kuukausi siinä kuitenkin hujahti ilman, että asiasta sen enempää puhuttiin. Talvi tuli ja meni, samoin kevät, kesäloma oli vain kaukainen ajatus. Kesälomatoiveet tuli töissä lyötyä sisään ajatuksella “jos sitä kolme viikkoa Balkanilla viettäisi heinäkuussa”, mutta sen enempää suunnittelua ei tullut tehtyä.

Tuli kesäkuu, keskustelu lomasta oli aloitettu jo monta kertaa, mutta suunnitelmaa ei saatu aikaiseksi, ei edes alustavaa. Noin kolme viikkoa ennen loman alkua saatiin sentään lennot varattua ja viikkoa ennen autokin. Pahinta ahdistusta helpotti tieto, että ainakin jonnekin päästään. Taisi olla kaksi päivää ennen lähtöä kun tehtiin ensimmäinen hotellivaraus, tiedettiin siis myös ainakin ensimmäinen kaupunki johon mentäisiin.

Syksyn, talven ja kevään aikana kahlasin läpi lukuisia Balkanin kohteista kertovia juttuja lehdistä ja blogeista. Tutustuin kiinnostaviin paikkoihin, loin erilaisia mielikuvia eri maista, alueista ja kohteista. Vastaan tuli paljonkin mielenkiintoista. Oli selvää, että kaikkea ei kolmeen viikkoon olisi mitenkään mahdollista, saatika järkevää survoa. Iski valinnanvaikeus. Enkä osannut sitten myöskään valita.

Bitola, Makedonia

Vaikka tarkkoja suunnitelmia ei kyettykään tekemään ennen lähtöä, oli Balkanin alueen karttaa tullut tuijoteltua moneen otteeseen taustatyönä. Luin kymmenistä paikoista, opiskelin kohdetietoja lukemattomia tunteja. Luin kymmeniä blogipostauksia balkanin roadtripeistä, reiteistä ja valinnoista. Mikään niistä ei tuntunut omalta, suoraan kopiointikelpoiselta, mutta hyviä ideoita sieltä tuli. Minulla oli karkea käsitys siitä minne kaikkialle halusin.

Noin kahta viikkoa ennen matkaa meillä ei ollut vielä yksimielisyyttä reitistä edes käytävien maiden tasolla. Herra halusi alkuun kiertää useampaa maata, kiertää lähes kaikki vanhan Jugoslavian maat ja vähän päällekin. Minä taas olisin tyytynyt vähempään, eteläisen Balkanin pienimmät maat, Albania, Makedonia, Montenegro ja Kosovo kiinnostivat eniten. Päädyttiin alustavasti kompromissiin näiden väliltä, vaikkakaan lentokoneen pyörien irrotessa Helsinki-Vantaalta, ei meillä ollut kuin viidelle yölle varattuna majoitus varattuna. Karkea reittisuunnitelma oli siinä vaiheessa tehtynä ensimmäiselle viikolle, kahden jälkimmäisen viikon kohtaloa mietittäisiin sitten kun ensimmäinen viikko olisi pulkassa, kun näkisi oliko alun tahti liian tiukka vai ei.

En ole tainnut koskaan lähteä aiemmin matkaan ilman tarkkaa tietoa siitä, missä minäkin yönä nukun. Järjettömänä kontrollifriikkinä voisin olla ylpeä itsestäni, etten vetänyt kohtauksia ennen matkalle lähtöä ja sen aikana, näin takki auki matkaan lähdettäessä…

Mavrovo, Makedonia

Suurimman haasteen koko valmistelussa ja ”suunnittelussa” aiheutti auto. Suurin osa Balkanin alueen autovuokraamoista rajoittaa jonkin verran maita, jonne heidän kalustoaan saa viedä. Osa ei anna viedä Albaniaan, moni puolestaan kieltää Kosovon, kovin monessa nämä molemmat olivat kiellettyjen listalla. Jossain kohtaa taustatyötä tehdessä meinasi jo epätoivo iskeä, kohtuuhintaista ja joustavilla ehdoilla olevaa vuokraamoa ei vain meinannut löytyä. Kyselin apua, kahlasin kymmeniä vuokraamoita. Ei löydy.

