Jylhiä kallioita, kaunis rannikkomaisema ja lumoavan vehreät nummet. Kun siihen vielä lisäät kasan lampaita ja aurinkoisen kesäpäivän, on kasassa ainekset melko loistavaan lomapäivään.
Ja loistava lomapäivä siitä tulikin, kun suuntasimme Brightonin lomalla kohti Eastbournea. Kaupungin itäpuolella sijaitsevan Beachy Headin ja Seven Sistersin alueen seutu on kuuluisa upeista maisemistaan ja saattaa hyvinkin olla pala kauneinta rannikkomaisemaa Englannissa. Vaikka Doverin valkoiset kalliot ovat monille tunnetummat, ovat nämä Eastbournen itäpuolella kohoavat jylhät kalliot itseasiassa korkeammat. Kalliot ovat sen verran dramaattiset ja kauniit, että yksi ainoa kuva riitti vakuuttamaan minut siitä, että tänne kannattaisi lähteä vierailulle.
Vietimme pitkää viikonloppua Brightonissa, mutta mieli teki kovasti myös luontoon, ja siihen Seven Sistersin alue tarjosi mitä parhaimman ratkaisun.
Tutustuminen alueeseen alkoi Eastbournesta, jonne pääsi Brightonista bussilla noin tunnissa. Aamu alkoi pilvisenä ja utuisena, joten Eastbourneen päästyämme päätimme pelata aikaa, odottaa kelin kirkastumista ja nauttia laiturin ravintolassa rauhassa pannullisen teetä, sillä eihän Englannissa nyt kahvillekaan voi mennä. Taktiikka toimi, keli kirkastui nopeasti ja lyhyen Eastbourne-vierailun jälkeen oli aika lähteä matkaan.
Päivän suunnitelma oli selvä, menisimme niin pitkälle kuin jaksaisimme pitkin rannikkoa ja kun jalat väsyisivät, kieppaisimme sisämaahan ja hyppäisimme bussiin.
Mutta eihän ne jalat mihinkään väsyneet. Keli kirkastui nopeasti ja elämä hymyili. Poluilla kävellessä intoa riitti kuin pienellä ipanalla karkkikaupassa, sen verran innoissaan sitä oli ympärillä levittyvistä maisemista. Eihän sitä reittiä sitten malttanut keskenkään jättää, käveltiin lopulta koko rannikkopolku aina Eastbournesta Seafordiin, eli noin 22 kilometriä pitkin tätä polveilevaa rannikkopolkua.
Ja kyllä kannatti.
Beachy Head
Reitin parhaat palat tulevat vastaan nopeasti. Eastbournesta lähdettäessä vain muutaman kilometrin päässä on Beachy Head – alueen korkein kallio ja toinen sen majakoista. Lyhyesti sanottuna paikka on kertakaikkisen upea. Edessä kimaltaa kirkas meri, vieressä putoavat pystysuorat kalliot yli sadan metrin korkeudesta suoraan mereen ja takana levittyy vehreä nummimaisema. Vaikka matka tässä kohtaa olikin vasta alussa, oli helppo todeta, että kannatti ehdottomasti tulla. Eivätkä rannan läheisyydessä olevan ravintolan terassilla nautitut viilentävät juomat suinkaan tehneet elämästä yhtään sen kurjempaa.
Huomasitko, että jokaisesta yllä olevasta neljästä kuvasta löytyy vähintään yksi ihminen? Antaa hieman perspektiiviä sille, kuinka massiivisista kallioista todella on kyse.
Beachy Headin kalliot ovat etenkin viime aikoina olleet paljon uutisissa myös ei-niin-mairittelevien otsikoiden alla. Englannin itsemurhakallioinakin tunnetulta alueelta on löytynyt viime viikkoina aivan liian monta ruumista, vuosittainen keskiarvo on kaksikymmentä, mutta viime kuussa päivänsä päätti yli kymmenen ihmistä. Sinäänsä en tätä ihmettele, sillä kyllä me matkalla ollessa, täysin tästä maineesta tietämättäkin pohdimme, että kuinkahan moni sitä näillä kallioilla on päättänyt hypätä tyhjyyteen. Kävi ilmi, että aivan liian moni. Paikalla partioikin säännöllisesti vapaaehtoisia, jotka pyrkivät ikäviä lopputuloksia ehkäisemään, mutta täysin kuolemilta on vaikea välttyä.
