Autoilu Balkanilla – Oliko se niin kamalaa?

En tiedä miksi, mutta jostain syystä kaikista eniten jännitystä Balkanin matkan osalta etukäteen aiheutti siirtymät. Tarkemmin ottaen liikenne, teiden kunto ja rajojen ylitykset. Siitäkin huolimatta, että teoriassa näissä ei mitään ihmeellistä pitäisi olla, onhan Balkanin roadtripit jo nykyään ihan perussettiä monelle matkaajalle, eikä tämä meilläkään ensimmäinen road-trip enää ollut. Miksi emme siis pärjäisi, kerta kaikki muutkin ovat ehjin nahoin teillä pärjänneet ilman kummempia kommelluksia?

Kerroin jo edellisessä jutussa kokemuksista auton vuokraamisesta Bulgariasta, mutta mitenkäs se ajaminen kuudessa eri maassa? Maissa, jossa liikennekulttuuri on maineeltaan karmaiseva, rajojen ylitykset aiheuttaa stressiä ja teiden kunto painajaisia. Oliko se kaikki niin kauheaa?

Jälleen kerran, voin peilata todellisuutta vain omiin, varsin subjektiivisiin kokemuksiin. Subjektiiviseen kokemukseen 2500 kilometristä ja noin 40 tunnista balkanin teillä. Vaikka kolmessa viikossa ei voikaan jokaisesta maasta päästä edes autoilun osalta pintaa syvemmälle, uskallan väittää, että siinä saa kuitenkin aika hyvän läpileikkauksen alueesta ja sen verran kokemusta, että uskallan hieman edes vinkata, mitä odottaa ja mitä ottaa huomioon.

Kolmen viikon aikana ajelimme siis halki kuuden maan: Bulgarian, Makedonian, Kreikan, Albanian, Montenegron ja Kosovon. Tarkempi kertomus reitistä löytyy täältä.

Teiden kunto

Pientä ja mutkaista. Kuoppaista ja puuttellisesti päällystettyä. Huonokuntoista ja hermoja raastavaa. Näitä odotin tiellemme osuvan säännöllisesti. Yllätyksekseni kuitenkin suurimmaksi osaksi tiet olivat valtavan hyvässä kunnossa ja pahasti huonokuntoista tietä tuli iloksemme vastaan vain yksittäisiä kilometrejä, muuten tiet olivat lähes poikkeuksetta erittäin hyvin pinnoitettuja.

Sen sijaan mutkia kyllä löytyi. Kun Google Albaniassa osoitti matkan olevan 50km ja siihen kuluvan lähes 1,5tuntia, luulin sen olevan virhe. Todellisuudessa se olikin optimistinen arvio, aikaa taisi mennä muutama minuutti enemmän – tiet kun olivat niin mutkaisia, että kovempaa ei kumpikaan meistä uskaltanut ajaa. Ja kumpikaan meistä ei ole niitä arimpia kuskeja.

Muunmuassa Albania ei todellakaan ole maa, jonne suosittelisin menemään jos olet panikoivaa sorttia autossa, eli jos tiukat kurvit, olematon näkyvyys ja pystysuorat tiputukset kymmeniä metrejä alaspäin metrin päässä tiestä pelottavat. En suosittelisi sitä myöskään, jos podet matkapahoinvointia. Jossain kohtaa Albanian rannikkoa pitkin ajaessa määritin jäljellä olevaa matkaa edessä olevien neulansilimien mukaan – parhaillaan kun niitä oli parikymmentä peräjälkeen ennen lyhyttä suoraa, jonka jälkeen jatkettiin neulansilmiin. Tätä jatkui helposti pari tuntia.

Mutkista ei tällä matkalla ollut siis puutetta, etenkään Albaniassa, mutta kyllä niitä paikoin löytyi muistakin maista, korkeuseroja kun maastossa on paljon. Mutta löytyi sitä pitkää, suoraa baanaakin sitten paljon, itse asiassa kaikista muista maista paitsi Montenegrosta. Välillä siis mentiin kolmeakymppiä, välillä lisättiin satanen päälle. Etenkin pohjoisen Kreikan tiet olivat mitä parhaimmassa kunnossa, mutta myös Makedoniassa Skopjen ympäristöstä löytyi paljon suoraa, leveää moottoritietä. Kokonaisuudessaan teiden kunto koko seudulla oli paljon parempi kuin olisin uskaltanut toivoa, mutta varon antamasta mitään yleistystä, sillä Balkan tarjoili kaikkea pienestä, pomppuisesta vuoristotiestä leveään, suoraan ja silkinsileään moottoritiehen. Kaikki riippuu siis reittivalinnasta.

