Mainitsinkin edellisessä postauksessa, että kiersimme Ahvenanmaan pääsaarella laajemminkin kuin vain Maarianhaminassa. Kiersimme siis yhden päivän aikana saarta ympäri, reitin määräytyen pitkälti Visit Ålandin sivuilta löytyvän nähtävyys-listan perusteella. Ja mitenkä meni? No hyvin vaihtelevasti:
Getabergenin näköalatorni
Getavuori sijaitsee aivan saaren pohjoisosissa ja sinne ajelee reilussa puolessa tunnissa Maarianhaminasta. Vuoren päällä oleva punainen puinen näköalatorni tarjosi huipulta hienot maisemat, tai olisi tarjonnut, jos ei linnunsonnat olisi sotkeneet ikkunoita niin pahasti, että näkymä oli hieman sumea. Tämä oli meille ensimmäinen saaren nähtävyyksistä, joissa kävimme. Suurin anti tällä pyörähdyksellä taisi olla maisemien ja maaston ihmettely, niin tornin juurella, kuin sen huipullakin. Tämä lähinnä siksi, että luonnollisesti maasto on melko erilaista kuin Pirkanmaan metsissä. Lähistöltä emme löytäneet muuten mitään mielenkiintoista, eli hiukan syrjäisen sijaintinsa takia tämä olisi mielestäni ensimmäisenä pois tippuvien paikkojen listalla, jos pitäisi omien kokemusten perusteella valita vain osa nähtävyyksistä jonne mennä uudestaan. Ajomatkalla Getaan tuli myös ihmeteltyä laajoja omenatarhoja, jotka nähtävyytenä saattoivat olla jopa jännemmät kuin itse torni. Getavuoren osalta on myös sanottava, että ei kannata hämääntyä nimestä – vuoren huippu on vain 107 metrin korkeudessa merenpinnasta, ei siis mitään valtavaa kiipeämistä luvassa täällä.
Borgboda
Sarjassamme ”Olisit nyt ottanut paikasta hieman enemmän selvää ennen kun lähdit etsimään”. Borgbodan muinaislinnoitus on yksi Ahvenanmaan merkittävimmistä rauta-ajan nähtävyyksistä. Lähdettiin tosiaan matkaan Visit Ålandin listauksen perusteella, jonka kuvauksesta oman huomion kiinnittivät vain sanat ”linnoitus” ja ”raunio”. Jotain isoa ja mahtavaa siis vähintään oli lupa odottaa! Kun päästiin paikalle ja portti oli ohitettu, pingoin menemään pitkin mettää määrätietoisesti tovin jos toisen, seuraten merkittyä polkua. Jossain kohtaa takaa kuuluu huuto ”meinasitko vielä pitkällekin mennä?” Noh, jos nyt sinne asti että nähdään ne rauniot... Vastaukseksi saamani tokaisu ”Tässähän tää on, ei täällä mitään isoja kivikasoja varsinaisesti löydy, niinkun tuo kyltti, jota et viittiny lukea, kertoi” aiheuttikin sitten pienen henkisen romahduksen. Niin, olisihan sitä voinut ottaa selvää etukäteen paikasta vähän enemmän, tai ainakin vaivautua lukemaan paikanpäällä edes niitä infotauluja… Mutta kun piti päästä vauhdilla eteenpäin näkemään kaikkinytheti. Noh, tulipa käytyä metsässä. Matkalla autolta metsään nähtiin paljon lampaita, taisi olla se jännin osuus tämän paikan vierailussa.
Se portti, tämän jälkeen ei siis olisi ilmeisesti kannattanut jatkaa matkaa….
Hieman tuntui näiden ohi kävellessä että tultiin keskeyttämään joku hyvä juttu..
