Bryce Canyon National Park – käsittämättömien kivimuodostelmien keskellä

Se, joka sanoi että kivet ei kiinnosta, on tuskin käynyt Bryce Canyonin kansallispuistossa.

Vaikka koko reissuni oli enemmän tai vähemmän geologin märkä päiväuni, oli Utahin osavaltiossa sijaitseva Bryce Canyon sen ehdoton huipentuma. Kansallispuiston hämmentävät, painovoimaa uhmaavat ja mielikuvitukselliset kivimuodostelmat ovat nimittäin melkoinen näky. Ylhäältä päin ne näyttävät pieneltä neulamereltä, niiden keskellä kävellessä taas valtavilta torneilta. Ja niitä on paljon.

Kivimuodostelmien keskellä ei voi kuin ihmetellä, miten tällainen paikka on voinut syntyä luonnostaan. Polkuja kävellessä, kivipatsaita aina vain uudesta kuvakulmasta ihaillessa sanat Oho ja Wau käyvät säännöllisesti kielenpäällä. Bryce Canyonissa on maailman suurin hoodoiden, eli näiden kivipatsaiden keskittymä, ja se todella on valtava. Kanjonin pohjalla, näiden valtavien kivimuodostelmien keskellä alan ymmärtämään, miltä muurahaisesta tuntuu ihmisten keskellä.

Kiinnostuin alunperin Bryce Canyonin kansallispuistosta vasta luettuani vuodenvaihteessa FIFTYFIFTY-blogin Sonjan kertomuksia kyseisestä puistosta. Päätin hyvin nopeasti, että jos matka tälle suunnalle suinkaan toteutuu, on myös tämä hämmentävä ja kummallinen kansallispuisto saatava mahtumaan reitille. Ja se mahtui, onneksi, sillä vaikka Bryce Canyonia ennen oli jo useamman upean kansallispuiston kiertänyt, oli tämä ehdottomasti siihen astisista upein. Bonuksena se tarjosi lisäksi koko reissun upeimman auringonnousun.

Nurinkurisesti, suuntasin katsomaan tuota auringonnousua paikkaan, jota kutsutaan sunset pointiksi, eli auringonlaskupaikaksi. Olin jo edellisenä päivänä todennut, että sekä sunrise, että sunset point avautuvat lähes samaan suuntaan, mutta jälkimmäinen on huomattavasti otollisempi kuvakulmana, mikäli auringonnousu osuisi suunnilleen siihen ilmansuuntaan mitä epäilin. Ja oikeassa olin. Aamulla auringon säteiden vähitellen värjätessä taivasta, istuin rauhassa kanjonin reunalla ja ihailin amphiteateriksi kutsutun, Bryce Canyonin sydämenä pidetyn alueen takaa nousevaa aurinkoa. Hieman kauempana oleva sunrise point näytti olevan täynnä väkeä, enkä voinut olla olematta tyytyväinen ratkaisuuni. Minä otan auringonnousuni myös jatkossa mielellään ilman järjetöntä väentungosta, heräillen herkän tunnelman ympäröimänä, ennemmin kuin jatkuvan kameraräpseen ja puheensorinan keskellä.

Kirkkaassa päivänvalossakin Bryce Canyonin kivimuodostelmat hohtavat oranssin ja punaisen kaikissa sävyissä. Auringon noustessa tuo väriloisto on vielä upeampi. Kohti taivasta kohoavat neulamaiset kivimuodostelmat heittävät varjonsa rinteisiin ja taivas värjäytyy sinisen ja punaisen sävyistä sekaisin. Valon lisääntyessä maiseman yksityiskohdat nousevat esiin yksi kerrallaan. Kyllä siinä kanjonin reunalla taas kerran tuli todettua, että on tämä maailma upea paikka. Eikä siinä hetkessä olisi mitään muuta tuijottanut mieluummin.

