Businessluokan lento, kannattaako siihen panostaa?

Istahdat leveälle istuimelle, levittelet käsiä, heiluttelet jalkoja. Tilaa on ympärillä niin, että ihmetyttää. Saat jalat suoraksi ilman, että ne edes osuvat edessä istuvan penkkiin. Selaat läpi paikallesi jaetut ruoka- ja viinilistat, miettien mitä sitä söisi illalliseksi ja mihin aikaan sitä aamupalaa haluaisi.

Koneen lähtöä odotellessa kuuluu kysymys, saisiko olla lasi shampanjaa?

Kuplivaa siemaillen ja mukavasti penkilläsi istuen odotat, että koneen muut matkustajat pääsevät paikoilleen. Toiveitasi tiedustellaan, varmistetaan moneen otteeseen, että kaikki on hyvin. Henkilökohtainen palvelu on taattua.

Pian lentoonlähdön jälkeen lentoemäntä levittää eteesi valkoisen pöytäliinan, eteesi kannetaan listalta valitsemasi ateria. Ruokailun yhteydessä tarjottavien viinien lista on pitkä. Ja jälkiruuaksi saat vielä jäätelöä, voiko hienompaa ollakaan! Olet juuri ennen lentoa viettänyt pitkän hetken nauttien loungen ruoka- ja juomatarjoiluista, eikä jälkiruualle olisi edes tarvetta, mutta eihän siitä kieltäytyäkään voi.

Kun valot sammuvat, käännät penkin vaaka-asentoon ja käperryt pehmeän peiton alle, suljet silmäsi ja nautit siitä tunteesta kun tiedät että kerrankin lennolla saa nukutuksi kunnon yöunet.

Silloin tiedät, että lentäminen voi myös ihan siedettävää. Syöt hyvin ja nukut hyvin, epämukava olo tuskin vaivaa koko pitkän lennon aikana. Lentäminen on itseasiassa ihan mukavaa. Satunnaisesti käy mielessä, että voisihan tuo lento kestää vaikka vähän pidempäänkin.

Kuulostaa aika mahtavalta, eikö? Tätä kaikkea, ja paljon muutakin on lentäminen businessluokassa mannertenvälisellä lennolla, ainakin Finnairilla.

Minulla on viharakkaussuhde lentämiseen. Rakastan sitä tunnetta kun lentokoneen moottorit työntävät täydellä voimalla konetta eteenpäin, kiihdyttäen konetta niin, että selkä painautuu kiinni selkänojaan. Rakastan katsella lentokoneen ikkunasta ulos, tuijotella vuoria, pilviä ja meriä alapuolella. On ihan parasta, kun lentokoneen laskeutuessa saa istua nenä kiinni ikkunassa ja katsella, miltä se uusi kohde oikeasti ilmasta käsin näyttääkään.

Mutta pohjimmiltaan minä inhoan itse lentämistä. Vihaan lentokenttiä, säätämistä ja paikallaan oloa. Jonottaminen ja odottaminen on ihan painajaista, se että lentokoneen penkillä ei oikein saa mukavaa istuma-asentoa sapettaa siitä hetkestä lähtien kun siihen penkille istahtaa, aina siihen asti kun on aika kävellä koneesta ulos. Sen lisäksi melkein kehitin itselleni lentopelon muutama vuosi sitten, mutta onneksi se sentään katosi jonnekin ihan yhtä mystisesti kuin tulikin. Lentämisen epämukavuus sen sijaan muuten on ennallaan.

Olen kuitenkin oppinut hyväksymään lentämisen tuskan, koska lentäen pääsen kohteisiin, joista muuten voisin vain haaveilla.

Nykyään lentäminen on se pakollinen paha, jonka pystyn sietämään.

Usein lentäessä tila on ahdas, ruoka mautonta ja pahimmassa tapauksessa vieruskaveriksi saa sen lemuavan humalaisen tai jatkuvalla soitolla itkupotkuraivareita vetävän mukulan. Silloin tuntuu, että jokainen minuutti vastaa puolta elinikää.

Mutta välillä, välillä se lentäminen on yhtä juhlaa. Se yleensä vaatii tämän jutun alun mukaisia olosuhteita, eli lentämistä businessluokassa mannertenvälisiä lentoja.

