Miksi matkustan niin paljon? Eikö vähempikin riittäisi? Miksi ihmeessä pitää ravata ympäri maailman, vieläpä mitä kummallisimmissa kohteissa? Eikö riittäisi että matkustaa sen, mitä suurin osa muistakin, kerran vuodessa Thaimaahan tai Kanarialle, ehkä vielä yksi kaupunkiloma päälle. Kesäloma vietettäisiin mökkilaiturilla ja sukuloimassa. Kuulostaa jotenkin kovin vieraalta, sillä omasta mielestäni jokainen vapaapäivä on parhaiten käytetty matkustaen, mielellään jonnekin uuteen ja erilaiseen kohteeseen. Mitä useammin, sitä parempi, ainakin tiettyyn rajaan asti.

Tiedän olevani epänormaali sinkoillessani milloin minnekin tätä tahtia, eikä monikaan tätä hinkuani maailmalle pysty ymmärtämään.

Jatkuvan kaukokaipuun keskellä eläessä reissut vievät yleensä kauas ja tuntemattomaan. En kuitenkaan yritä varsinaisesti paeta koti-suomesta, haluan vain sinne, missä on hyvä olla. Ja yleensä se hyvä olo on keskellä seikkailua, poissa tutusta ja turvallisesta ympäristöstä, kun ympärillä on aivan uudenlaisia virikkeitä ja ärsykkeitä.

Toki kaiken reissuhuuman keskellä kotiinkin on kiva palata, enkä siksi ole missään vaiheessa haaveillutkaan tällä hetkellä niin trendikkäästä läppärikulkurin elämästä, tai itseasiassa edes maailmanympärimatkasta. Tykkään matkustaa paljon, mutta tykkään myös olla kotona ja tehdä töitä, sopivassa suhteessa tietysti. Minulle sopiva suhde on nykyisen kaltaisina pieninä pyrähdyksinä. Muutaman pidemmän reissun tehtyäni olen todennut, että muutaman viikon matkat sopivat minulle parhaiten ja silloin matkojen jälkeen paluu arkeen tuntuu varsin hyvältä, mutta pian on taas kiva lähteä matkalle.

Kyllästynkö joskus matkustamiseen? Tuskin, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää. Riittäisikö hitaampi tahti? Ehkä. Nykyinen tahti on toiminut kuitenkin hyvin jo useamman vuoden. Se tarkoittaa sitä, että matkustan niin paljon, kuin vuosilomat vain sallivat. Joko olen reissussa, tai sitten suunnittelen sellaista. Jos saisin päättää täysin vapaasti, matkustaisin ehkä muutaman viikon enemmän vuodessa, mutta en sen enempää.

Istuin eräässä tilaisuudessa tovi sitten, jossa rekrytoijat kertoivat omasta mielestään pahimpia haastattelukysymyksiä. Yksi näistä oli ”mainitse kolme eniten käyttämääsi nettisivua”, listalta piti jättää pois sosiaalinen media ja sähköposti. Naurahdin, sillä minun kohdallani vastaus oli helppo: Google Maps, Momondo ja Hotels.com. Käyn jokaisella noista sivuista lähes päivittäin. En tiedä, olisiko se sitten antanut minusta hyvää kuvaa tuon rekrytoijan silmissä, sillä kertoohan tuo paitsi siitä, että loma se on aina mielessä, mutta ehkä myös pienimuotoisesta pakkomielteestäkin, etenkin kun tilanne on pysynyt samana jo ainakin vuosikymmenen. En pysty kuvittelemaankaan että viettäisin yhtäkään päivää ajattelematta erilaisia matkakohteita.

Diagnoosi: Kriittinen ja krooninen matkakuume, todennäköisesti parantumaton.

En vain voi sille mitään. Olli ei enää kai edes yritä pysyä perässä siinä, mihin suunnittelen seuraavia matkoja. Loin ehkä kuukausi sitten hänelle jaetun excelin tämän vuoden matkojen alustavista ajatuksista, jotta herra voisi pysyä kärryillä juonistani. Nyt kun sitä katson, totean että aika moni rivi on jo ehtinyt muuttumaan.

