Pieni reality-check taas alkuun. Minä en erityisemmin ole mikään ruuanrakastaja, foodie tai miksikä tahansa nyt ruokahifistelijää kukakin haluaa kutsua. En oikein osaa matkustaa maha edellä ja metsästää niitä trendikkäimpiä ravintoloita. Usein ruokapaikka valikoituu puhtaasti sen perusteella, näyttääkö paikka kivalta ja onko hintataso siedettävä. Olisinkin ehkä maailman huonoin ruokakriitikko, koska osaan sanoa vain onko ruoka hyvää, vai ei. Ja ensimmäisen ja toisen vaihtoehdon välillä vaakakuppi heiluu pitkälti sen mukaan lähtikö nälkä vai ei.
Tästäkin huolimatta New Yorkista on helppo mainita yksi alue ylitse muiden, jonne matkata kun haluaa matkustaa ruuan perässä – Chelsea Market. Tämä joko tarkoittaa sitä, että olen sortunut taas tekemään päätelmiä heikolla arviointikyvyllä, tai sitten paikka todella on kehujen arvoinen. Haluan kuitenkin uskoa, että kuusi miljoonaa ihmistä vuositasolla houkutteleva kohde ei voi olla aivan läpimätä, ja siksi uskallankin väittää Chelsea Marketin olevan paikka, jonne kannattaa suunnata ruuan perässä New Yorkissa. Sitä paitsi, tykkäsit ruuasta tai et, on Chelsea markettiin kiva mennä ihan vain jo paikan ilmapiirin ja tunnelman takia.
Trendikkäällä Meatpacking Districtillä sijaitseva, Oreo-keksien syntysijanakin toiminut ja 1860-luvulla rakennettu tehdashalli on viimeisten vuosien aikana noussut yhdeksi New Yorkin suosituimmista paikoista. Trendikäs ja monipuolinen kohde houkuttelee luokseen paikallisine leipomoineen, kauppoineen ja ravintoloineen. Valikoimaa on valtavasti – koko korttelin valtaavan rakennuksen pohjakerroksesta löydät niin viiniä, suklaata, leivoksia, kuin ruokaa ja mausteitakin ihan jokaiseen mieltymykseen. Chelsea marketilla voi helposti viettää useamman tunnin, ja sieltä ei kovin helposti nälkäisenä pääse lähtemään, sen verran houkutuksia se tarjoaa.
Vanha teollisuushalli toimi useiden vuosikymmenten ajan National Biscuit Companyn omistuksessa New Yorkin leipomokeskittymänä, mutta nykyään rakennuksen alakertaan rakennettu food court toimii elämää kuhisevana kohtaamispaikkana, jossa valikoimaa löytyy runsain mitoin. Etenkin hallin keskivaiheilla olevan Lobster placen Hummerit ovat varsin kuuluisia, ja se valitettavasti näkyy – jonot ovella ovat ainakin allekirjoittaneen onnistunut molemmilla vierailuilla lähinnä kauhistumaan. Onneksi myös muita vaihtoehtoja on tarjolla ja lobster rollit odottavat vielä testaustaan.
Chelsea market kuhisee elämää. Sen käytävillä on vilskettä ja käytävän varrelle levittyvissä kuppiloissa ja ravintoloissa väki vaihtuu tiuhaan. Tyhjää pöytää ei välttämättä helposti löydä, mutta hetken jonotus palkitaan. Tunnelma on hektinen, mutta samalla melko miellyttävä. Rakennuksen läpi kulkeva käytävä on reunustettu toinen toistaan houkuttelevamman näköisillä liikkeillä ja ravintoloilla. Ruokatarjonnan lisäksi paikka on myös visuaalisesti kiehtova – kun 90-luvun lopulla vanha leipomokeskittymä muutettiin nykymuotoon, on vanhaa rakennusta onnistuttu kunnioittamaan, jättäen paikalle kauniin, hieman teollisen ympäristön rosoisine tiiliseinineen ja pienine yksityiskohtineen.
Vanhassa teollisuushallissa sijaitseva Chelsea Market on oiva vierailukohde ympäri vuoden. Sisältä löytyy runsaasti erilaisia vaihtoehtoja levähdyspaikaksi, mutta kauniina kesäpäivänä myös rakennuksen ulkopuolella levittyvät terassit täyttyvät ihmisistä, joten pakko ei vanhassa teollisuushallissakaan ole syödä sisällä. Voit vain pistäytyä sisällä haistelemassa tunnelmaa, ja suunnata nauttimaan tarjonnasta jollekin alueen ravintoloista. Kaduilla kulkiessa muista myös katsella ylöspäin, sillä etenkin tällä alueella silmään pisti toinen toistaan viihtyisämmiltä näyttäviä kattoterasseja, joilla saattaisi viihtyä hyvin ruuan tai juoman merkeissä.
Chelsea Market on yksi uusista suosikkipaikoistani New Yorkissa, tännekin kesti yllättävän pitkään päästä ensimmäisen kerran, nyt se taitaa olla jo sillä “pakko käydä joka kerta”-listalla. New Yorkissa useamman vuoden ylivoimainen suosikkini ruokapaikoista oli Ichiumi, Japanilainen ravintola jonka loputtomiin jatkuvan sushibuffetin ajattelukin sai veden kielelle. Valitettavasti parin viimeisen kerran perusteella paikassa on taso laskenut kuin lehmän häntä, ja toukokuisella reissulla lähdin pois sekä nälkäisenä, että kiukkuisena. Ehkä vielä joku päivä annan mahdollisuuden, siihen asti suuntaan ruuan perässä jatkossa innokkaimmin Chelsea Marketille.