Kungsön patterimäki
Kungsössä sijaitsee venäläisten ensimmäiseen maailmansotaan rakennuttaman rannikkopatteriston rauniot. Paikalta löytyy toistakymmentä metriä korkea näköalatorni ja pienet rauniot joiden päällä on kai ollut aikanaan isoja pyssyköitä. Ihan hienot maisemat ylhäältä ja alhaallakin oli ihan mukavannäköistä. Jos täytyy valita näkötorneista vain toinen, niin menisin tänne ennemmin kuin ajaisin koko matkan saaren pohjoisosaan Getabergenille. Bonus-vinkki naismatkaajille: tornin portaissa tuuli pyörii aika vinkeästi, joten jos haluatte välttyä Marilyn-efektiltä, niin pitäkää hameenhalmoista kiinni tai pukeutukaa lahkeellisiin vaatteisiin. Meidän vierailun aikana ei ollut onneksi muita näkösällä, kukaan ei siis traumatisoitunut, Ollikin kun oli mun yläpuolella kriittisinä hetkinä.
Sålisin patterimäki
No tämä se oli kaiken huippu! Kaikki meni hyvin siihen asti että tuli Sålis 1km-kyltti. Sen jälkeen ei sitten enää mitään opasteita näkynytkään. Siinä kohtaa, kun autolla pysähdyttiin tielle ja totesin että tässä sen pitäisi olla, eikä mitään näy, pisti tilanne jo hieman ihmetyttämään. Vaihdoin GoogleMapsin Visit Ålandin karttaan, jonka mukaan oltiinkin n. 500m väärässä paikassa. Siirryttiin siis sinne, missä tuo kartta väitti paikan olevan. No ei se kyllä täälläkään ole… Luovutettiin ja jatkettiin matkaa seuraavaan paikkaan. Älkää siis muut vaivautuko. Lapsiystävällisenä paikkanakin mainostettiin. Kyllä varmasti kun ei niille kyllä tule edes mahdollisuutta koheltaa… Täytyisi antaa vinkki visit Ålandille, että älkää listatko parhaina nähtävyyksiä sivuillanne sellaisia kohteita, jonne ei edes kartan avulla löydä – on aika huonoa markkinointia!
Kastelholman linna
No nyt puhutaan jo nähtävyydestä. Kastelholman linna kilpailee Bomarsundin raunioiden kanssa suosikkipaikasta näiden nähtävyyksien keskuudessa. 1300-luvulla rakennettu jylhä linna sijaitsee kauniisti veden äärellä. Piha-alueella kulkee lampaita huolehtimassa ettei heinät kasva liian pitkäksi ja linnan läheisyydestä löytyy olkikattoista venevajaa, tuulimyllyä ja juhannussalkoa… Tässä paikassa oli mukana niin monta elementtiä, joista olin koostanut mielikuvani Ahvenanmaasta kokonaisuudessaan. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä! Linna toimii nykyään museona ja sisäänpääsy kustantaa aikuisilta 6 euroa.
Bomarsund
Bomarsundin rauniot levittäytyvät Hummelvikin vievän tien molemmin puolin. 1800-luvun alkupuolella rakennettu Bomarsundin linnake on Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus. Linnake on pitänyt sisällään niin kirkkoa, vankilaa kuin virastoakin. Kaikenkaikkiaan päärakennus piti sisällään noin 250 huonetta, jonne mahtui jopa 2500 sotilasta ja toista sataa tykkiä. Ei siis mikään pieni mökki ole ollut kyseessä. Parikymmentä vuotta valmistumisen jälkeen linnake kuitenkin räjäytettiin palasiksi Oolannin sodassa ja nykyään vain pieniä paloja raunioista on jäljellä. Tämä oli itseasiassa viimeinen nähtävyys jonka kiersimme pääsaarella ja täytyy todeta, että kyllä taas pieni helpottunut huokaus pääsi kun paikalle saavuttiin. Jes, tämän tasoisia nähtävyyksiä sitä odottikin näkevänsä.
Yhteensä siis kuusi nähtävyyttä tuli kierrettyä. Lisäksi Visit Ålandin listalta olisi löytynyt vielä pari paikkaa, kuten Eckerön postitalo ja Lemböten rauniokappeli, jotka meiltä jäivät tällä kertaa väliin. Näiden sijaan pysähdyttiin Stallhagenin panimolla lounaalla, se kun sijaitsi sopivasti matkan varrella nähtävyyksiä kierrellessä (ohitettiin paikka kolme kertaa ja kerran pysähdyttiin, on siis vaikea missata jos autolla liikkuu) ja Taffelin tehtaanmyymälässäkin piipahdettiin matkalla Sundiin, mutta näistä nyt ei sen suuremmin tällä kertaa.