Pitkän ja melko tuskaisen etsinnän jälkeen Sofiasta löytyi kohtuuhintainen ja luotettavan oloinen autovuokraamo joka ei liiemmin asettanut rajoituksia maista jonne heidän autoillaan saa ajaa. Näin ollen päädyimme hankkimaan lennot Bulgariaan. Sen seurauksena nopeasti todettiin, että pohjoisemmat maat jäisivät myöhempään kertaan ja tällä reissulla reitti veisi ainakin Makedonian, Albanian ja Kosovon kautta takaisin Sofiaan, ja jos aika ja into riittäisi niin sitten mentäisiin vielä Montenegroon. Aivan viime metreillä kuitenkin törmäsin yllättäen Pohjois-Kreikassa mielettömiin kohteisiin ja varovaisesti miehelle näytin paria valikoitua kuvaa.. “Jos sittenkin myös Kreikkaan?”. Tarkoin valikoidut kuvat toimivat ja Kreikka pääsi listalle. Ja hyvä niin, Kreikka oli lopulta reissun ehdoton suosikki meillä molemmilla.

Lopulta reitti muutti vielä moneen otteeseen muotoaan matkan edetessä. Paikkoja lisäiltiin ja tiputeltiin listalta moneen otteeseen matkan aikana ja pääsääntöisesti majoituksia varailtiin seuraavaan kohteeseen vasta sinne siirtymistä edeltävänä iltana. Ja hyvin niitä majapaikkoja oli tarjolla sopuhintaan ihan viimetipassakin varatessa, vaikka asiaa etukäteen hieman stressasinkin.

Matka, Makedonia

Lopullinen reitti

Matka alkoi siis Bulgariasta. Jo ensimmäisenä päivänä otimme vuokra-automme, tuon punaisen paholaisen, alle ja karautimme rajan yli Makedoniaan. Makedoniassa yövyimme ensin kaksi yötä Skopjessa, josta siirryimme kahdeksi yöksi Ohrid-järvelle. Tuolla siirtymällä pysähdyimme päivän aikana sekä Matka-kanjonilla, että Mavrovon kansallispuistossa.

Ohridista tie vei Kreikan puolelle Kastrakiin, matkalla pysähdyimme vielä Makedonian puolella muutaman tunnin ajaksi Bitolaan. Kastrakista jatkoimme Zagorin alueelle pieneen Vitsan kylään pariksi yöksi, ennen siirtymistä Albanian puolelle.

Albaniaan päästyämme pysähdyimme matkalla Gjirokasterin kylässä ennen siirtymistä Himaren lähelle viettämään kolmeksi yöksi “aivot narikkaan”-resorttilomaa. Rantaloma tarjosi hyvän levähdystauon – noin puoleen väliin lomaa varsin tervetullut rentoutuminen. Sen jälkeen jaksoi taas. Himaresta tie vei vielä Beratin Unesco-kylään, ennen kuin jatkoimme matkaa Montenegroon.

Montenegrossa vietimme kaksi yötä Kotorin kauniissa kaupungissa, josta suuntasimme sisämaahan kylmän ja sateisen Durmitorin kansallispuiston lähelle pariksi yöksi.

Montenegron jälkeen suuntasimme pariksi yöksi Kosovon Pristinaan, jonka jälkeen palasimme Makedonian halki Bulgarian puolelle. Yövyimme yhden yön Rilan luostarin läheisyydessä, ja kaksi viimeistä yötä Sofiassa ennen kotiinpaluuta.

