En tiedä muista, mutta ainakin itsellä se on lähes aina mielessä, loma nimittäin. Yleensä mielessä on ne tulevat lomat, mutta toki blogia kirjoittaessa nykyään onneksi entistä enemmän myös ne menneet.
Vastahan siitä on pari kuukautta kun palasimme Norjasta. Silti syksy on tuntunut pisimmältä ja vaikeimmalta aikoihin. Loman tarpeessa, sitä kuulemma olen taas, olen kuullut useammankin niin toteavan viime aikoina. Allekirjoitan täysin. Viimeistään perjantaina, yksitoistatuntisen työpäivän päätteeksi loskassa rättiväsyneenä kotiin tallustaessani olin tästä aivan varma. Viimeaikoina olen saanut lukea ja kuulla lähes kyllästymiseen asti trendihokemaksi muodostunutta “tee arjestasi sellainen, että et tarvitse lomaa”-kamaa. Ihana ajatus, mutta kun päivät viikosta toiseen toistavat tätä samaa kaavaa, on kieltämättä hiukan haastavaa keksiä miten sen toteuttaisin ilman irtisanoutumista ja tropiikkiin muuttamista. Sekään ei tunnu järkevältä, tai todellisuudessa edes houkuttelevalta. Mutta onneksi se loma on jo nurkan takana. Kesäloma, olen niin odottanut sinua!
Tämä aika vuodesta on melko lailla parhaimpia karata lämpöön. Aamut pimenevät kilpaa iltojen kanssa. Vesisade muuttuu rännäksi. Syysväsymys vaivaa. Mikäs siihen paremmin lääkettä toisi, kuin irtiotto aurinkoon, se on jo useamman vuoden ollut syysperinne näihin aikoihin. Tosin kaksi vuotta sitten käytiin Islannissa, kyllä sielläkin aurinko paistoi, mutta lämmintä ei ollut.
Viime vuonna näihin aikoihin olin Fidzillä ja Australiassa. Tänä vuonna syksyn lämpöloma suuntautuu Afrikkaan. Suunta ei liene mikään yllätys, olenhan tässä vaikeroinut kunnollisen Afrikka-kuumeen kourissa jo pitkään.
Vaikka kesällä en toiveista huolimatta Afrikkaan päässytkään, voin onnekseni todeta, että nyt sinne pääsen, vielä toisen kerran tämän vuoden aikana. Kovin usein ei ole käynyt niin, että saman vuoden aikana matkustan maahan kahdesti, mutta tänä vuonna se tapahtuu, nimittäin Etelä-Afrikan kohdalla. Enkä voisi olla onnellisempi.
Afrikka-kuume on ollut pari vuotta jo melkoinen. Alkuvuodesta Namibian matkalta palattuani olin entistä vakuuttuneempi siitä, että haluan jatkossa tutustua entistä enemmän tuohon monipuoliseen ja upeaan mantereeseen. Saa nähdä, tuoko vuoden toinen safarireissu yhtään helpotusta, vai paheneeko pakkomielteeni vain entisestään.
Ei enää kauaakaan, kun hyppään taas lentokoneeseen kohti Etelä-Afrikkaa. Tarkoituksena on reilun viikon verran kiertää maan koillisosaa – ihailla Panorama Routen jylhiä kanjoni-maisemia ja vesiputouksia, sekä seikkailla safarilla Krugerin kansallispuistossa. Näen jo unta leijonista ja seeproista. Olen myös uhannut, että en suostu poistumaan maasta ennen kuin Namibian safarilla kohdattu suurin vääryys – nolla norsuhavaintoa – korjaantuu.
Kun norsuja on (toivottavasti) bongailtu riittämiin, on aika siirtyä palmun alle ja ottaa rennosti, viettäen reilun viikon ajan rantaelämää Mauritiuksen paratiisirannoilla. Pina coladaa palmun alla, ei kuulosta kyllä yhtään hullummalta, etenkään kun katsoo ikkunasta aukeavaa ankeaa syyssäätä.
On kuitenkin todettava, että hiukan olen huolissani siitä, miten pitkään menee, ennen kuin saan resorttiurpoilusta tarpeekseni. Rantalomailu tulee tähän väliin enemmän kuin tarpeeseen ja tuo hyvää vastapainoa viimeaikojen reipastahtiseen reissaamiseen. Voi kuitenkin olla, että ihan toista viikkoa en paikallani pysty olemaan siten, että olostani nauttisin. Onneksi taustatyötä tekemällä olen saanut tähän liittyen kuitenkin mielenrauhaa: myös Mauritiuksella riittää nähtävää ja tekemistä, eikä ole pakko maata vain palmun alla. Toisaalta, voi olla, että kunhan syksyn stressi alkaa purkautumaan, en suostu liikahtamaan aurinkotuolistani edes pakon edessä.
Matkaseurakin on varsin poikkeuksellinen, ainakin viimeaikaisiin matkoihin verrattuna. Tällä kertaa matkaan lähtee ryhmä rämä yhdeksän hengen voimin. Omatoimiloma Afrikassa ei lähtökohtaisesti ole se helpoin järjestelyiltään, puhumattakaan siitä, kun tuon kokoisella ryhmällä lähtee liikenteeseen ilman ulkopuolisten apua. Voin olla melkoisen varma, että reissulla sattuu ja tapahtuu. Lisäksi isolla porukalla reissatessa loma ei varmasti ole aina rentouttava ja jännityksellä odotankin, tarvitsenko loman jälkeen vielä uuden loman toipuakseni tästä retkestä. Kun kasa voimakastahtoisia, paljon matkustaneita, mutta hiukan erilaisilla preferensseillä matkaavia ihmisiä laitetaan löytämään kompromisseja, on varmaa, että hermoja varmasti kiristellään. Onneksi varmaa on myös se, että hauskaa on silti.
Africa, I’m coming!
Jutun teemaan soveltuvimmat kuvat valikoituivat viimeisimmältä safarilta, edellisestä rantalomakohteesta, ja edellisistä hetkistä Norsujen keskeltä. Eli siis Namibiasta, Fidziltä ja Sri Lankasta.
2 comments
No worries! Mä voin luvata, että Krugerista et joudu poistumaan näkemättä norsuja! 😀 Niitä on siellä ihan älyttömän paljon ja tulee vähän joka mutkan takaa vastaan. Onneksi meillä on oma Afrikan reissu tulossa, muuten iskisi Kruger kateus! Missä leireissä yövytte vai oletteko jossain yksityisessä lodgessa?
Tsemppiä ryhmä rämän kanssa!
Kiitti! Aivan mahtavaa, sitä mä vähän toivonkin, että joka mutkassa sellainen odottaisi! 😀 Me ollaan Krugerissa ensin Skukuzassa ja sitten Satarassa (vaihtoehdot oli lopulta aika rajalliset, koska tällä kertaa majoitusten on oltava esteettömät), mielenkiintoista kyllä nähdä milllaista tuolla meno on!