Olen ollut siitä onnekas, että olen useamman kerran päässyt kokemaan myös sen nautinnollisemman lentämisen, keskimäärin viime vuosina noin kerran vuodessa, viimeisimpänä alkuvuodesta Thaimaan matkalla.

Finnairin businessluokka on tullut tutuksi, mutta muiden yhtiöiden kokemuksia en vielä ole kerännyt. Saattaa olla että juttu on siis hiukan puolueellinen, joten rajataan tämä nyt vain koskemaan kokemuksia Finnairin businessluokan lennoista, vaikka uskonkin että moni juttu pätee myös muihin yhtiöihin, onhan peruspalvelutkin yleensä hyvin, hyvin samantasoisia lentoyhtiöstä riippumatta.

Businessluokan lentoja markkinoidaan pilvien yläpuolisena luksuksena. Ulkomaalaisten lentoyhtiöiden ykkösluokat ovat sitten vielä omassa luokassaan. Luksusta, tilaa, henkilökohtaista palvelua ja tasokkaat tarjoilut. Kukapa ei sellaisesta nauttisi.

Businessluokan lentolipuilla elät herroiksi paitsi lennolla, myös lentokentällä. Lähtöselvityksen priority-kaista harvoin vaatii jonotusta, turvatarkastuksessakin pääset ohituskaistaa.

Loungessa nautit ruoasta ja juomasta tyylikkäissä tiloissa, odottelet lentoa rauhassa, kaukana yleisten tilojen hälinästä.

Ja sitten se lento, se vasta herkkua onkin. Tosin se pätee vain mannertenvälisillä lennoilla, sillä yleensä businessluokan lennot Euroopan sisäisillä lennoilla takaavat paikan samanlaisella penkillä kuin karjavaunussakin, viereinen paikka vain luvataan jättää tyhjäksi. Parin tunnin lennolla tarjoiluistakaan ei montaa kierrosta ehdi nauttimaan.

Muistan elävästi sen ensimmäisen kerran kun pääsin lentämään businessluokassa. Siihen asti etupenkit oli tuntuneet vain kaukaiselta haaveelta, mutta silti olin aina ollut utelias kokemaan millainen olisi lento kalliimmilla paikoilla.

Meillä oli loistava loma Jamaicalla takana, höystettynä vielä muutamalla päivällä suosikkikaupungissani New Yorkissa. Astelimme New Yorkin JFK:llä lähtöselvitykseen tympääntyneenä siitä, että edessä olisi pitkä lento ja loman loppu. Jotenkin sitä kuitenkin sai hymyn kasvoille lähtöselvitykseen. Kun lähtöselvityksessä virkailija sitten totesi, että saisimmekin nyt sitten hiukan paremmat paikat hänen siirtäessä meidät businessluokkaan, muuttui hymy heittämällä leveämmäksi. En ollut edes osannut siitä mahdollisuudesta!

Voin olla varma että keneltäkään ei voinut jäädä huomaamatta että olin ensimmäistä kertaa etupenkeillä, niin mairea oli hymy kasvoilla varmaan koko kahdeksantuntisen lennon. Enkä varmasti unohda niitä kateellisia katseita, joita economy-luokan matkustajien suunnalta tuli heidän marssiessa businessluokan läpi omille paikoilleen. Lennon aikana nautin jokaisesta sekunnista, enkä edes malttanut oikein nukkua, sillä halusin vain nauttia jokaisesta minuutista.

Lentämistä lähes vihaavalle ja nukkumista rakastavalle se on jo paljon, kun löytää itsensä säännöllisesti kurkkimassa monitoreista, että matka vielä ole ohi.

Mutta kyllä se suurin viehätys on jo karissut, uutuudenviehätys toi lisää iloa kokemukseen vain muutaman kerran. Luksusta businessluokassa lentäminen kyllä on, mutta enää se ei aiheuta suunnatonta kutkutusta. Ärsyttävää kun asioihin tottuu niin helposti.

Joka kerta kuitenkin ajattelen, että tästä on vaikea palata takaisin sinne karjavaunun puolelle.