Seven Sisters
Vaikka Beachy Head yksinäänkin on jo näkemisen arvoinen, kannattaa matkaa kuitenkin jatkaa eteenpäin pitkin rantaviivaa. Muutaman kilometrin päässä rannikkoa itäänpäin kuljettaessa vastaan tulee Birling Gap, jokseenkin suosittu rantakohde ja Seven Sistersin alku. Siinä missä Beachy Headin kalliot ovat melkoisen dramaattinen näky, on Seven Sisters jollain tapaa kauniimpi – siitäkin huolimatta, että aivan samoja pystysuoria valkoisia seinämiä täälläkin on. Ja siitäkin huolimatta että olimme liikkeellä pahimman laskuveden aikaan, jolloin mustat rantakivet alkoivat nousemaan näkyviin. Nousuveden aikaan näky olisi ollut varmasti vieläkin upeampi, kun aallot osuvat aivan kallion seiniin kiinni.
Seven sisters koostuu nimensä mukaisesti seitsemästä aaltomaisesti muodostuneesta korkeasta kalliosta, jotka seisovat rivissä pystysuorina meren rannalla. Valkoiset kalkkikiviseinämät hohtavat kirkkaan valkoisena vasten sinistä merta, maasto kumpuilee pehmeästi ja ympäröivä nummi näyttää vihreääkin vihreämmältä. Kirkkaana päivänäkin valkoiset kalliot näyttävät jatkuvan loputtomiin. Vaikka meri vieressä on rauhaton, on näky jotenkin uskomattoman rauhoittava.
Seven sistersin halki kävely on miellyttävä. Kulkuväylät ovat leveät ja kohtuullisen tasaiset pinnaltaan, vaikkakin mäkiä sitten riittääkin.
Parhaimmillaan useita kymmeniä metrejä leveä kävelyväylä alkaa aivan kallionreunan vierestä. Monissa kohdissa kallionreuna on kuitenkin aidattu useiden metrien leveydeltä – varoalueen on tarkoitus suojella matkailijaa, sillä kallio on hauras ja romahduksia tapahtuu säännöllisesti. Missään kohtaa ei suositella menemään ihan reunalle, sillä koskaan ei voi tietää milloin hauras maa pettää alta. Pudotus on sen verran korkea, että kuolema on lähes varma. Onneksi pystysuoria seinämiä pystyy ihailemaan monessa paikassa esteettömin näkymin, vaikka ei aivan reunalle menisikään.
Mutta vaikka maisemat ovatkin ne, joiden vuoksi Seven Sistersille suunnataan, ei näkeminen rajoitu pelkästään rannanpuoleiseen kallioseinämään ja merimaisemiin. Kulkuväylän toisella reunalla nimittäin pääsee seuraamaan satapäisiä lammaslaumoja, satunnaisesti vieläpä aivan lähietäisyydeltä. En tiedä mikä fiksaatio itselläni on eläimiin, mutta pistä sellainen eteeni, anna kamera käteeni, ja voit olla varma että minä viihdyn, mutta matkanteko kyllä stoppaa. En ole aivan varma olinko lopulta enemmän innoissani lampaista vai niistä upeista maisemista.
Reitti Eastbournesta Seafordiin on muuten varsin leppoisa ja helppokulkuinen, mutta Seven Sistersin itäpäässä, Cuckmere Heavenissa tulee mutka matkaan – kirjaimellisesti. Mereen virtaava joki pysäyttää matkanteon ja reitit koukkaa reippaasti sisämaahan. Noin kymmenen metrin levyisen joen ylittämiseksi on tehtävä noin kolmen kilometrin kierros. Onneksi on vaihtoehtokin, ei tosin se mukavin mahdollinen, nimittäin joen halki kahlaaminen.
