Mauritiuksen saarivaltio on monella mittakaavalla pieni, vain 2000 neliökilometria, eikä saaren reunalta toiselle ole pisimmilläänkään linnuntietä edes sataa kilometriä. Pienestä koosta huolimatta maasta löytyy yllättävän vaihtelevaa maastoa. Pääasiallisesti maa on sokeriruokoviljelmien peittämää peltoa, mutta muutamissa paikoissa maasto kohoilee reippaasti ja korkeuserot huomaa etenkin pääkaupunki Port Louisin ympäristössä, jossa peltojen keskellä kohoaa jylhät kalliorinteet.
Kun kiertää ympäri Mauritiusta, voisi hyvin ajatella jonkun näistä terävistä huipuista olevan maan korkein, mutta yllättäen korkein kohta löytyykin loivien nyppylöiden keskeltä Black River Gorgesin Kansallispuistosta. Black River Gorges on Mauritiuksen suurin kansallispuisto saaren eteläosissa ja pitää sisällään valtaosan maan jäljelläolevasta sademetsästä. Puistossa vehreä maasto kumpuilee pehmeästi ja korkeuksiin kivutaan lähes huomaamatta, ainakin jos satut saapumaan puistoon sen itäpuolelta.
Ero pohjoisen sokeriruokoviljelmien valtaamaan, tasaiseen maastoon ja maisemaan on täällä melkoinen. Pehmeästi kumpuilevat rinteet, kasvuston vehreys ja alueen hiljaisuus luovat varsin miellyttävän ympäristön. Alue todella tuo hyvää vastapainoa esimerkiksi rantalomailuun, jota Mauritiukselle tullaan pääosin tekemään.
Minulle oli alusta asti selvää, että Mauritiuksella käytäisiin patikoimassa vähintään yhtenä päivänä. Mauritiuksella päiväpatikointiin löytyy yllättävän paljon vaihtoehtoja ja erilaisia reittejä tutkittuani totesin Black River Gorgesin aikatauluihin ja suunnitelmiin parhaiten sopivaksi. Alueelta löytyy noin 50km erilaisia ja eritasoisia reittejä, joista valitsimme lopulta Black River Peakin polun, joka veisi suoraan maan korkeimmalle kohdalle. Saattaa äkkiseltään kuulostaa kovemmaltakin ponnistukselta, mutta todellisuudessa reitillä ei kuitenkaan sen korkeammalle kuin 828metriin ja lähtöpaikkakin on jo yli 600m korkeudessa.
Black River Peak trailin alkupää löytyy helposti suuntaamalla Gorges viewpointille (google maps tietää). Polun alku on noin 300m päässä tuon maisemapaikan parkkipaikalta länteen ja varsin selkeästi merkitty. Aivan polun suulla on pieni parkkialue, johon mahtuu 2-3 autoa, mutta jos tuo on täynnä, ei viewpointin parkkipaikalta juurikaan lisämatkaa tule.
Pääasiassa reitti on kohtuullisen helppokulkuinen ja tasainen. Kun polun alun löytää, on siellä käytännössä mahdoton eksyä, joten oppaalle ei perille löytämisen vuoksi tarvetta ole. Polku kuitenkin kumpuilee matkan varrella paljon, useimpien tietojen mukaan nousua on vain noin 150metriä, mutta kyllä polun jatkuvaa pientä ylä- ja alamäkeä talsiessa kävi mielessä, että se lienee ennemmin korkeusero alku- ja loppupisteen välillä, kuin nousujen yhteenlaskettu määrä reitillä. Pelkästään jo viimeisten 200-300 metrin aikana noustaan nimittäin niin pystysuoraa rinnettä ylös, että heikompaa varmasti hirvittää.
