Colombon kahdet kasvot

”No onko siellä Colombossa sitten mitään nähtävää?”, ”Emmä tiiä, mutta onhan se nyt maan pääkaupunki. että kai siellä päivän tai pari saa aina kulumaan.”

Voi sitä pohdinnan määrää mitä Colomboon tuli tuhlattua – lento saapuisi lähellä puolta yötä, pois lähdettäisiin alkuiltapäivästä. Kannattaisiko sinne jäädä ollenkaan, vai olisiko parempi jatkaa matkaa suoraan eteenpäin? Kannattaisiko lähtöä ajatellen pelata varman päälle ja tulla junalla jo edellisenä iltana? Tarvittaisiinko kokonainen päivä? Ehkä kaksi?

Sri Lankan pääkaupunki Colombo oli kyllä kinkkinen tapaus reissusuunnittelun kannalta. Siitä löytyi hyvin paljon eriäviä näkemyksiä, toiset kehuivat, toiset kehoittivat skippaamaan kokonaan. Nähtävyyksiä kyllä listattiin erilaisilla sivuilla kymmenittäin, mutta kyllähän niitä listoja saa kasattua vaikkapa siitä Forssasta jos oikein yrittää – eri asia on sitten se, ovatko ne käymisen arvoisia. Toiselle ovat, toiselle eivät. Niinhän se menee kaikkialla. Päädyimme siis tekemään turvallisen (ja matkustuksen kannalta helpon) ratkaisun;  Colombon katuja tallattiin aamupäivä tullessa, ennen junan lähtöä kohti etelärannikkoa, sekä aamupäivä mennessä, ennen kuin oli aika suunnata kohti lentokenttää. Kaksi yötä Colombossa. Kannattiko?

No kyllähän se kannatti moneltakin kantilta. Yöpmällä ensimmäinen yö Colombossa vältettiin kalliit taksit etelärannikolle kun seuraavana päivänä matkan pystyi taittamaan mukavasti junalla. Pääsimme toki näin myös nukkumaan aiemmin hotellille. Poislähtiessä taas ei tarvinnut stressata sitä, onko se juna nyt sittenkään ajallaan vai myöhästyisimmekö lennolta. Matkasta tuli paljon stressittömämpää, vaikkakin jatkuva laukkujen pakkaaminen ja purkaminen, sekä paikasta toiseen roudaaminen vähän ehkä ärsyttävää onkin.

Mutta se Colombo, oliko se nyt sitten käymisen arvoinen? Itse olen vahvasti sitä mieltä että vierailu yhteenkään pääkaupunkiin ei yleensä ole huono juttu, matkasi sitten mihin tahansa maahan. Colombo oli hyvin erilainen kuin muut paikat joissa Sri Lankassa kävimme – siistimpi, modernimpi ja monin paikoin jopa melko länsimaalainen kun vertaa muuhun maahan. Mutta omaan makuun nähtävää ei juuri ollut.

Ensimmäisenä aamuna Sri Lankassa lähdimme tallaamaan kaupungin katuja. Ensin pieni pysähdys kansaa kuhisevalla juna-asemalla josta löysimme liput niin iltapäivän junaan etelään, kuin myös loppupään matkalle Ellasta Colomboon. Sen jälkeen edessä oli neljä tuntia vapaata kaupunkiin tutustumista.

Kaupungin nähtävyyksiä etukäteen selvittäessä keskustan hallintoalueen kolonialis-tyyliset rakennukset nostettiin esiin monesti, samoin WTC-rakennukset, rantabulevardi ja Gangaramaya Vihara-temppeli. Mikään näistä ei sen suuremmin lopulta saanut kiinnostusta heräämään, joten kiertelimme kaupunkia melko päämäärättömästi muutaman tunnin, ihmetellen miten kaupungissa oli niin hiljaista, ruokaa ei ollut saatavilla kovinkaan monesta paikasta eikä kauppojakaan avoinna. Kunnes eräs paikallinen meitä valaisi – kahden päivän pyhät pitivät kaupungin lähes nukuksissa. Vaikka tuolla päämäärättömällä vaeltelulla monet nähtävyyksistä tulikin nähtyä, jäi kaupungin syke kokematta ja vaikutelma oli vähintäänkin mitäänsanomaton. Unisesta kaupungista ei kauniiden rakennusten lisäksi saanut siis mitään irti. Lopulta palasimme hotellillemme aulabaariin hoitamaan nestetankkausta jo paljon suunniteltua aiemmin ja odottelimme junan lähtöä hieman tylsistyneenä. Ei ollut Colombo jännä paikka alkuunkaan.

Saatuamme saaren kierroksen päätökseen palaisimme taas Colomboon. Alkuun hieman jopa mietitytti että jaksaako sitä nyt mihinkään lähteä kiertelemään vai pitäisikö aamulla vain nukkua pitkään. Tällä kertaa pyhistä ei kuitenkaan ollut tietoakaan ja kaupunki kuhisi elämää. Vietimme illan syöden kaupungin ytimessä, livemusiikki pauhasi, kadut olivat täynnä iloisia ihmisia ja puheensorina kantautui pitkälle. Tämä oli täysin toinen Colombo kuin mihin viimeksi saavuimme.  Aamusta lähdimme vielä kaduille kävelemään ja teimme pikaisen pyörähdyksen Gangaramaya-temppelillä, illan positiivisemman tunnelman rohkaisemana. Ja kyllä kannatti. Ei se temppeli toki sykähdyttänyt suuresti, mahtavampia kun tuli nähtyä Myanmarissa lukuisia kertoja. Mutta se fiilis! Koko mielipide Colombosta muuttui viimeistään tuolla kävelyllä halki kaupungin, kun näki kaupungin hengissä. Kadut kuhisivat elämää, kaikkialla tapahtui jotain. En minä siihen kaupunkiin edelleenkään ihastunut, ei se niin mahtava ollut. Mutta nyt oli selvää että ei se aivan kuollut ole, päinvastoin. Toisesta pysähdyksestä jäikin huomattavasti positiivisempi fiilis monin tavoin.

Jos joskus satun Sri Lankaan uudestaan matkaamaan, en usko että Colomboon on tarvetta palata, mutta olen hyvin tyytyväinen että sielä tuli käytyä, vaikkakin vain lyhyesti. Näin pääkaupungin pintapuoleisesti, mutta sitäkin tärkeämpänä, ymmärsin taas jotain paljon paremmin. Colombosta mieleen ei nimittäin päällimmäisenä jäänyt tyhjyyttä huutavat kadut ensimmäiseltä kerralta, ei eläväiset kuppilat, kauniit temppelit, loputtomiin innokkaat riksakuskit, kuin Fortin alueen hienot rakennukset. Ei, Colombosta mieleen jäi muistutus siitä, että jokainen vierailu on erilainen. Jos olisin käynyt Colombossa vain mennessä, olisin kirjoittanut siitä mahdollisesti hieman negatiiviseen sävyyn. Jos taas olisin käynyt Colombossa vain viimeisenä iltana, olisin ehkäpä harmitellut ettei kaupungissa tullut vietettyä enempää aikaa.

Nyt näin ja koin kaupungin kahteen kertaan, molemmilla kerroilla täysin erilaisina. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että jokainen kokemus on erilainen. Muista se myös silloin kuin näitä minun, tai jonkun muun juttuja blogeista/lehdistä luet. Se millaisena paikat yhdessä jutussa näyttäytyvät, ei ole lupaus siitä, että paikat näyttäytyvät omissa silmissä täysin samassa valossa kun paikalle päädyt.