Chiang Rai, Thaimaan pohjoisin kaupunki on jännä paikka. Siitä on moneksi, mutta samalla ei mihinkään. Aloitin Thaimaan reilun kolmen viikon kierrokseni alkuvuodesta juuri Chiang Raissa, kaupungista josta en tiennyt paljoakaan.
Oikeastaan ainoa syy, miksi sinne halusin ylipäätään, oli sen kuuluisa, valtavan suosittu Valkoinen temppeli.
Chiang Rai on suosittu päiväretkikohde Chaing Maista. Kultainen kolmio, eli Thaimaan, Myanmarin ja Laosin rajaseutu, Karen-heimon kylä, sekä valkoinen temppeli ovat suositut kohteet, joita Chiang Maista tullaan katsomaan. Ja kun nämä on nähty, lähdetään illaksi takaisin. Nuo kolme kohdetta on se, minkä verran Thaimaan pohjoisimpaan provinssiin yleensä käytetään aikaa.
Kaupunkiin syvemmin tutustumaan tulee vain murto-osa siitä, mitä päivävierailijoita nähdään. Kun kaupunkiin hiukan tutustuu, on helppo ymmärtää miksi Chiang Rai ei nouse matkakohteeksi kovin helposti. Se on kaupunkina aika tylsä. Ravintola- ja ostostarjonta on hämmentävän vaatimatonta ja kadut harmaita ja rakennukset parhaat päivänsä nähneitä. Kaupungissa on vain kourallinen nähtävyyksiksi luokiteltavia paikkoja, valtaosa niistä on temppeleitä.
Vaikka Chiang Rai saattaa näin luonnehdittuna kuulostaa siltä, että sinne ei juuri kannata suunnata, on se itseasiassa silti ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Minä pidin siitä lopulta kovasti. Tylsyydestään huolimatta. Katsokaas, niitä kohokohtia oli kuitenkin riittävästi.
Itsekin pohdin pitkään, olisiko Chiang Raihin parempi tutustua vain päiväretken muodossa, mutta totesin lopulta, että mieluummin tutustun kaupunkiin omaan tahtiin, rauhassa parin päivän aikana, kuin että käyn vain pari päänähtävyyttä katsomassa tiukkaan aikataulutetulla kierroksella. Ja se oli täysin oikea päätös. Etenkin kun Karen-heimojen vierailujen epäaidosta ja kaupallisesta tunnelmasta olin lukenut paljon kritiikkiä, eikä joenpätkän tuijottelu rajavyöhykkeellä niin kiinnostanut. Valkoiseen temppeliinkin halusin tutustua ihan omaan tahtiin, enkä kelloa vilkuillen, lähtöaikaa kytäten. Ei Chiang Maista käsin tehtävä kultaisen kolmion kierros olisi ollut minun juttuni alkuunkaan. Sen sijaan, vietin kaksi mainiota päivää kaupungissa ja sen reunamilla.
Kaksi päivää Chiang Raissa meni nopeasti ja oli täynnä ohjelmaa. Lähinnä temppeleitä tosin. Kyllä, Chiang Rai on tylsä, mutta samalla se on ihanan aito. Se on likainen, kevyesti kaoottinen, ja tylsän tavallinen kaupunki. Täällä ei mennä turismi edellä, joka kadunkulmassa ei myydä krääsää eikä tuktuk-kuskit yritä vedättää kilpaa.
Chiang Rain yksi ehdoton valtti on se, että kaupungissa et joudu turistilaumojen jalkoihin. Länsimaalaiset turistit ovat kiven alla, mutta toki bussilasteittain kiinalaisia suurimpien nähtävyyksien ympärillä näkee, mutta missäpä Aasiassa ei. Turistimassat ovat kuitenkin maltilliset ja länsimaalaiset vaikutteet hyvin vähäisiä. En muista nähneeni McDonaldsia, pitsapaikkoja tai starbucksia missään, vaikka ainakin ensimmäinen kaupungista kyllä löytyy. Täällä on paljon helpompi nähdä sitä tavallista arkea ja elämää, kuin vaikkapa läheisessä ja suositummassa Chiang Maissa. Tunnelma on itseasiassa täysin erilainen.
Nähtävää kaupungin keskustassa ei ole juurikaan, ellet sitten jaksa innostua betoniseinistä ja pelottavista sähköviritelmistä. Kaupungin suurimmat nähtävyydet ovat iltabasaari linja-autoaseman vieressä, sekä keskustan liikenneympyrässä oleva koristeellinen kellotorni, jonka luona päivittäin voi katsella valoshown tasatunnein 19-21 välillä. Spektaakkeli tämä ei kuitenkaan ole, eikä siltä kannata suuria odottaa. Kellotorni vaihtaa väriään parin sekunnin välein noin viiden minuutin ajan, musiikin tahtiin tietysti. Ja siinä se sitten olikin. Kertoo jotain kaupungin kiehtovuudesta.