Jokin aika sitten istuin hiljaa mietteissäni karttaa tuijotellen ja Olli tiedusteli, että mihinkäs tällä kertaa suunnittelen matkaa. Boliviaan, vastasin.

Et sä jumalauta voi joka kerta keksiä jotain aivan uutta maata vastaukseksi! oli kevyesti huvittunut, mutta ehkä myös hiukan tuskastunutkin vastaus. (suora lainaus, pardon his french!)

Niin, tottahan se on. Ajatuksissani matkustan lähes taukoamatta, koittaen löytää uusia ja kiinnostavia kohteita. Tänään saatan olla ajatuksissani jäätiköillä, huomenna sademetsissä, ensi viikolla pienellä autiolla saarella. Joku (tai varmaan monikin) voisi sanoa, että haaveilen ja suunnittelen sairaalloisen säännöllisesti. Mutta kun se on sitä, mistä minä pidän. Ja eikö elämässä pitäisi tehdä juuri niitä asioita mistä pitää ja mistä haaveilee, etenkin kun siihen on täysi mahdollisuus? Kuolinvuoteellahan sitä tunnetusti kadutaan juuri niitä tekemättömiä asioita.

Yhä useammin sitä kyllä tuntuu, että joudun pidättelemään intoani. Joku syvällä kalvava, ulkopuolisten puheista kumpuava tunne sanoo, että teen muiden mielestä väärin kun matkustan paljon. Kuulen puhetta hetkessä elämisestä ja arjesta nauttimisesta, kuinka niistä pienistä asioista pitäisi ottaa enemmän irti. Olla läsnä ja nauttia lähimatkailusta.

Mutta entä jos haluankin ottaa enemmän irti niistä isoista asioista jotka merten takana odottaa, etenkin kun siihen on kaikki mahdollisuudet? Sitähän kuitenkin tupataan sanomaan, että jälkikäteen kadutaan enemmän niitä tekemättä jääneitä asioita, kuin niitä tehtyjä. Kyllä minua ainakin kaduttaisi, jos jättäisin lähtemättä siksi, että muut kokevat sen järjettömäksi.

Istuin joulun välipäivinä vanhempieni luona tuskaisena. Minulla on kaksi viikkoa lomaa toukokuussa, enkä yhtään tiennyt mitä haluaisin silloin tehdä. Tuskailin, kun en osannut päättää (kyllä, eletään todellisten ensimmäisen maailman ongelmien äärellä!). Tuskailuani seurannut siskoni totesi, että kaivappa se pari vuotta vanha reissuhaaveet-lista esiin ja katso mitä niistä on tekemättä. No, sieltähän löytyi vaikka mitä! Noin puolet niistä reissuista, joita haaveilin toteuttavani seuraavaksi, on vieläkin toteuttamatta. Osa niistä ei ehkä enää edes ole kirkkaimpina haaveina.

Huomasin kuitenkin, että suoraa vastausta en ”ongelmaani” siitä saisi, sillä lista on taas elänyt. Aloin miettimään, mitä sillä listalla kuuluisi nyt olla, mutta totesin, että juuri nyt en vain osaa rajata. Haluan kaikkialle. Paitsi ehkä Kouvolaan ja ruotsinlaivalle.

Sen sijaan aloin miettimään, minne kaikkialle olen viimeisen parin kuukauden aikana suunnitellut matkustavani. Aloin listaamaan kohteita, ja pian naurahdin huvittuneen kauhistuneena kun huomasin kuinka pitkä lista on.

Ajattelin, että en kehtaa edes julkaista tätä, mutta annan silti mennä. Tiedättepä kuinka toivoton tapaus olen, ja toisaalta ehkä se auttaa jotakuta tuttua ymmärtämään, miksi osaan suoraan ulkomuistista kertoa niin monesta kohteesta tietoja, vaikka en olisi siellä koskaan käynytkään.

Tässä siis kohteet joihin olen viimeisen 2kk aikana etsinyt sekä lentoja ja majoitusta, että myös hahmotellut kiinnostavia aktiviteetteja reissun ajalle. Tehnyt siis ihan konkreettisia suunnitelmia jollekin tietylle ajanjaksolle, pelkän ajatustasolla haaveilun sijaan.