Mutta on sillä kaikella myös hintansa. Tuntitaksa on itseasiassa melko järkyttävä. Jos Thaimaan lennot saat 700 eurolla, businessluokan liput irtoavat usein vasta 2400eurolla, tai kalliimmalla. Lähes aina hinta on vähintään kolminkertainen, usein nelinkertainen tai enemmänkin. Vaikka lennon aikana saatan ajatella, että paluuta vanhaan ei ole, niin seuraavan kerran niitä lentoja varatessa taas muistan, että en minä kyllä ole valmis siitä lisämukavuudesta maksamaan nelinumeroisia summia. Käytän sen rahan monta kertaa mieluummin vaikka toiseen lomaan ja siksi klikkaankin economy-luokan liput tyytyväisenä ostoskoriin.

Olen lentänyt mannertenvälisiä lentoja useamman kerran, mutta joka kerta olen ostanut turistiluokan liput. En koskaan ole maksanut korkeampaa hintaa, vaan korotukset olen sitten hankkinut pisteillä, tai hyvällä onnella. Olenkin siis ehkä huono sanomaan, kannattaako businessluokan lennoista maksaa (mielestäni) kohtuuttoman korkeaa hintaa.

Kyllä, businessluokan lento on aivan omanlaisensa ja varsin huikea kokemus. Se todellakin tekee matkustamisesta juhlaa. Mutta kannattaako lentoon panostaa siten parhaillaan toista tuhatta euroa? Kysymys on tietysti hiukan hassu, sillä jokainen kokee asiat eri tavoin. Oma mielipiteeni on että ei, mutta se, kannattaako rahaa tuhlata mukavuuteen on jokaisen oma asia. En osaa antaa riittävän suurta arvoa pikkasen paremmille tarjoiluille, eikä pelkkä matkustusmukavuudenkaan lisääntyminen riitä siihen, että pystyisin perustelemaan itselleni, miksi ostaisin niin järjettömän hintaiset liput. Itse koen, että en saisi rahoilleni mitenkään samantasoista vastinetta, kuin käyttämällä ne vaikkapa useamman hotelliyön maksamiseen jossain viihtyisässä paikassa. Kerran sen ehkä kokeilisin, mutta siihen se jäisi. Mieluummin kärsin neljä kertaa ne lennot epämukavasti, kuin lennän kerran mukavasti. Mutta jos lennät paljon ja kerrytät lentoyhtiön pisteitä, on matkustusluokan korotus ehkäpä paras tapa käyttää niitä pisteitä ja niiden turvin tulen kyllä jatkossakin niitä korotuksia tekemään.

Olen monta kertaa miettinyt, että millaisessa tilanteessa businessluokan lippuja voisin päätyä ostamaan, mutta en vielä ole keksinyt. Jos en koskaan olisi kokeillut, saattaisin kerran antaa houkutukselle periksi, jotta pääsisin kokeilemaan. Mutta nyt kun kertoja on jo useampi ja tiedän realiteetit, en tiedä kuinka paljon minun pitäisi tienata, että kokisin olevani valmis laittamaan rahani businessluokan lentoihin. Monta kertaa nykyistä enemmän kuitenkin, marraskuisella kateuslistalla pitäisi olla aika korkealla. Kyllä minä matkustan mieluummin neljä kertaa vuodessa epämukavasti karjavaunussa, kuin kerran mukavasti etupenkissä. Tuntikohtainen säästö on kuitenkin aika merkittävä.

Tätä juttua kirjoitan ATR 72:n kyydissä. Koneen potkurit tärisyttävät lentokoneeksi kutsuttua sillipurkkia jossain Tampereen ja Helsingin välillä raivolla. Penkit ovat ahtaat ja epämukavat, hohto on lentämisestä kaukana. Käsitettä businessluokka ei tässä koneessa tunneta. Silti, olen tässä ihan tyytyväinen.  Pieni kone näyttää ja tuntuu kovin karulta, ja meteli on korviahuumaavaa. Vaikka en suuri ihminen olekaan, on minulla silti ahdas olo. Vaikka olenkin ihan tyytyväinen, en voi väittää, etteikö sitä näinä hetkinä sitä businessluokkaa kaipaisi kovastikin. Kaipaisin, kunnes muistan, että en kyllä olisi valmis maksamaan siitä pyydettävää hintaa.