Ja kartalla samainen reitti Googlen piirtämänä näyttää tältä (kuvaa klikkaamalla reitti aukeaa Google Mapsiin):

Päivät 1-10 Bulgarian Sofiasta Albanian Himareen

Päivät 11-21 Albanian Himaresta Bulgarian Sofiaan. (Kartasta poiketen Himaresta lähdettiin suoraan pohjoiseen rannikkoa pitkin, vaikka Google ei edes väkisin sellaista reittiä suostunut näyttämään)

Yhteensä 2500 kilometriä, 11 hotellia, 7 rajanylitystä, 6 maata ja yksi huikea reissu. Moniin näistä kohteista ja matkan aikaisista hetkistä palataan blogissa vielä tarkemmin loppukesän ja syksyn mittaan, niin kattavasti kuin vain aika antaa periksi. Kokonaisuudessaan on kuitenkin todettava että reitti toimi loistavasti, eikä huteja oikeastaan tullut.Parasta kohteissa oli, että Kotoria lukuunottamatta kaikki kohteet olivat melko maltillisesti turistoituneita, joten turistibussi-ahdistusta ei juurikaan tuota yhtä kohdetta lukuunottamatta päässyt syntymään. Jos jotain muuttaisin niin yhden päivän enemmän olisin halunnut pohjois-Kreikkaan, matkan todelliseen yllättäjään. Olisin halunnut tutustua paremmin Zagorin pieniin kyliin. En tosin tiedä mistä sen päivän olisin irroittanut, mikään kohteista kun ei ollut täysi huti, jos nyt ei Montenegrossa Durmitorin kansallispuistoa lasketa. Tuokin “huti” johtui vain ja ainoastaan huonosta säästä, ei paikasta. Ja säälle nyt vain ei voi mitään.

Kastraki, Kreikka

Maabongausta?

Kuusi maata ja kolme viikkoa voi äkkiseltään tuntua kovalta tahdilta. Ja sitä se olikin. Mutta ei liian kova. Ennen matkaa minulta karkeista matkasuunnitelmista kyseltäessä  ja potentiaalisia kohteita luetellessani muutama tiedusteli, oliko tarkoitus vain saada mahdollisimman monta maata kasaan. Totesin, että ei suinkaan, muutama “helppo” maa jäi listalta pois – hieman vähemmällä ajamisellakin olisi ollut mahdollista nostaa maamäärä jopa kahdeksaan. Ja Kreikassakin on tullut jo aiemmin käytyä pari kertaa. Mutta maita tärkeämpiä olivat ne todelliset kohteet reittiä valitessa.

Balkanista puhuttaessa on myös muistettava että maat ovat valtavan pieniä, itseasiassa niin pieniä, että näiden kuuden vieraillun maan yhteenlaskettu pinta-ala on pienempi kuin Suomen yksinään, ja kolmessa viikossa ajokilometrejäkin tuli tauluun vähemmän kuin Helsingistä Utsjoelle ja takaisin ajettaessa. Toki alueella on enemmän historiaa, monimuotoisempaa kulttuuria ja suurempia kaupunkeja kuin Suomessa. Ja etenkin koska monessa paikassa olimme vain 1-2 päivää, on selvää että kovin syvälle paikalliseen kulttuuriin ei tuossa ajassa pääse – toisin kuin kolmessa viikossa pääsisi sisälle Suomeen. Yhdenkään maan osalta en siis pysty antamaan täydellistä selostusta siitä, millainen kyseinen maa on. Voin vain kertoa miltä ne vaikuttivat sen osalta, millaisina ne näyttäytyivät niiden kohteiden perusteella jossa vierailimme. Toisissa kohteissa käymällä vaikutelma olisi ollut varmasti täysin erilainen.

Emme tutustuneet yhteenkään maahan läpikotaisin, sen sijaan pääsin näkemään jokaisesta maasta ne kohteet jotka itseäni eniten kiinnostivat.  Joten kyllä, kyseessä oli täysi “rusinat pullasta” retki monella tapaa, mutta se kai toisaalta on aikalailla tyypillistä roadtripeissä – etsitään ne parhaat paikat ja nautitaan niistä. Tässä tapauksessa se juuri olikin parasta, näin jälkikäteen ajateltuna on lähes käsittämätöntä kuinka paljon tuossa ajassa ehtikään nähdä. Eikä edes tarvinnut juosta, välillä istuttiin terasseilla pyöriteltiin peukaloita aika paljonkin..