Sydneyn satama-alue on monelle hyvinkin tuttu ja sen maisemia dominoiva Oopperatalo on maailmankuulu maamerkki. Moni ei sen tiedä olevan UNESCOn maailmanperintökohde, mutta sitäkin harvempi tuntuu tietävän, että satama-alue pitää sisällään myös toisen UNESCOn maailmanperintökohteen, Cockatoon saaren.
Australian kansoituksen taustat lienevät monille tuttuja – brittiläisiä vankeja lähetettiin maailman toiselle puolelle, harvaan asutettuun maahan kärsimään tuomiotaan. Vankien elämä värittääkin montaa tarinaa Australian historian osalta ja vaikka en olekaan suuri historia-fanaatikko, halusin silti päästä tutustumaan edes hieman tuohon historiaan ja mikä olisikaan ollut parempi kohde kuin tämä Sydneyn satama-alueessa sijaitseva entinen vankilasaari!
Mutta ei Cockatoon historia keskity vain vankien elämään, vaan se on merkittävä osa maan teollistumisen ja merenkäynnin historiaa.
Cockatoon historia ulottuu pitkälle 1800-luvulle – tarkemmin ottaen vuoteen 1839, jolloin ensimmäiset vangit tuotiin saarelle. Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana useampi satapäinen vankilauma rakensi saarelle paitsi useita vielä nykyäänkin pystyssä olevia rakennuksia, myös telakan, joka hetken piti nimissään maailman suurimman kuivatelakan titteliä.
Vankien poistuttua saarelta 1860-luvulta, kehkeytyi saaresta merkittävä laivanrakennuspaikka, jossa jopa yli 150 laivaa ehti nähdä päivänvalon jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. 1900-luvun alkuun mennessä toiminta oli jo niin laajaa, että saaresta tehtiin kuninkaallisten merivoimien telakka. Toisen maailmansodan aikaan saari olikin jo eteläisen Tyynenmeren merkittävin laivankorjaustyömaa.
Lyhyt lauttamatka Sydneyn ytimestä Cockatoolle menee aurinkoisessa säässä nopeasti ihaillessa kaupunkia vesiltä käsin. Ohitamme Oopperatalon, Harbour Bridgen ja välipysähdyksellä Darling Harbourissa vieressä kohoaa keskustan pilvenpiirtäjät. Matka itsessään on jo miellyttävä kokemus. Lautan kannelta avautuvien maisemien takia jo pelkästäänkin olen tyytyväinen että tänne tuli lähdettyä.
Saarelle tullessa huomioni kiinnittyy telttarivistöön. Olin kyllä tietoinen, että saarella voi majoittua, mutta en tajunnut sen olevan niin suosittua – telttoja on rivistössä kymmeniä, monet aivan veden äärellä. Ei saari ehkä se miellyttävin telttailuympäristö ole, mutta ainakin maisemat ovat melkoisen upeat ja Sydneyn hotellihinnoilla tämä on myös melkoisen edullinen tapa majoittua näinkin lähelle keskustaa. Jollain tavalla ajatus saarella majoittumisesta kutkuttaa mieltä.
Moneen otteeseen kuulen, kuinka täällä kuvattiin vastikään Angelina Jolien tähdittämä Unbroken-elokuva. Leffaa näkemättä on vaikea innostua asiasta, keskityn siis katselemaan ympäristöä enemmän historian ja maisemien näkökulmasta. Varmasti jos tuon elokuvan olisin etukäteen katsonut, voisin nähdä paikan varsin erilaisessa valossa – kuvauspaikkojahan on usein jollain kummallisella tavalla jännittävä nähdä ja tutkailla kuinka ympäristöä erilaisilla lavasteilla ja kuvakulmilla saa muokattua niin kovin erinäköisiksi.
Ei Cockatoo varsinaisesti kaunis kohde ole, mutta historiansa ansioista mielenkiintoinen. Rosoinen teollisuusympäristö on kovin erilainen kuin mihin kivenheiton päässä kaupungin keskustassa törmää. Pitkät tunnelit, kolkot rakennukset, ränsistyneet telakat ja hallit kertovat tarinaansa karusta elämästä vankileirillä, mutta myös ajasta vankien jälkeen, sotien pyörteessä.
Pari tuntia hurahtaa huomaamatta. Pysähtelen lukemaan kylttejä, kierrän saarta siksakkiin infopisteen ystävällisen tädin minulle käsin piirtämän kartan avulla. Opin paljon uutta (ja unohdan puolet oppimastani ennen saarelta poistumista).
Ennen lautalle lähtöä istahdan hetkeksi laiturin läheisyydessä olevalle terassille rentoutumaan. On kansallinen vapaapäivä, lauttajono on pitkä ja kaupungin kadut kuhisevat väkeä – täällä voi hetken olla hieman rauhallisemmissa tunnelmissa, keskittyä nauttimaan maisemista ja kylmästä juomasta, ennen kuin on aika sukeltaa taas kuhisevan kaupungin ytimeen.