Etelä-Amerikka

• Bolivia. Andien vuoristomaisemat, laamat, värikäs kulttuuri ja suolatasangot. Bolivia vaikuttaa kiehtovalta kohteelta, mutta lentojen hinnat on niin poskettomat, että pelkästään Boliviaan suuntaava matka tulee hintavaksi. Halvimmalla pääsisi kai pidemmällä, useamman maan kiertomatkalla.
• Patagonia. Haluan ehdottomasti Torres Del Paineen ja jäätiköille. Pingviinibongaustakaan en pistäisi pahakseni. Tämän reissun yhteydessä toivottavasti viimein pääsisin myös matkalla tutustumaan Buenos Airesin vilinään.
• Galapagos. Galapagoksen luonnon sanotaan olevan kuin toisesta maailmasta ja se olisi upeaa nähdä myös omin silmin. Galapagosta kehutaan maasta taivaisiin sukelluskohteena, mutta myös pinnan päällä on paljon kiinnostavaa nähtävää. Suurin kysymys tässä lieneekin siis se, hyppäisinkö tavalliselle risteilylle, vai sukeltamiseen keskittyvälle liveabordille (hybridiä kun ei tarjolla ole).

Eurooppa

• Dolomiitit. Dolomiittien jylhät kallioseinät ja terävät vuorenhuiput tulevat vastaan ihan jatkuvasti kuvissa, eikä se yhtään helpota hinkuani tuonne Italian alpeille. Kesäiset alppimaisemat Sveitsissä vakuutti siitä, että lisää vastaavia on päästävä kokemaan, ja Italian pohjoisosien pienet kylät ja patikkapolut toisivat siihen mitä parhaan ratkaisun.
• Sardinia. Euroopan rantalomakohteita kartoittaessa Sardinia on noussut ehdottomaksi suosikiksi. En kyllä tiedä onko Euroopan rantalomalle hetkeen tarvetta, mutta kyllä tuolla saarella viikon tai pari kesälomastaan voisi viettää.
• Venetsia. En tiedä miten olen kaikista niistä Italian matkoista selvinnyt ilman, että koskaan olen Venetsiaan päätynyt, mutta tilanteen on kyllä muututtava. Haluan ehdottomasti päästä vaeltamaan pitkin kanaalien varsia ja kokemaan, onko se kaupunki niin ihana ja romanttinen kuin miksikä sitä kehutaan.
• Madeira. Madeira ja levadat, tahtoisin niin kovasti mennä ja kulkea, päästä ihailemaan tuon smargdinvihreän saaren upeaa luontoa.
• Huippuvuoret. Matkasta Huippuvuorille keskusteltiin vitsillä pari vuotta sitten. Viime viikkoina siitä on keskusteltu jo vähemmän vitsillä. Saa nähdä, koska jääkarhujahti alkaa, mutta arktiset alueet todellakin kiehtovat aivan erilaisella tasolla kuin ennen.
• Grönlanti. I rest my case. Ei lisättävää edelliseen.