Vuoristoisilla alueilla mutkia pahempaa oli kuitenkin säännölliset kivenvierimät. Paikoitellen isojakin lohkareita oli pudonnut teille, väärin ajoittuessa ne varmasti olisivat tehneet rumaa jälkeä. Meidän kohdalle osui onneksi vain pieni kivi, joka jätti särön tuulilasiin, mutta ei sen enempää.

Myös huono valaistus on yleinen varoituksen aihe seudulla liikkuessa. Katuvalaistus on olematonta, parhaimmillaankin vain kohtalaista. Tunneleita ei valaista ja monesti autot ajavat pimeänä. Pimeällä ajo ei siis suinkaan ole nautinnollisinta pienillä ja mutkaisilla teillä, ja pitkälti siitä syystä ainakin me päädyimme liikkumaan autolla pääasiassa vain valoisaan aikaan.

Ja ne pienet murheet mitä teiden kunto aiheutti, pyyhkiytyivät upeita maisemia ihaillessa hyvinkin nopeasti. Tällä reitillä eteen tuli mitä upeimpia maisemia kerta toisensa jälkeen, harvoin sitä autossa istuminen on tuntunut niin mukavalta, niistä mutkista huolimatta!

Liikenne

Kun eräänä päivänä ratin takaa kuuluu lausahdus “Setä ajaa kuin albanialainen, joten mä ajan kuin bulgarialainen, ihan vaan kostoksi!”, kertonee se jo jotain vastaantulleista tilanteista. Balkanin seudun liikennekulttuuri on pahamaineinen. Olin kuullut lukemattomia kauhutarinoita, kuullut varoituksia ja maalaillut mielessäni kauhukuvia siitä, millaisiin tilanteisiin vielä retkellä joutuisimme. Ja osittain ne piti aivan paikkaansa.

Holtittomia ohituksia ja olemattomia turvavälejä. Varomattomasti eteen ryhmittyviä autoja ja soveltavaa parkkeerausta. Äkkijarrutuksia ja hermojen kiristelyä. Näitä kaikkia piti kolmiviikkoinen sisällään. Mutta sitten taas, monin paikoin liikenne oli ihan sitä samaa kuin Suomessakin – kyllä niitä reikäpää-kuskeja täältäkin löytyy. Balkanilta niitä löytyy varmasti muutama enemmän kuin Suomesta, mutta kuitenkin paljon vähemmän kuin odotin. Liikennemäärät olivat myös pääsääntöisesti suomen tasoa, ruuhkista ei ollut tietoakaan muualla, kuin kaupunkien ydinkeskustoissa. Monesti sai ajaa kilometrejä ilman, että yksikään auto tuli vastaan.

Liikenne ei siis missään nimessä ollut niin paha kuin oletin, ja nopeasti siihen myös tottui. Valppaana piti toki olla etenkin kaupungeissa, mutta panikointia ei tarvinnut täälläkään harrastaa ratin takana, eikä myöskään pelkääjän penkillä. Kuten jossain kohtaa totesimme, sikäläinen liikennekulttuuri on pitkälti mielentila – parhaiten siihen pääsee sisään ajamalla niin kuin paikalliset, ei niin kuin suomalaiset. Katso ja opi. Opimme muunmuassa, että jos nopeusrajoitus näyttää 30km/h, mutta letka ajaa 80km/h, ei kannata yrittää noudattaa rajoituksia, tai saat vain takana olevat raivon valtaan ja aiheutat ison kasan hasardeja ohituksia.

Toki, muutama läheltä piti-tilanne tuli myös vastaan kanssa-autoilijoiden törttöillessä. Valppaus ja nopeat reaktiot säästivät kolinalta, kun taas hitaammalla reaktiolla kahteen kertaan olisi sairaala- tai ruumishuonekeikka ollut todellisuutta. Liialliseen turvallisuudentunteeseen ei kannata siis tuudittautua, vaikka rauhallista liikenne olisikin, liikennekuolemat seudulla kuitenkin ovat harmillisen yleisiä tänäkin päivänä.