Reitti on luokiteltu helpoksi ja sen sanotaan olevan sopiva myös perheille. Itse en kyllä lapsia sinne lähtisi kovin helposti viemään, elleivät sitten ole jo kokeneita maastomönkijöitä. Ensimmäiset kolme kilometriä sujuu helposti ja kevyesti. Polku tuntuu lähes loputtomalta, sillä matkanteko on suureksi osaksi melko tylsää ja etenee puiden suojatessa niin, että maisemia ei juurikaan pääse ihailemaan, poikkeuksena noin reitin puolivälissä oleva pieni näköalapaikka, josta avautuu ensimmäinen kunnon maisema Le Mornen niemimaalle. Tilanne kuitenkin muuttuu merkittävästi reitin lopussa, sillä viimeiset sadat metrit ovat suorastaan vaarallisia, eikä huippua lähestyessä ympärillä todellakaan ole puita suojaamassa. Tässä kohtaa upeita maisemia jo on, mutta niitä ei juuri pysty liikkeessä ihailemaan kaiken keskittymiskyvyn mennessä siihen, että tasapaino ja askel pitää, eikä lähde vierimään alas rinnettä.
Polku jyrkkenee hyvin nopeasti maalia lähestyessä ja viimeinen osuus kuljetaan pitkin todella, todella jyrkkää rinnettä. Kyllä Norjan patikkapolut oli lastenleikkiä tähän verrattuna. Kulkemisen helpottamiseksi paikalle on asennettu köysi, joka auttaa valtavasti, sillä muutoin maastossa on hyvin vähän paikkoja, josta ottaa tukea. Tilannetta vaikeuttaa vielä polku itsessään, sillä se on pitkälti hiekkapohjainen. Kuivalla kelillä hiekka on niin irtonaista, että jalat lipeävät rinteessä, joten köydestä on pidettävä kaksin käsin kiinni ja nojattava reilusti taaksepäin, jotta voimavektorit ovat edes hitusen suotuisampia. Kuvat eivät kerro mitään polun jyrkkyydestä, mutta kyllä minä matkalla alas totesin Ollille, että onneksi on tullut harjoiteltua köysilaskeutumista rakennusten seinillä, niin on tekniikka hallussa. Toki jännitysmomenttia lisäsi se, että varmistus vain puuttui, eikä ollut minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka tukevaa tekoa köyden kiinnikkeet lopulta ovat…
Vaikka polku pääasiassa kulkee puiden varjossa, niin kyllä siellä hiki virtasi ja vettä kului. Monessa paikassa reitin pituudeksi ilmoitettiin 3,7kilometriä, mutta mistään en löytänyt tietoa siitä, olisiko se yhteensä, vai yhteen suuntaan. Kävi ilmi, että se oli yhteen suuntaan, eli varsin hyvän lenkin tuosta tropiikin helteessä saa, meillä kului retkeen aikaa noin 2,5tuntia, sisältäen rauhallisen tauon huipulla.
Maisemat ylhäällä ovat kuitenkin ehdottomasti kaiken hikoilun arvoiset. Huipulta avautuu esteetön näkymä ympäri saaren. Turkoosit rantavedet, vihreät metsät ja kumpuileva maasto sinisen taivaan alla on upeaa katseltavaa. Huippu itsessään on niin pieni että kymmenen ihmistä saisi paikan jo jumiin. Paikalle on tuotu yksi värikäs penkki jolla istua, mutta mitään muuta siellä ei ole. Black River Peak trail on kohtalaisen suosittu patikointikohde Mauritiuksella, mutta ruuhkainen se ei ole,tai sitten meillä vain kävi todellinen tuuri, sillä saimme viettää koko huipullaoloajan ihan keskenämme, eikä matkan varrellakaan vastaan tullut kuin kymmenkunta ihmistä.
Black River Gorgesin kansallispuisto on varsin suositeltava kohde, jos kaipaat Mauritiuksella päiväretkikohdetta. Alueelta löytyy patikkareittien lisäksi muutamia näköalatasanteita, josta ihailla maisemia helposti ilman patikointiakin, sillä Gorges Viewpoint sijaitsee aivan tienvieressä, eikä sen läheisyydessä sijaitseva Alexandra Fallsinkaan näköalatasanne ole kuin muutaman sadan metrin päässä parkkialueelta.