Afrikka

• Marokko. Jossain kohtaa loppuvuodesta suunnittelin kovasti karkaavani joulun välipäivinä Marokkoon, mutta se jäi lopulta toteutumatta. Norwegianin avattua suorat lennot, on Marokko tuntunut nousseen taas kovin suosituksi matkakohteeksi. Atlasvuoret, aavikot ja kiehtova kulttuuri vetävät luokseen kovasti, eikä maan kohtuullisen edullinen hintatasokaan sen houkuttelevuutta vähennä.
• Botswana & Victoria Falls. Olen jo useampaan otteeseen Afrikka-höpinöideni kohdalla sanonut, että Botswana kiehtoo tällä hetkellä hurjasti, sillä sen mielettömiä safarimahdollisuuksia ja upeaa luontoa on niin kovasti kehuttu. Botswana on kuitenkin kallis kohteena, joten kovin pitkää kierrosta siellä tuskin tulisi tehtyä, mutta reissua tulisi ehdottomasti täydennettyä ainakin viereisten Victorian putousten avulla.
• Kruger & Mosambik . Vaikka edellinen reissu Krugerin luonnonpuistoon Etelä-Afrikassa on juuri vasta päättynyt, on seuraavasta reissusta sinne jo puhuttu ihan tosissaan. Nyt kun Mosambikin viisumivaatimuksia on höllätty, kiinnostaisi ensi kerralla kovasti laajentaa safarin reittiä Mosambikin puoleiselle Limpopon alueelle, sekä käydä rantakohteissa katsastamassa maan kovasti kehutut sukellusvedet.
• Kenia ja/tai Tansania. Eihän nämä paljoa selittelyä kaipaa, maat ovat afrikan suosituimpia safarikohteita, ja molempien rannikoilta löytyy upeita rantakohteita. Voisin lähteä vaikka heti!
• Uganda ja/tai Ruanda. Gorillat – need I say more? Lisäksi maiden luontoa kehutaan muutenkin upeaksi, ja maita kovin erilaisiksi, joten olisi mukava päästä näkemään tätä vähän vähemmän suosittua seutua Afrikassa.
• Seychellit. Paratiisisaaret Intian valtamerellä houkuttelevat vähän väliä yllättävän hyvien lentodiilien vuoksi, mutta saarten muuten niin kallis hintataso on vielä toistaiseksi pitänyt haaveet Seychelleistä vain haaveina.

Pohjois-Amerikka

• Kanadan kalliovuoret ja Vancoucer. Vuoria, järviä ja luonnonrauhaa henkeäsalpaavissa maisemissa. Kanadan kalliovuorien luontoa kehutaan kauniiksi, ilmaa raikkaaksi ja kohteita unohtumattomiksi. Vaikka tällä hetkellä ei suurta hinkua kaupunkeihin olekaan, niin Vancouver kilpailee maailman viihtyisimmän kaupungin tittelistä säännöllisesti, joten olisi mukava päästä itse kokemaan tämä paljon kehutun kaupungin tunnelma. Kanada oli jo todella varteenotettava vaihtoehto viime kesänä, mutta Norja vei silloin voiton, mutta ehkä pian on Kanadan vuoro?
• Alaska. Aiempiin kylmiin kohteisiin lisäten, en tiedä miksi, mutta kummasti näin kylmää inhoavana ihmisenä olen alkanut kokoajan enemmän kiinnostumaan pohjoisista seuduista ja Alaskan maisemat nyt vaan näyttää aika vastustamattomilta!
• Yhdysvaltojen lounaisosat (Utah, Arizona, Kalifornia). Grand Canyonin mahtipontisuus, Las Vegasin järjettömyys, Yosemiten upea luonto ja kaikki ne Utahin ja Arizonan upeat kansallispuistot. Tässä on sellainen melkoisen klassinen roadtrip!

Karibia

• Karibian purjehdus / saarihyppely. Karsastan ajatusta Karibian risteilystä puhtaasti sen takia, että haluaisin myös yöpyä saarilla sen sijaan, että vain pyörähdän maissa muutaman tunnin ajan, mutta lentäen tehty saarihyppeli olisi varsin hyvä vaihtoehto. Karibian reissu kiinnostaa paljonkin, sillä pitkään jatkunut “kerran talvessa Karibialle”-trendi on ollut nyt muutaman vuoden jäissä ja olisi korkea aika tehdä asialle jotain. Kilpailevana vaihtoehtona saarihyppelylle on useampaankin otteeseen puhuttu alustavasti kaveriporukan kesken toteutettavasta purjehdusreissusta. Pina Coladaa katamaraanin kannella huudettu!
• Costa Rica. Costa Ricaa kehutaan luonto- ja seikkailumatkailijan paratiisina. Karibian rytmit, upea luonto, monipuoliset aktiviteetit ja halpa hintataso ovat varmistaneet sen, että Costa Rica on nykyään yksi Väli-Amerikan suosituimmista matkakohteista ainakin reppureissaajien parissa.
• Nicaragua. Costa Rican naapurimaa Nicaraqua on kuulemma yhtä kaunis, monipuolinen ja upea matkakohde kuin naapurinsakin, mutta sinne ei vielä massat ole samalla tasolla löytäneet. Siksi Nicaragua kiinnostaa tällä hetkellä vielä Costa Ricaakin enemmän.

