Toukouista lumisadetta ihmetellessä tuntuu jopa hieman uskomattomalta, että jo huhtikuun alussa Roomassa nousi hiki pintaan kaupungin katuja tallatessa. Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, useampi tunti Colosseumin ja Forum Romanumin ihmispaljoudessa vaeltelua alkoi vaatia veronsa. Oli tarve pysähtyä, löytää varjo ja hengähtää hetki. Vaikka molemmat edellämainitut kohteet kaikessa historiallisuudessaan upeita olivatkin, on pakko myöntää, että turistimassojen keskellä talsiessa aloin kovasti kaipaamaan hieman tilaa ja rauhaa ympärilleni.

Forum Romanumilta poistuessani ensimmäinen ajatus oli löytää joku kiva kahvila, istahtaa drinkille, tai vaikkapa nauttia italialaisesta jäätelöstä. Valitsin kuitenkin reittini vähän huonosti tämän tavoitteen valossa, ja päädyin muutaman kilometrin käveltyäni aivan Tiberin rannalle ilman, että vastaan tuli yhtään edes etäisesti houkuttelevan näköistä istahduspaikkaa. Ottaen huomioon kuinka tiheään Rooman kaduilla houkuttelevia kuppiloita tulee keskimäärin vastaan, tämä taisi olla melkoinen saavutus. Tosin, en yhtään pitäisi sitä mahdottomana, että väenpaljoudessa vaeltelu oli saanut havaintokykyni sumenemaan ja olisin kävellyt laput silmillä useammankin minun nimeäni huutaneen gelaterian ja kahvilan ohi.

Forum Romanumin jälkeen olin suunnitellut lähteväni vaeltamaan Trasteveren tunnelmallisille kaduille loppupäiväksi, mutta lähestyessäni Tiberiä, pieni vilkaisu karttaan muutti suunnitelmaa. Huomasin että aivan vieressä sijaitsi nimittäin Giardino degli Aranci – appelsiinipuutarha. En tiennyt paikasta mitään, mutta kiinnostuin paikasta heti. Rauhallinen puisto vastaisi sen hetken tarpeita siinä missä gelatokin.

Ennen Rooman matkaa en muista että olisin appelsiinipuita ennen nähnytkään. Olin toki juuri hetkeä aiemmin Forum Romanumin Palatino Hillillä ihaillut appelsiinien täplittämiä puita, mutta kokonainen puisto näiden vallassa sai mielenkiinnon heräämään ja käänsinkin nokkani ylämäkeen, kohti Aventine Hillin huipulla sijaitsevaa puutarhaa.

Pienen kiipeämisen jälkeen, rauhallisen ja uneliaaltakin tuntuvan kadun varrelta löysin pienen portin, josta astella sisään. Ei ole Rooman appelsiinipuutarha sellainen, että sinne vahingossa kovin helposti eksyisi. Vaikkakin puisto kartasta katsoen on aivan Tiberin rannalla, sijaitsee se kohtuullisen korkealla kukkulalla, eikä ihan vierestä juuri muuta turistia kiinnostavaa löydy. Lähistöltä toki löytyy Circus Maximus ja ruusupuutarha, mutta jälkimmäinen ei vielä huhtikuun alussa porttejaan ollut avannut. Lisäksi kun puiston lähelle päätyy, voi sen silti olla huomaamatta, se kun on kolmelta seinältä ympäröity korkeiden muurien toimesta, ja sisäänkäyntikin vähän syrjässä. Ilman oikeassa kohdassa tehtyä karttan vilkaisua, en todellakaan tänne olisi eksynyt.

Puisto on oiva paikka paitsi ihastella useiden appelsiinipuiden täyttämiä nurmikenttiä, myös ihailla maisemia yli Rooman kattojen. Puiston reunalla aukeava näköalatasanne houkuttelee luokseen avaralla näkymällään yli Tiber-joen ja Trasteveren, aina Vatikaaniin saakka. Kun puistoon astuu sisään, on näkymä upea, edessä levittyy appelsiinipuut ja kävelyväylän takaa kohoaa Pietarinkirkon kupoli. Ensivaikutelma ei paljoa parempi voisi olla.

Kun vertaa alussa avautuvaa näkymää siihen, mikä odottaa puiston reunalla odottavaan, tuntuu kuitenkin alun maisema melkeinpä optiselta harhalta. Siinä, missä puiston takareunasta katsottuna Pietarinkirkon kupoli kohoaa komeasti heti näköalatasanteen takana. Kuitenkin, mitä läemmäksi reunaa kävelet, sitä kauemmaksi kupoli tuntuu katoavan, eikä näköalatasanteella se enää samalla tavalla nousekaan esiin maisemasta. Mutta makeat ne maisemat silti on, ja kun niistä on saanut tarpeekseen, voi istahtaa alas ja hengähtää. Etenkin kun takana on jo lukuisia kilometrejä, tuntuu pieni hengähdyshetki puiston rauhallisen tunnelman keskellä varsin helpottavalta. Väkeä on toki ainakin aurinkoisena päivänä, mutta verrattuna vaikkapa sitten siihen Colosseumin edustan tungokseen, tämä väkimäärä tuntuu melkein siltä kun olisit yksin.

Päädyn puistoon iltapäivän auringon vähitellen alkaessa pudottaa korkeuttaan, mietin, että auringonlaskun aikaan puistosta avautuu varmasti vieläkin upeammat maisemat.

Vaikka sijainti ei ehkä puistoa suoraan matkanvarrelle kovinkaan helposti pudota, on se varsin oiva paikka tulla hieman hengähtämään. Voin myös kuvitella, kuinka etenkin kuumana kesäpäivänä pieni piknik, tai vain lepohetki appelsiinipuun alla houkutteleisi täällä. Mutta vaikka ajatus houkutteleekin, kannattaa kuitenkin harkita kahdesti jätätkö nurmikolla kävelyn kieltävät kyltit huomioimatta, sillä nurmeen upotetut sadettimet kastelevat varoittamatta ja alta aikayksikön,  sen sai useampikin pariskunta tuta, kun suihku romanttiset hetket nurmella yllättäen keskeytti..  Nurmen sijaan suosittelenkin istahtamaan joko jollekin puiston monista penkeistä, tai näköalatasanteen leveille reunuksille.

Giardino degli Aranci on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde Roomassa, varsinkin kauniina päivänä. Tänne kannattaa tulla paitsi maisemien takia, myös jos haluaa hetken hengähtää. Mutta en minä sitä parhaaksi kohteeksi koko kaupungissa menisi sanomaan, sillä Roomassa on valtavasti upeita kohteita. Appelsiinipuutarhan erikoisuus oli omalla kohdalla kuitenkin se, että vierailu tuli suunnitelmiin melko spontaanisti. Se, kun löytää täysin sattumalta miellyttävän paikan, tekee usein siitä vieläkin upeamman, kuin jos sitä osaisi odottaa. Sellaiset jutut jäävät helpoiten mieleen. Kun ei osaa odottaa mitään, on helppo ilahtua hieman ”tylsemmästäkin” paikasta, eikä appelsiinipuutarha Roomassa ollut tässäkään asiassa poikkeus.