Airbnb – majoittuisinko toisten nurkkiin?

Kaukana ovat ne ajat, jolloin 5 euron ilmastoimaton bungalow torakoilla ja toimimattomalla suihkulla kävi vallan hyvin majapaikaksi. Vuosien varrella majoitusten taso omilla matkoilla on tuntunut kohoavan yhtä varmasti, kuin pienet ja pirulliset uurteet ovat ilmestyneet kasvoille. Nykyään olen majoitusten suhteen varsin mukavuudenhaluinen matkoilla – haluan sen lämpöisen suihkun, ilmastoinnin, puhtaat lakanat pehmeässä ja  vuoteessa, kauniin, valoisan ja siistin huoneen, hyvää palvelua. Nykypäivänä vähintään neljä tähteä taitaa olla meillä se mistä lähdetään liikkeelle kun majoitusta etsitään, kolme käy vain erikoistilanteessa. Olen kai tullut vahaksi. Karsin mieluummin luksuksesta arjessa kuin lomalla.

Todellisuus iski sitten kuitenkin isosti päin näköä, kun New Yorkin lennot oli ostettu. Aiemmin kaupungissa on tullut vierailtua sesongin ulkopuolella, talvella. Viimeiset 4 kertaa myös heikon dollarin aikana. Aivan Times Squaren kyljestä sai silloin neljän tähden hotellin 100 eurolla yö. Nyt ne samat hotellit olivat 300euroa yö, alkaen. Manhattanin kaakkoisosissa, kaukana metropysäkeiltäkin olevan kolmen tähden hotellin huoneesta sai pulittaa 220 euroa yöltä. Halvat lennot eivät enää tuntuneetkaan niin halvoilta. Myös Brooklynissä, Harlemissa, ja Jerseyn puolella oli sama tilanne. Vaikka jo ennen lentojen hankintaa olimmekin puhuneet että olisi kiva majoittua jossain uudella alueella, ei edes kauempana Manhattanista olevilla alueilla hyvää hotellia löytynyt. Majoituskriteereinä siisti, alle 200e yöltä ja lähellä metroa. Kaksi kolmesta täyttyi, mutta kaikki ei koskaan. Vaikka oma elämä monen silmään saattaa vaikuttaa aikamoiselta kulutusjuhlalta, ymmärrän minäkin sen rahan arvon hyvin. 220euroa nuhjuisesta huoneesta, jossa käymme vain nukkumassa, ei saanut hyväksyntää.

Jossain kohtaa huomasin eksyneeni Airbnb:n sivuille. Tuo monen kehuma, maailmanlaajuista suosiota nauttiva (ja toisinaan ongelmissa pyörivä) palvelu oli meilläkin monesti pyörinyt puheissa, mutta hotellit voittivat aina. Ajatus majoittumisesta vieraiden ihmisten nurkissa arvelutti aina lopulta liikaa. Mitä jos-kysymykset pyörivät mielessä. Mitä jos asunto on pommi? Mitä jos isäntä kääntää tavaramme? Mitä jos tulee muita ongelmia? Tiesin, että New Yorkissa koko asunnon vuokraaminen on laitonta, joten millaista olisi vielä asustella isäntäväen kanssa samaan aikaan asunnossa? Mitä jos ne vaikka bailaa läpi yön? Mitä jos asunto onkin jokin hirveä huumeluola?

Tarjontaa tutkittua tuli kuitenkin nopeasti selväksi, että nyt jos koskaan on oiva hetki testata palvelua. Huoneita kaupungissa oli runsaasti tarjolla, hintojen vaihdellessa  hieman sadan euron molemmin puolin yöltä. Hyväksyttävän oloinen majapaikka löytyi lopulta alle puoleen hintaan verrattuna halvimpaan kriteerit täyttävään hotelliin. Vaikka tässäkin palvelussa koko majoitus pitääkin maksaa jo ennen saapumista, järkeilin ettei suurta taloudellista tappiota tulisi vaikka valinta menisi aivan rosvosektoriin. Kestämällä kaksi yötä ja sen jälkeen vaihtamalla hotelliin, ei taloudellista tappiotakaan tulisi itseasiassa ollenkaan. Toisaalta, mahdollisuudet positiiviseen kokemukseen olivat suuret – saattaisimme todeta palvelun hyväksi, säästää tuntuvia summia majoituksessa – myös jatkossa, jos palvelu pääsisi jatkokäyttöön. Saattaisimme jopa saada isännältämme hyviä vinkkejä lähialueesta.

Kaupunkilomillamme majapaikassa tulee vietettyä aikaa melkolailla nukkuen, sekä ne pakolliset 30minuuttia ennen jälkeen sen, valmistautuen nukkumaan menoon tai heräten uuteen päivään. Kaksi yötä kyllä kestettäisiin, ajattelin. Lisäksi tähtäimessä olevan asunnon osalta kyseessä oli  Airbnb:n supermajoittaja, joka oli saanut valtavasti positiivisia arvioita. Hyvä tästä tulisi, tuumin. Airbnb-huone meni varaukseen.

Viesti isännälle, varaus vahvistus sähköpostiin, paria päivää ennen saapumista muutaman viestin vaihto – milloin saavumme, miten pääsemme sisälle. Kommunikointi oli helppoa ja tehokasta sivuston kautta. Ja sitten toukokuisena keskiviikkona karautimme taksilla majapaikkamme ovelle Harlemiin. Isäntämme odotti ovella, mukava nuori mies.  Hän esitteli asunnon ja jätti meidät rauhaan. Koko matkan aikana näimme häntä lopulta vain muutaman kerran, isossa asunnossa ei aina voinut olla edes varma onko muita paikalla, huoneemme ollessa aivan ulko-oven vieressä.

Huone oli siisti, sänky erinomainen, metroasemalle matkaa oli vain 200metriä. Perusmukavuudet löytyivät ja vaikka asunnon kunto toki olikin kaukana neljän tähden hotellista, oli se meille lopulta enemmän kuin hyvä. Tarvitsimmehan sitä vain tavaroiden säilytykseen ja nukkumiseen. Lähtöpäivänä saimme vielä pitää huonetta pitkälle iltapäivään, siihen asti että oli aika jatkaa matkaa lentokentälle.

Kaikki mitä jos-kysymykset jotka mielessä pörräsivät ennen matkaa, osoittautuivat turhiksi. Tällä kokeilulla säästimme satoja euroja, pääsin eroon taas muutamasta ennakkoluulosta ja saimme uusia kokemuksia – taas uusi ulottuvuus matkailuun.

Paluumatkalla miehen kanssa tuumimme, että voihan tätä kokeilla vaikka uudestaankin. Ja onhan meillä itselläkin se ylimääräinen huone kotona – mitä jos sen laittaisi tarjolle myös? Tai koko asunnon aina matkojen ajaksi?

Kokemus oli varsin positiivinen. En kuitenkaan sano, että itsestäni vielä vannoutunutta Airbnb-fania tulisi, tahdon jatkossakin matkoillani niihin hyvätasoisiin hotelleihin. Mutta jos kriteerit täyttävää ei löydy, tai jostain muusta syystä budjetti olisi tiukalla, tulen varmasti myös myöhemmin harkitsemaan vakavasti Airbnb-palveluita.