Aasia

• Nepal. Himalajan huiput ja henkeäsalpaava luonto. Vaellusta, safareita ja kulttuuria. Nepalissa pystyisi yhdistämään niin monta kiinnostavaa elementtiä yhteen, että lähtisin vaikka samantien (ja melkein jo lähdinkin).
• Bhutan. Tuo maailman onnellisimpien ihmisten koti ja vuorten syleilemä maa on vielä pitkälti yleisen turisti-tutkan alapuolella, ja niin kovin mystinen. Maa on kuitenkin avautumassa vähitellen, joten olisi hienoa päästä näkemään tuo niin uniikki ja koskematon maa mahdollisimman pian.
• Thaimaa. Thaimaa kutsuu ihan pian, mutta tästä maasta on vaikea saada tarpeekseen. Vaikka Thaimaassa on asuttu ja siellä lomailtu useamman kerran, löytyy sieltä vielä paljon syrjäisiä kolkkia ja pieniä saaria jonne ehdottomasti haluan.
• Iran. Maa on pysytellyt kiinnostavien kohteiden listalla jo useamman vuoden ja edelleen hinku Iraniin on kova. Kerran sinne jo melkein lähdettiin, mutta viimemetreillä suunnitelmat muuttuivat. Toki tällä hetkellä poliittista levottomuutta on taas ilmassa sen verran, että saa nähdä milloin tämä suunnitelma lopulta toteutuu.
• Indonesia. Olli haluaa Aasiaan, joten seuraavaa sukellus-/rantalomakohdetta olisi tarpeen kartoittaa, mieluiten maista, joissa herra ei ole käynyt. Vaikka itsellä Indonesian reissuja on jo useampi takana, on maassa niin valtavasti upeita paikkoja, että edes kaksikymmentä reissua tuskin riittäisi kattamaan niitä kaikkia. Edullinen hintataso, koskemattomat saaret ja upeat sukellusvedet riittäisivät kyllä vallan mainiosti pitämään meidät tyytyväisinä.
• Filippiinit. Filippiineihin pätee aikalailla samat syyt kuin Indonesiaankin, mutta maan turvallisuustason ja taifuunialttiuden takia Indonesia olisi ehkä näistä kahdesta se todennäköisempi. Maan lukemattomat saaret ja loistavat sukellusvedet tarjoavat myös täällä nähtävää useammankin reissun edestä.

Kyllä, tätä listaa koostaessa tajusin, että haaveet todellakin ovat aika kirjavia, ja niitä on paljon. Ja että pitäisi kai tehdä joku pieni lahjoitus Momondolle heidän servereiden kohtuuttomasta kuormittamisesta. Ja ehkä myös hankkiutua hoitoon.

Jos pelkästään kahden kuukauden sisään on suunnitellut ihan konkretian tasolla matkoja näin moneen kohteeseen, niin onhan se – noh – aivan jumalattomasti. Ei siinä järkeä ole, mutta tarviiko siinä ollakaan? Ketä nyt suunnittelu ja haaveilu satuttaa.

Tiedän kyllä itsekin että realistisia kaikki eivät mitenkään ole, sillä näiden reissujen toteuttaminen kaavailemallani tahdilla veisi kokonaisen vuoden ja vähän päälle. Teoriassa siis seuraavan vuoden aikana näistä olisi ehkä noin neljäsosa mahdollista toteuttaa. Saa nähdä, kuinka moni lopulta toteutuu koskaan.

Aina välillä tunnen jotain outoa syyllisyyttä matkustamisesta ja koen, että tahtia pitäisi rajoittaa. Siis muutenkin kun oman hiilijalanjälkeni ja muiden matkailun haittavaikutusten takia. Mietin, että olisiko toinen tapa elää. Jos vain päättäisin hetken olla matkustamatta, katoaisiko tuo pakottava tarve suunnitella uusia seikkailuja vähitellen? Mitä jos vierottaisin itseni matkustamisesta, vähän niinkuin sokerista? Usein päädyn toteamaan, että silloin en eläisi sitä elämää josta nautin, mutta satunnaisesti ehdin jopa toteamaan, että tätä pitäisi kokeilla. Ja sitten näen lentodiileissä jotain houkuttelevaa…