Antelope Canyon – surrealistisen kanjonin syövereissä

Utahin ja Arizonan rajalla sijaitsee kohde, josta varmasti moni on nähnyt kuvia. Samalla se on kohde, josta harva tietää missä se edes sijaitsee. Navajon reservaatissa, hiukan pienen Page-nimisen kaupungin itäpuolella sijaitseva Antelope Canyon on tuttu ainakin Windowsin taustakuvista, jos ei muualta. Tämä aaltoileva, punertava kanjoni on hyvin uniikki kohde.

Antelope Canyon oli itseasiassa yksi niistä harvoista kohteista, joiden ympärille lähdin koko road tripin reittiä rakentamaan. Halusin ehdottomasti nimittäin päästä käymään tässä hassun näköisessä paikassa. Jälkikäteen voin todeta tyytyväisenä, että onneksi sinne päädyin, sillä kanjoni oli yksi koko matkan kohokodista.

Punaisen ja oranssin sävyissä aaltoilevat kapean kanjonin seinät muodostavat ympäristön, joka tuntuu olevan aivan kuin toisesta maailmasta. Se on yhdellä sanalla sanottuna upea – itseasiassa järjettömän upea ja ainutkertainen. Se on aika paljon sanottu etenkin silloin kun on juuri tupsahtanut paikalle mahtipontisen Grand Canyonin reunamilta.

Antelope Canyon koostuu itseasiassa kahdesta erillisestä, noin viiden kilometrin päässä toisistaan olevista kanjoneista – Upper ja Lower Antelope Canyonista, joihin molempiin tarjotaan päivittäisiä kierroksia. Molempien kanjoneiden puolestapuhujia riittää runsaasti, enkä minäkään sitten lopulta osannut päättää kumpi näistä kiehtoisi enemmän. Menin sitten molempiin.

Molempia kanjoneita yhdistää sama surrealistinen ja abstrakti ulkoasu – kapea kanjoni on reunustettu korkeilla punertavilla seinillä, jotka aaltoilevat villisti jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Pituutta molemmilla kanjoneilla on vain joitakin satoja metrejä, mutta mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kummallisia seinämuodostelmia riittää valtavasti.  Liisa ihmemaassa-tunne on melkeinpä taattu ja kamera laulaa varmasti.

Kanjoni kiemurtelee kapeana syvälle kallioon niin, että eteenpäin ei yleensä montaa metriä näe. Ahtaanpaikankammoiselle tämä ei siis todellakaan ole oikea paikka, sillä parhaimmillaan kulkuväylä on niin kapea, että kulkeminen on helpompaa sivuttain. Vain harvoin kanjonilla on leveyttä niin paljoa, että kädet voi levittää täysin levälleen.

Mutta ei se pitkälle eteenpäin näkeminen olekaan tarpeellista, sillä kanjonin pohjalla kävellessä niskat kipeytyvät väkisinkin. Monet kiehtovat yksityiskohdat ja veikeät aaltokuviot ovat nimittäin korkealla pään yläpuolella.

Antelope Canyon on hyvä esimerkki luonnonvoimista, mutta kanjoniksi hiukan poikkeuksellinen. Tyypillisesti kanjonit syntyvät vuosituhansien aikana, ainakin osittain virtaavan veden voimasta ja niiden pohjalta löytyykin lähes poikkeuksetta pieni, tai hiukan suurempi joki. Mutta ei Antelope Canyonissa. Kanjoni on kuitenkin syntynyt täysin virtaavan veden voimasta, sillä säännölliset tulvavedet ovat vuosituhansien aikana muovanneet ja kaivertaneet kanjonin seiniä. Suurimman osan vuodesta kanjoni on kuitenkin täysin kuiva, eikä vedestä näy jälkeäkään. Mutta veden voiman, sen näkee kanjonin seinissä selkeästi.

Sekä Upper, että Lower Antelope Canyonin kohdalla on huomioitava, että kanjoniin pääsee vain opastetulla kierroksella. Suositumman Upper Canyonin kierroksia tarjoaa viisi eri yritystä, Lower Canyonin kierroksia taas vain kaksi. Yksin kanjoniin ei ole asiaa turvallisuussyistä, sillä alueella on jatkuva riski tuhotulvista (flash flood), jotka saattavat pyyhkäistä läpi kanjonin, upottaen kulkureitit täysin veden alle vaikkei saderintama välttämättä edes olisi aivan kohdilla. Maan pinnan alapuolella oleva Lower Antelope Canyon on huomattavasti alttiimpi tulville ja  tulvat ovat pahimmillaan niinkin rajuja, että ne pyyhkäisevät kanjonin seinään tiukasti pultatut portaatkin mukanaan.

