Vuoden 2017 ensimmäinen matka päättyi tänään, kun iltapäivästä lentokoneen pyörät iskeytyivät maahan Helsinki-Vantaalla. Takana on puolitoista viikkoa Namibiassa, 4 päivää Etelä-Afrikan Kapkaupungissa, sekä parin yön stoppi Qatarin Dohassa. Juuri nyt ei voi muuta todeta, kuin että olipahan taas reissu!
Jo tutuksi tulleeseen tapaan en täällä blogissa liiemmin ehtinyt tulevaa matkaa fiilistelemään, puhumattakaan tienpäältä kuulumisten päivittelystä, mutta blogin facebook-sivuja seuranneet ovatkin jo joitakin maistiaisia matkalta saaneet, samoin myös Instagramiin on satunnaisia kuvia tullut päivitettyä.
18 päivää tien päällä on takana, pää on edelleen pyörällä kaikesta kokemasta. Matkaan mahtui taas niin paljon, että tuntuu kuin reissussa olisi ollut pidempäänkin. Jokainen päivä toi mukanaan niin paljon erilaisia, toinen toistaan mielettömämpiä kokemuksia. Tällä matkalla taidettiin käyttää keskusteluissa enemmän ylisanoja kuin keskimäärin. Ja se on paljon sanottu kuulkaa.
Namibia oli kaikin puolin aivan mahtava, Kapkaupunkikin monin osin kaikkien kehujen arvoinen. Doha taas kaikkien mahtavien kokemusten jälkeen jäi auttamatta vaisuksi kokemuksena.
Mikä oli parasta? kysyi äitini tänään puhelimessa. Jouduin toteamaan, etten osaa vielä sanoa. Niin paljon mielettömiä paikkoja tuli vastaan, upeita kokemuksia eteen, että tätä joutuu hetken pureksimaan, ennen kuin osaan vastata.
Näin tuhansia eläimiä isommissa laumoissa kuin osasin kuvitella.
Tuijotin leijonaa silmiin viiden metrin etäisyydeltä, katselin kuinka metrien päässä vastasyntynyt antilooppi yritti täristen nousta elämänsä ensimmäistä kertaa jaloilleen, ja monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen siinä lopulta haparoiden onnistuen. Seurasin leopardin heräilyä päiväuniltaan.
Katselin vuoren päältä Namibian autioita tasankoja, sekä Kapkaupunkia niin auringon paisteessa, kuin täyden kuun valossa loistavana.
Nukuin elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti teltassa, kaukana kaikista muista ihmisistä, keskellä ei mitään Namibiassa. Tajusin, että olen aivan turhaan kolmekymmentä vuotta nyrpistellyt nenääni telttailulle, sillä nukuin paremmin kuin viiden tähden hotellissa ja telttailun ympärillä vaadittu puuhastelu oli itseasiassa aika hauskaa vaihtelua – kermaperseestäkin näemmä löytyy pieni eräjorma tarvittaessa.
Matkalle mahtui myös satoja kilometrejä autossa, mitä mielenkiintosimmissa maisemissa ja vaihtelevissa maastoissa. Välillä vauhtia haettiin myös muista kulkupeleistä.
Pääsin paikkoihin, joista olin jo pitkään haaveillut. Elin, olin, näin ja koin. Nautin. Sain siis juuri sitä, mitä matkustamiselta haenkin.
Luulen, että matka tulee taas hetkenaikaa sulatella, ennen kuin osaan kokemuksia kunnolla sanoiksi pukea. Sen lupaan, että juttuja riittää tästäkin matkasta kerrottavaksi vielä paljon.