Päivät Bryce Canyonissa noudattivat tämän reissun osalta jo perinteeksi tullutta kaavaa. Aikaisen aamuherätyksen jälkeen istuin ja tuijotin, kävelin ja tuijotin, ja istuin ja tuijotin hiukan lisää upeita maisemia. Kävelin jalkani kipeäksi, ihmettelin luonnon omia taideteoksia ja hämmästelin, miten tällainen paikka on voinutkaan syntyä. Useamman kerran päivässä huomasin nauttivani suunnattomasti siitä oivalluksesta, että jälleen kerran olin päätynyt paikkaan, joka on niin erikoinen ja ainutlaatuinen, että se jaksaa tunnista toiseen innostaa ja hämmästyttää. Kuulostaahan tuo ehkä kliseiseltä, mutta kyllä kaiken sen visuaalisen ilotulituksen keskellä on ainoa, mitä pystyy ajattelemaan.

Kävelin läpi puiston suosituimman polun, Queens Garden trailin, kävin ihmettelemässä Tower Bridgen kopiota, sekä tallasin monia muitakin polkuja niin kanjonin reunalla, kuin sen syövereissäkin.

Vaikka Bryce Canyon on varsin suosittu kohteena, on sielläkin mahdollista kulkea täysin omissa oloissaan. Valtaosa puiston vieraista pysyttelee hyvin pienellä alueella puiston alkuosissa, ihmetellen amphiteatterin kivipatsaita, mutta todellisuudessa puisto jatkuu vielä pari kymmentä kilometriä eteenpäin. Mitä pidemmälle menet, sitä todennäköisemmin saat poluilla pinkoa aivan rauhassa.

Bryce Canyonin tunnetut kivimuodostelmat, kuten Kiinan muuri, Tower Bridge ja Queen Victoria on mahdollista nähdä vain laskeutumalla alas kanjoniin ja  monesti vielä suuntaamalla vähän vähemmän suosituille poluille. Mutta kyllä silti ne kaikista parhaat maisemat olivat ihan siinä kanjonin reunalla, aivan parkkipaikkojen vieressä. Bryce Canyonin upeiden maisemien kohokohdista olisi siis päässyt kyllä nauttimaan ihan ilman minkään sortin hikoilua poluilla, vaikka sitten korkkarit jalassa.

Kuumana kesäpäivänä patikointi voi Bryce Canyonissakin kääntyä tuskaiseksi, mutta vaihtoehtona tarjotaan myös mahdollisuutta laskeutua alas kanjoniin (ja kiivetä myös ylös) hevosen selässä, sillä puistossa kulkee muutamakin pidempi hevosille tarkoitettu polku ja eri mittaisia kierroksia tehdään päivittäin useampiakin. Itsekin harkitsin hetken hyppääväni hevosen selkään, mutta hylkäsin ajatuksen lopulta ja päädyin luottamaan omiin jalkoihini.

Bryce Canyon on ehdottomasti hämmentävä, upea ja uniikki kohde. Tuossa kohtaa reissuni oli jo ylittänyt puolivälin, ja takana oli järjettömän upeita kohteita aina Grand Canyonista Antelope Canyoniin ja Archesin kansallispuistoon, mutta silti Bryce Canyon hiipi salakavalasti suosikiksi siihen astisista kohteista. Ei tuon puiston upeutta turhaan hehkuteta.

Bryce Canyon sijaitsee vain noin neljän tunnin ajomatkan päässä Las Vegasista. Matkan varrelle mahtuu myös yksi Yhdysvaltojen suosituimmista kansallispuistoista, Zion National Park, joten jos tie vie Las Vegasiin, kannattaa ehdottomasti laajentaa matkaa myös näihin Utahin kansallispuistoihin, jos upeat maisemat yhtään kiinnostaa, puistot ovat heittämällä sen ajamisen arvoisia.  Etenkin Bryce Canyonin etuna on myös se, että sen kohokohdat on nähty hyvinkin lyhyessä ajassa – parhaat palat irtoavat helposti parin tunnin vierailullakin, mutta kyllä puistossa useammankin päivän saa kulumaan. Itse vietin puistossa hieman vajaat kaksi päivää, ja se riitti enemmän kuin hyvin siihen, että patikoi ne suosituimmat, sekä kasan vähemmän suosittuja polkuja läpi.