Tulva ei suinkaan ole mikään leikin asia, vaan hengenvaarallinen uhka. Edistyneiden valvontajärjestelmien ansiosta viimeisimmät kuolonuhrit tulvien takia on vaadittu 20 vuotta sitten ja vakavia onnettomuuksiakaan ei ole sattunut vuoden 2010 jälkeen. Vaikka onnettomuuksilta on säästytty, ovat tulvat silti varsin yleisiä ja keskimäärin noin kahtenakymmenenä päivänä vuodessa kanjoni joudutaan sulkemaan.

Upper vai Lower Antelope Canyon?

Upper ja Lower Antelope Canyonin suurimmat erot ovat helppokulkuisuudessa, hinnassa ja väkimäärässä.

Huomattavasti suositumpi Upper Antelope Canyon on hiukan kalliimpi vaihtoehto, mutta huomattavasti helppokulkuisempi – kanjonin pohja on maan tasalla, alusta on tasainen ja väylä sisällä parhaimmillaan jopa useamman metrin levyinen, joten väkeä mahtuu kulkemaan useissa kohdissa useampikin rinnakkain.  Täällä ei tarvitse ottaa yhtäkään askelta ylös- tai alaspäin, eikä jalkoihin juurikaan tarvitse muutenkaan tuijotella. Mutta helppokulkuisuus houkuttelee paikalle suuremman määrän väkeä, jolloin paikoitellen yläreunasta lähes umpinaisessa kanjonissa meteli yltyy välillä melkoiseksi.

Lower Antelope Canyonissa taas kulku on vaikeampaa, kanjonin pohja on useita metrejä maanpinnan alapuolella ja reitti kulkee useiden portaikkojen läpi. Välillä kanjoni kapenee niin pieneksi, että rotevamman henkilön kulku voi muuttua ahtaaksi ja jalkoihin on hyvä katsoa säännöllisesti. Mutta kapean kanjonin ehdoton etu on, että sinne ei mahdu määräänsä enempää väkeä ja kulku on letkassa, jolloin tunnelma on huomattavasti rauhallisempi ja saat nauttia kanjonin upeudesta täydessä hiljaisuudessa.

Itse pidin huomattavasti enemmän Lower Antelope Canyonista. Kapeampi ja vaikeakulkuisempi kanjoni on aivan yhtä upea ja hämmentävä näky kuin suositumpi Upper Antelope Canyon, mutta tarjoaa huomattavasti rauhallisemman ja seikkailuhenkisemmän vaihtoehdon.

Mutta kannattaako käydä molemmissa niin kuin minä kävin? Ei välttämättä, kanjonit ovat kuitenkin hyvin samanlaisia, joten ainakin itselleni olisi kyllä riittänyt vain toisessa käyminen.

Antelope Canyonin läheisyydessä on myös muita vastaavia, hieman vähemmän tunnettuja kanjoneita, joihin myydään myös yhdistelmäkierroksia. Me pääsimme ”bonuksena” Upper Antelope Canyonin kierroksella myös viereiseen Side Canyoniin, muita kanjoneita ovat Rattlesnake, Owl ja Mountain Sheep Canyon. Kaikkia näitä kanjoneita yhdistävät samanlaiset aaltoilevat seinät kapean kanjonin ympärillä, mutta muodostelmat eivät ole aivan yhtä dramaattisia, jonka vuoksi kanjonit ovat huomattavasti vähemmän vierailtuja. Yhdistelmäkierroksilla ei kuulemma ole mitenkään poikkeuksellista, että tällaisen vähemmän tunnetun kanjonin voi saada kokonaan itselleenkin, jos oikein hyvin käy ja silloin vierailuun saa täysin erilaisen ja mieleenpainuvan vivahteen.

Huom! Jos suunnittelet kierrosta Antelope Canyoniin, kannattaa ehdottomasti varata liput hyvissä ajoin ja mielellään keskipäivän aikaan, jolloin valo kanjonissa on parhaimmillaan. Itse varasin lippuni kaksi kuukautta ennen matkaa ja lähes kaikki paikat kyseisille päiville oli siinä vaiheessa jo myyty ihan aikaista aamua ja myöhäistä iltaa lukuunottamatta. Jos taas varaus menee sivuun, on hyvä uutinen se, että ainakin Lower Antelope Canyonilla peruutuksia tulee runsaasti, joten lippuluukulla kärkkymällä saattaa hyvinkin saada paikat seuraaville lähdöille.