Rantaviivassa joki on luonnollisesti matala ja laskuveden aikaan kahlattavissa. Silti, kymmenen metrin kahlaaminen kovaa virtaavassa joessa, liukkaiden ja yllättävän kipeää tekevien kivien päällä haastaa paitsi tasapainoa, myös jalkapohjien kivunsietoa. Tarkkana saa olla, sillä syvimmillään yli polvenkorkuisessa vedessä tasapaino pettää helposti ja välillä tuntuu, että virta meinaa pyyhkäistä jalat alta. Matalammastakin kohdasta ylitys olisi ollut mahdollinen, mutta kahlausmatka huomattavasti pidempi. Me päädyimme lyhyempään, mutta hiukan haastavampaan vaihtoehtoon, sillä kävely kivillä teki ihan oikeasti hemmetin kipeää.
Joen ylityksestä selvittyä jäljellä onkin vain pieni pätkä ennen Seafordiin saapumista, mutta sitä ennen on vielä edessä parhaat maisemat yli Seven Sistersin. Cucmere Heavenissa, vain muutamia satoja metrejä joen ylityksen jälkeen sijaitsee nimittäin paikka, jossa paikalliset leikkimielisesti naureskelevat sijaitsevan Englannin rannikon kuvatuimmat talot – Coastguard cottages.
Ja toden totta, tämä on maisema, jonka itsekin muistan nähneeni moneen otteeseen, vaikka en silloin ole tiennytkään mistä kuva oli otettu. Asetelma on valtavan idyllinen, pienet rannikkovartioston mökit sijaitsevat aivan kallioiden reunalla, edessä avautuu Cuckmere Heavenin kivikkoinen ranta, ja sen takana kohoavat Seven Sistersin kalliot. Tämän on todellakin oltava pala kauneinta rannikkomaisemaa Englannissa.
Vaikka 22 kilometriä on pitkä matka, oli se silti melkein puhdasta nautintoa. Melkein siksi, että välillä Seven Sistersien väliset nousut olivat yllättävänkin jyrkkiä ja joen ylityksessä jalkapohjat huusivat kivien päällä hoosiannaa. Mutta mitä sitä pienistä, kun ympärillä on pelkkää kauneutta, aurinko paistaa lämpöisenä päivänä, ja matkan varrella on riittävästi pysähdyspaikkoja, joissa hoitaa energia- ja nestetasapaino kuntoon. Vähemmästäkin hymyilyttää.
BEachy Head ja Seven Sisters ovat ehdottoman suositeltavia vierailukohteita, joiden tutustumiseen on useita vaihtoehtoja. Meille kävellen koko seudun halki kulkeminen toimi mitä parhaiten, mutta aivan jokaiselle tämä ei tietysti sovi. Jos jalat eivät ole tottuneet kävelemään lomilla yhtä tolkuttomia kilometrejä kuin meillä, on suositeltavampaa ottaa auto alle, ja tutustua alueen nähtävyyksiin tekemällä pistoja sinne tänne. Jos tähän ratkaisuun päädyt, suosittelen kolmen pysähdyksen taktiikkaa – Beachy Headia, Briling Gapia ja Cucmere Heavenin Coastguard Cottagen maisemia. Näillä saat ehdottomasti parhaat palat reitistä irti, ja kävelykin jää tarvittaessa alle kilometriin. Jos suuntaat pelkästään Beachy Headille, kannattaa myös lukaista Mutkia Matkassa-blogin jutusta lisää tästä upeasta paikasta.
Mainitsin jo aiemmin, että Brighton on mitä parhain kohde myös ihan päiväretkelle Lontoosta, mutta luontoon halajavalle myös tämä pätkä Englannin rannikolla on ehdottoman hyvä vaihtoehto.