Lauantaisin kaupungilla on myös markkinat. Auringon laskiessa noin kilometrin pätkä Thanalai- ja Rattanakeath-kaduista suljetaan liikenteeltä, kun ihmiset ja kojut valtaavat kadut. Thaimaan iltamarkkinoista voi olla montaa mieltä, mutta minä ainakin pidän ihan valtavasti näistä. Chiang Raissa erityisesti, sillä täällä väkeä ei ole liikaa ja kaduilla mahtuu kävelemään rauhassa. Kojuissa sitten onkin sitä samaa ruokaa ja krääsää kuin kaikilla muillakin markkinoilla Thaimaassa, joten mitenkään erikoisen uniikki tämä markkina-alue ei ole. Mutta kiva siellä on silti vaellella, syödä ja viettää iltaa. Sillä rehellisesti, ei Chiang Raissa liikaa kilpaileviakaan aktiviteettejä iltasella ollut, minulle ainakaan.
Muutoin kaupungissa nähtävää on ainoastaan temppeleissä. Ja niistäkin suurin osa on lopulta taksimatkan päässä kaupungin ytimestä.
Mutta ne temppelit, ne ovatkin sitten hienoja. Noin kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitseva Valkoinen temppeli on se tunnetuin ja suosituin. Se on myös ehdottomasti upeimpia temppeleitä, joita olen koskaan nähnyt. Samalla se onkin sitten ainoa kohde Chiang Rain seudulla, jossa oikeasti ihmismäärä voi alkaa ahdistamaan. Mutta tämä kohde on se, jota ei vain voi jättää välistä jos alueella vierailee.
Muita suosittuja ja käymisen arvoisia temppeleitä olivat myös Sininen temppeli, sekä Wat Phra Kaew ja Wat Huay Pla Kang.
Todellisuudessa Chiang Rai on parhaimmillaan läpikulkupaikkana tai tukikohtana ympäröiviin alueisiin tutustuttaessa. Luonto seudulla on koskematonta ja kaunista, museoita, kulttuuria ja temppeleitä löytyy runsaasti ja asustaapa Chiang Rain provinssissa myös poikkeuksellisen runsaasti eri vuoristokansoja.
Minulle Chiang Rai oli kuitenkin vain lyhyen pysähdyksen kohde. Halusin kaupunkiin vain ja ainoastaan, jotta näkisin sen kuuluisan valkoisen temppelin ja pienen vilkaisun kaupungista. Siihen kaksi päivää oli juuri sopivasti, sen jälkeen jatkoi matkaansa jo mielellään.
Silti on todettava, että Chiang Rain kaupunkialue voi olla päivässä kierretty, mutta ympäröivällä seudulla olisin minäkin saanut useita päiviä kulumaan. Tällä kertaa kuitenkin jatkoin matkaani jo parin päivän jälkeen ellen olisi Chiang Maihin, jonka seudulla tarjonta on hyvin samankaltaista. Luontokohteita, kulttuuria ja temppeleitä. Koska vietin viikon Chaing Maissa, en koe jääneeni paljosta paitsi.
4 comments
Tämä tuli kuin tilauksesta, sillä suunnitelmissa on ensi talvena käydä Chiang Maissa osana reissua Myanmariin ja Laosiin. Reitti on vielä hakusessa, mutta Chiang Maita on tosiaan mietitty yhdeksi kohteeksi, ja tiedossa on ollut sekin, että myös Chiang Raissa voisi olla nähtävää. Tämän postauksen perusteella tuli sellainen fiilis, että eihän sitä mitenkään voi jättää väliin – nuo temppelit ovat aivan upeita! Millä muuten liikuit tuolla pohjoisessa ja lensitkö Bangkokista Chiang Maihin vai miten? (Sori, jos olet tästä jo kertonut! Siinä tapauksessa on mennyt ohi.)
Kiitti Jenni! Temppeleitä tosiaan näkee enemmänkin kuin tarpeeksi myös Chiang Maissa, mutta nämä Chiang Rain temppelit on siitä kivoja, että ne poikkeavat paljon “normaalista” kaavasta ja ovat siksi todella näkemisen arvoisia,eli kyllä itse ainakin suosittelisin myös siellä käymään jos vain aikaa on!
Mä aloitin koko lomani Chiang Raista, eli lensin suoraan sinne ja valuin sitten bussilla Chiang Maihin ja sieltä eteenpäin Sukhothaihin. Tuolla kulkee tosi hyvin busseja vähän joka suuntaan, ja ihan hyvätasoisiakin, matkanteko on halpaa ja mukavaa, vaikkakin jokseenkin hidasta.
Okei! Kuulostaa oikein hyvältä. Juna olisi ehkä mukavampi (olen joskus mennyt Thaimaassa yöjunalla ja se oli tosi siisti) kuin bussi, mutta menee toki bussikin. Joskus nekin ovat tosi mukavia. Juna on tosi hidas myös eli jos haluaisi liikkua nopeasti, täytyisi tosiaan lentää. Meillä on sen verran aikaa, että voidaan tapamme mukaan körötellä menemään hitaasti. 🙂 Täytyy tutkia lähempänä, miltä bussiaikataulut sun muut vaikuttavat!
Yöjunat Thaimaassa on kyllä ihan loistava tapa matkustaa jos etsii halpaa ja mukavaa tapaa. Chiang Rai-Chang Mai-Sukhothai-väliä ei vaan päässyt oikein järkevästi junalla, niin menin bussilla sen takia, mutta varmasti olisin itsekin valinnut junan jos olisi ollut toimiva yhteys.
Comments are closed.