Rajanylitykset

Balkanilla maat ovat hyvin pieniä, joten on todennäköistä, että päädyt ylittelemään rajaa useastikin. Meidän matka vei yhteensä seitsemän rajanylityspisteen läpi. Olin etukäteen kuullut kertomuksia tuntien odotuksista ja pitkistä jonoista, joten rajanylitykset luonnollisesti hieman jännitti etukäteen – lopulta aivan turhaan. Mentiinhän tässä kuitenkin myös sellaisten rajapisteiden yli, jotka ovat uutisissa näkyneet viime vuosina mm. pakolaiskriisin uutisoinnin yhteydessä. Mutta eipä raja-asemilla jälkeäkään pakolaiskriisistä näkynyt, eikä kyllä näkynyt paljoa muutakaan. Kunnollista jonoakaan autojenkaan osalta ei näkynyt kuin kahdella raja-asemalla. Yhteensä näihin seitsemään ylitykseen nimittäin kului tasan 2,5 tuntia, pisimmän odotuksen ollessa 45 minuuttia Albanian ja Montenegron välillä, Kosovosta Makedoniaan taas selvisimme  alle viidessä minuutissa. Olimme joko onnekkaita ylitysten ajankohtien osalta, tai sitten rajanylityksien pahamaineiset jonot ovat historiaa, yhden kerran kokemuksella en tiedä kumpi on lähempänä totuutta.

Kiitos myös suomalaisen passin ja EU-kilvissä olevan auton, rajanylitykset meillä olivat lähinnä muodollisuus – passia vilkaistiin sivusilmällä, auton takakonttiin katsottiin vain yhden ainoan kerran ja yleensä muutaman pakollisen kysymyksen jälkeen pääsimme jatkamaan hyvinkin nopeasti matkaa. Toki suomalainen passi ja bulgarialainen vuokra-auto yhdistelmänä aiheutti satunnaisesti kohonneita kulmia etenkin Albanian ja Montenegron rajoilla, mutta “Holiday?” –  “Yes, holiday”, “Rental car?” – “Yes, rental car” sananvaihdon jälkeen ei paljoa enempää tietoja kyselty, toivoteltiin vain mukavaa matkaa.

Bensa

Maiden välillä oli yllättävänkin isoja heittoja, regular-bensan hintojen vaihdellessa 1,4€ ja 1,0€ välillä. Halvin polttoaine löytyi Makedoniasta, kallein Kreikasta, Kosovon hintatasoa tosin emme saaneet selville, siellä kun kadunvarsille ei hinta näkynyt, eikä tankkaukselle meillä siellä ollessa esiintynyt tarvetta. Keskimäärin joka toinen asema hyväksyi luottokortin ja taisimme maksaa tankkaukset jokaisessa maassa  kortilla.  Bensa-asemia tuntui myös olevan ihan jokaisella nurkalla kaupungeissa ja kylissä, parhaimmillaan niitä löytyi alle kilometrin välein pitkiä pätkiä. Ainoastaan vuoristossa saattoi mennä muutama kymmenen kilometriä ilman.

Tullit

Tietulleja peritään Kreikassa, Makedoniassa ja Bulgariassa, kun taas Albaniassa, Montenegrossa tai Kosovossa emme niihin törmänneet.

Bulgariassa käytössä on vinjetti, joka pitää hankkia rajalta. Meillä se sisältyi auton vuokraan, joten hinnasta en tiedä.

Makedoniassa tulleja on kaikista eniten. Näitä tullipisteitä on ripoteltuna useampiakin Skopjen ympäristössä, yksittäisen maksun ollessa 0,5e ja 1,5e välillä. Maksaa voi sekä euroilla, että paikallisella valuutalla. Me ajoimme yhteensä 6 tullipisteen läpi ja näihin meni yhteensä noin 8 euroa, joka noin parin sadan kilometrin pätkällä on yllättävän paljon.

Myös Kreikassa tullipisteitä on muutamia mootoriteiden varsilla, me tosin ajoimme vain yhden läpi, jossa tullia perittiin  2,4€.

