Joitakin hetkiä on täysi mahdottomuus sanoin kuvailla. Pienikin yritys pukea sanoiksi hetkeä, jolle ei ole olemassa sopivia ylisanoja vain pilaa kaiken. Mietin hetken mitä tästä kirjoitan, mutta totta puhuen en keksi mitään, mikä ei kuulostaisi todella kornilta, tai sitten pilaisi mielikuvaa täysin.
Elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin on vain paras olla hiljaa ja ihailla silmien edessä avautuvaa näkyä. Jos saisin käyttää sanaa eeppinen kuvailemaan vain yhtä hetkeä tähänastisessa elämässäni, se olisi tämä. Auringon nousu Baganissa. Se hetki kun tuo oranssin kirjava pallo vähitellen nousee usvaisessa horisontissa, valaisten ympäristöä juuri sen verran, että sadat stupat ympärilläsi tulevat hennosti esiin pimeyden ja maata otteessaan pitävän usvan keskeltä. Samalla horisontista lipuu kymmeniä kuumailmapalloja keskelle tätä visualista ilotulitusta. Se hetki kuulkaa hipoo täydellisyyttä. Se on myös niitä hetkiä, jolloin pitää ihan pikkaisen nipistää itseään ja varmistaa olevansa hereillä. Niitä hetkiä, jolloin on onnellinen että on päätynyt tänne. Onnellinen, kun tajuaa olla hiljaa ja vain ihailla.
Näin jälkeenpäin olen myös erittäin onnellinen että kaikesta huolimatta tajusin ottaa myös muutamia (krhm…) valokuviakin.
Kellon herättäessä klo 5.20, saatika kompuroidessani silmät ristissä pimeällä tiellä kohti mopovuokraamoa hieman kylmissäni, en ollut yhtään varma siitä, että tämä olisi hyvä juttu. Enkä ollut yhtään vakuuttunut ajaessani pimeää hiekkatietä eteenpäin, silmät edelleen aivan ristissä. Äitiä meinasi välillä jo olla ikävä, viimeistään siinä vaiheessa kun jokin paikalliseliö päätyi silmääni ja toinen suuhuni kuudenkympin tuntivauhdissa. Päästessäni perille syrjäisen pagodan juurelle ja kiivettyäni sen huipulle olinkin jo toista mieltä. Näkymä oli jotain niin erikoista, erilaista ja ainutkertaista. Shown alkaessa olin sanaton. Taidan olla sitä vieläkin.
Eeppisintä ikinä!
You might also like
12 Comments
No nyt on kyllä eeppistä! Varmasti unohtumaton kokemus, jota upeimmatkaan kuvat ei pysty täysin välittämään. Etsin jo Baganin kartalta, mutta matkaa ei ole vielä varattuna.
Kiitos! Kuvat eivät kyllä tee oikeutta tälle ollenkaan, mutta kuitenkin enemmän kuin laimea sanahelinä 😀 Ja hei,tuo paikan etsiminen kartalta on jo melkoisen hyvä alku suunnittelulle 😉
Upean näköistä, kerrassaan mieletöntä. Auringonnousuissa on mun mielestä jotain vielä ihmeellisempää kuin auringonlaskuissa. Munkin piti kurkata kartalta missä Bagan sijaitsee, en tiennyt edes maata… 😉
Kiitos! Kieltämättä etenkin tuollaisissa aikaisissa auringonnousuissa on sitä jotakin. Ehkä se on se rauhallisuus ja seesteisyys mikä hetkeen yleensä liittyy, yleensä silloin kun valtaosa vielä nukkuu ja on niin hiljaista että kuulee luonnon heräilyn paremmin. Jotenkin näitä Suomen talven kello kymmenen auringonnousuja en osaa mieltää edes kunnollisiksi auringonnousuiksi samassa mielessä kuin tällaisia.
voi hyvä Jumala. Tämä lienee ehkä ainoa kerta kun sanaa “eeppinen” on todellakin oikeutettua käyttää. Hiljaiseksi vetää <3
Kiitos Erja. Hieman mietin että sopiiko tuo sana edes tähänkään kunnolla, mutta totesin että jos ei tähän niin ei sitten kyllä mihinkään ainakaan omassa elämässäni 😉
No huh ja vau! Usvaiset auringonnousut on aina mielettömiä, mutta tää on jo ihan omaa luokkaansa. Myanmar on kyllä superkiinnostava maa, jonne haaveilen joku päivä pääseväni. Enkä vähiten juuri tämmöisten tunnelmointien takia! Kiva blogi sinulla muutenkin, jäänpä seurailemaan! 🙂
Voi kiitos Johanna, tervetuloa seurailemaan! 🙂 Myanmar oli kyllä upea, joten ehdottomasti suosittelen sinne suuntaamaan jos vain joskus siihen tulee mahdollisuus.
Aivan upeaa! Olen nähnyt monia kuvia Baganin auringonnoususta, ehkäpä myös -laskusta? Mutta yhdessäkään aiemmin näkemässäni en muista olleen kuumailmapalloja. Tuosta määrästä tuli ihan kuvat Turkin Kappadokiasta mieleen (en ole sielläkään käynyt, mutta kuvista sitäkin ihaillut). Kaunista on! Nuo hetket ovat parhaita, kun vain vähän aiemmin on jo lähes heittämässä hanskoja tiskiin ja sitten yhtäkkiä tapahtuu (tai edessä avautuu) jotain ihan uskomatonta 🙂
Oli kyllä upeaa. Baganissa on kyllä noita palloja ollut jo jonkin aikaa, mutta nyt turistimassojen räjähtäessä myös niiden määrä on lisääntynyt aikalailla. Kappadokiasta minäkin niitä kuvia olen nähnyt ja sitä kautta hieman tuota kuumailmapalloilua kuolannut, mutta ainakin Baganissa kyllä riitti varsin hyvin pelkästään jo pallojen katselu!
No wau! Ihan mielettömän näköistä. En tiennyt, että tuollakin on kuumailmapalloilu on noin suosittua. Kappadokia tuli mullekin heti ekana mieleen. Tuonne!
Kieltämättä! Kyllähän tuo kokonaisuutena aika uskomaton näky oli, eli suosittelen! 😉