10 comments
Kuulostaa aivan mahtavalta! Mun mielessä on vähitellen alkanut kyteä pieni afrikkainnostus. Pahasti pelkään, että näiden sun juttujen jälkeen se roihahtaa liekkeihin 🙂
Voi, kiitos! Mullakin Afrikka-innostus syttyi oikeastaan vasta noin vuosi sitten ja nyt tää reissu oli kyllä enemmän sitä lisää nostattava kuin sitä laskeva, ei jäänyt varmasti viimeiseksi kerraksi! 🙂
Vitsi miten paljon te ehditte tuossa ajassa! :O Ja mä kun ajattelin, ettei puolitoista viikkoa riittäisi Namibiaan. Nyt vähän harmittaa, kun meillä on lennot (taas) naapurimaahan. 😀 No ei onneksi nyt ihan hirveästi sentään harmita. Afrikka tosiaan vie menessään ja kannattaa varoa, kohta teillä on taas lentoliput sinne! Safarit <3
Joo, vähän tuntuu jopa käsittämättömältä, miten paljon sitä ehti, etenkin kun tahti tuntui ihan sopivalta läpi matkan! Namibiaan suositellaan vahvasti kahta viikkoa, ja ylimääräisille päiville olisi kyllä helposti keksinyt lisää kohteita ja tekemistä, mutta kyllä tuo puolitoista viikkoakin aika hyvin riitti! Ja hei, ei se naapurimaakaan huono ole, Namibiaan ehtii onneksi myöhemminkin! Ja kyllä, jos hyvin menee, niin kohta on taas liput afrikkaan taskussa ja uusi safari odottaa. 😀
Oijoi, matkakuumehan se taas helpotti 😉 Oli mukava lukea kokemuksia Afrikasta, sillä se on mantereista se, joka on tuntunut kaukaisimmalta ajatukselta. Vähitellen kasvaa palo Afrikkaakin kohtaan tällaisten juttujen myötä. Innolla jään odottamaan kertomuksia reissultanne 🙂
Kiitos Taija! Afrikka oli mullekiin pitkään se kaukaisimmalta tuntuva/vähiten kiinnostava manner, mutta nyt tuntuu että voisin matkustaa pelkästään sinne! Ainakin ensimmäinen Afrikan reissu oli sen verran mieletön, että kova palo on nyt päästä takaisin katsomaan mitä muuta se tarjoaa! 🙂
Ojoijoi, näyttääpä ihanalta teidän reissu! Ja sama homma itselläni, etten enää edes kaivannut hotellia kun teltassa nukutti niin hyvin 🙂 Näyttää niin ihanan vehreältä, lähtisin itsekin mieluusti joskus kesäsesonkina tuonne. Vähän kävi sääliksi jellonaa, on tainut ottaa vähän osumaa matsissa.. Meillä on ollut vähän puhe, että joskus voisi ajaa Kapkaupungista Namibiaan, nyt kun jäi se puoli Etelä-Afrikkaa näkemättä. 🙂
Kiitos! 🙂 Joo, tuo Leijona oli aika vahvasti elämää nähneen näköinen, melko vaikuttava näky kyllä kaikkine osumineen! Meilläkin oli alkuun tarkoitus ajaa Namibiasta Kapkaupunkiin, mutta lopulta päädyttiin muuttamaan suunnitelma sit kuitenkin niin, että koukattiin Sossusvleista takaisin Windhoekin ja lennettiin sieltä Kapkaupunkiin, joten tuon välin paikat nyt jäi näkemättä meiltäkin, mutta onneksi aina voi mennä takaisin! 😉
Mulla on ollut jo kauan Afrikka haaveissa, mutta maanosaa sen kummemmin tuntematta (pohjoisia pakettimatkamaita lukuunottamatta) en ole oikein saanut ajatuksia koottua sopivasta kohteesta. Eläimet ja luonto nyt ovat sellaisia asioita, joita Afrikkaan mennään näkemään, ja tästä blogista on kyllä tullut varsin hyviä vinkkejä! 🙂
Kiitos Susanna, mukava jos täältä on tullut edes vähän varteenotettavia vinkkejä! Afrikka ainakin Namibian ja Kapkaupungin osalta hurmasi mut aivan täysin ja näitä voin ainakin suositella lämpimästi, vaikka ei olisi Afrikasta muutoin paljoa kokemusta. Mä innostuin itseasiassa niin, että tässä jo suunnittelenkin kovaa vauhtia uutta matkaa Afrikkaan vielä tälle vuodelle! 🙂