Kaikki maksut hoituivat siis euroilla helposti, joten näitä varten kannattaakin varata pieni kasa kolikoita matkaan. Osassa Makedonian tullipisteistä näkyi myös luottokorttimaksun mahdollisuus olevan, ainakin koppien seinissä olevien tarrojen perusteella, mutta tätä vaihtoehtoa ei tullut selvitettyä tai kokeiltua sen enempää.

Vaaditut luvat ja paperit

Ilman passia luonnollisesti olet lirissä. Samoin ilman auton rekisteriotetta voi rajanylitys olla mahdoton. Lisäksi Green Card, eli liikennevakuutus on oltava autossa voimassa kaikissa maissa, jossa ajat. Tätä varten ennen vuokrausta on hyvä keskustella vuokraamon kanssa reitistä ja varmistaa että paperit ovat kunnossa ennen auton noutoa. Ei pelkästään vakuutusten, vaan myös vuokraamoiden omien maa-rajoitteiden vuoksi, kaikki yhtiöt kun eivät anna ajaa minne haluat, vaikka vakuutusyhtiö ei asiaa estäisikään. Omalla autolla ajaessa taas kannattaa olla yhteydessä omaan vakuutusyhtiöön ja hankkia Green Card ajoissa. Meillä vuokraamo ei rajoittanut vierailtavia maita ollenkaan, mutta vakuutuksen piiriin otettavat maat piti kertoa etukäteen. Koska emme vielä lähtiessä olleet varmoja, mihin maihin päätyisimme, oma lähestymistapa oli “ruksaa koko lista”, ylimääräisistä maista kun ei peritty lisämaksua, päätimme pelata varmanpäälle ja listasimmekin vuokraamolle kaikki mahdolliset maat joihin saattaisimme päätyä matkan aikana.

Muutamaan kertaan raja-asemilla pyydettiin myös auton papereiden lisäksi näyttämään erillistä todistusta siitä, että vuokraamo on antanut luvan kyseisiin rajanylityksiin. Tällainen paperi onneksi meille oli annettu, tosin se oli kirjoitettu vain bulgariaksi, tietysti pelkästään kyrillisin kirjaimin. Voin siis tehdä röyhkeän oletuksen, että albanialainen tullimies ei paperista ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta paperi kelpasi silti aina kun sitä kysyttiin.

Kosovon osalta on huomioitava myös, että Green Cardin ei kata maata ollenkaan, missään tapauksessa, vaan erillinen liikennevakuutus on ostettava rajalta aina. 1-14 päivän mittaisen vakuutuksen sai kuitenkin rajalta helposti  parissa minuutissa 15euron hintaan.

Kansainvälista ajokorttiakin alueelle suositellaan, mutta meillä tällaista ei matkalla ollut, eikä sitä kyllä myöskään kysytty kertaakaan, EU-maasta vuokratessa kun vuokraamollekin kotimainen kortti kelpaa varsin hyvin.

Muuta

Google Mapsin offline-kartat on roadtripin pelastus ja iloksemme havaitsimme että kartat olivat myös Balkanin alueella yllättävän hyvin ajantasalla niin teiden, kuin palveluidenkin osalta. Navigointi-käytössä on kuitenkin huomioitava, että Google ei laske ollenkaan mukaan rajanylityksiin kuluvaa aikaa, eli niihin on osattava varattava hieman ylimääräistä. Jostain syystä Kosovon kohdalla offline-navigointi ei toiminut meillä ollenkaan, mutta muuten tämä offline-navigointi oli jälleen kerran valtava pelastus hotelleja ja muita mielenkiinnon kohteita metsästäessä. Jäin miettimään että mihin sitä erillistä navigaattoria enää tarvitseekaan? Ilokseni havaitsin myös, että Googlen antamat ajoajat pitivät varsin hyvin paikkaansa koko matkan, eikä ikäviä yllätyksiä matkapäivinä tullut sen osalta.

Jutun päätteeksi erikoishuomiona vielä vinkki: Kosovossa tutkat ovat yleisiä, joten niitä kannattaa varoa. Nimim. pääsimme pälkähästä vain, koska edelläajava napattiin sivuun….