Doi Inthanonin kansallispuisto on yksi Thaimaan kuuluisimmista kansallispuistoista ja monelle pohjois-Thaimaahan matkaavalle suosittu päiväretkikohde. Noin kahden tunnin ajomatkan päässä Chiang Maista sijaitseva puisto on tunnettu etenkin puistossa sijaitsevan maan korkeimman vuoren, Doi Inthanonin, vuoksi.
Todellisuudessa Thaimaan korkein huippu ei ole mikään jännittävä paikka. Lyhyt polku huipulla kulkee halki tiheän metsän, vailla minkäänlaisia maisemia muuallek, kuin tiheään puskaan.
Maan korkeimmalla paikalla sijaitsee pienen pieni pyhäkkö, sekä kyltti, joka kertoo paikan korkeuden, 2565metriä. Muuta huipulla ei sitten olekaan. Paitsi kymmenen bussilastillista kiinalaisia.
Thaimaan huippu ei siis ole mikään tajuntaa räjäyttävä kohde. Jos olisin tullut tänne vain huipulta avautuvien maisemien toivossa, olisin pettynyt pahasti.
Onneksi Doi Inthanonin hienous ei lopulta ole siinä maan korkeimmassa kohdassa, vaan ympäröivissä alueissa. Kansallispuisto on tunnettu upeista maisemistaan, rikkaasta luonnosta, vesiputouksista, vaellusreiteistä, sekä kuninkaallisista temppeleistään.
Itse vierailin puistossa järjestetyn päiväretken turvin. Puistoon tutustuminen aloitettiin upean Wachirathanin vesiputouksella vierailulla, ennen suuntaamista Thaimaan katolle, Doi Inthanonin huipulle.
Koska itse huipulla vierailu ei tosiaan ole se järisyttävin kokemus ja aikaa oli varattu runsaasti, oli halukkaiden mahdollista käydä huipulla vierailun yhteydessä myös lyhyellä, noin puolen tunnin kävelyllä viereisellä Angkhan luontopolulla.
Vaikka luontopolku ei sinäänsä ollutkaan kovin kummoinen, nautin kuitenkin siitä, että täällä pääsi kunnolla vehreän luonnon keskelle, ja pääsi kulkemaan ihan omassa rauhassaan reilun kilometrin mittaisen rengaslenkin.
Happirikkaassa, raikkaassa ilmassa pieni reippailu teki ihmeitä mielelle, kun viikon verran oli jo Thaimaan kaupunkien pölyisää ilmaa hengitellyt. Selvästikään monikaan huipulla vieraileva ei tälle polulle eksy, sillä ihmisiä oli vain murto-osa siitä, mitä muutaman sadan metrin päässä olevalla huipulla oli vastassa.
King and Queen pagodas
Lähellä Doi Inthanonin vuoren huippua, kohoaa kaksi temppeliä. Vehreän vuoren rinteillä, keskellä koskematonta luontoa sijaitsevat temppelit ovatkin itseasiassa kansallispuiston suosituimmat kohteet ja suurin vetonaula.
Kyseessä ovat Thaimaan armeijan lahjat Thaimaan nyt jo edesmenneelle kuningas Rama IX:lle ja hänen vaimolleen. Nämä eivät ole ehkä Chiang Main temppelitulvan kyllästyttämän matkailijan silmissä ne upeimmat, mutta tässä ympäristössä, vuoriston keskellä varsin kauniit sellaiset.
Etenkin kuningattaren temppeliä ympäröivä puutarha on kaunis ja tunnelmallinen. Kirkkaan aurinkoisena päivänä temppeleiden juurelta avautuvat maisemat ovat yksinkertaisesti upeat. Vihreänä kumpuileva maasto tuntuu jatkuvan loputtomiin, eikä tämä suinkaan ole sellainen maisema, jollaista Thaimaahan matkaava ensimmäisenä kuvittelee silmiensä edessä avautuvan.
Patikointi Doi Inthanonin kansallispuistossa
Päivän kohokohta itselleni kuitenkin oli parin tunnin patikointi luonnon helmassa keskellä puistoa. Doi Inthanonin puistossa on useita suosittuja patikointipolkuja, joiden varsilla riittää nähtävää pidemmäksikin aikaa. Me pääsimme tutustumaan Pha Dok Siew-polkuun, joka kulkee Klang-joen viertä halki metsän, viljelmien ja vesiputousten.
Polku on miellyttävä kulkea, muutamaa hiukan haastavampaa kohtaa lukuunottamatta. Matkan aikana vastaan tulee hyvin paljon erityyppistä kasvillisuutta aina riisipelloista pähkinäpuihin ja kukkaviljelmiin. Yksin tänne ei ole asiaa, vaan polulle on lupa suunnata vain paikallisheimon edustajan kanssa, joten saimme paikalliseen Karen-heimoon kuuluvan Maen oppaaksi johdattamaan meidät halki metsän.
Polku kulkee pääsääntöisesti joen viertä, kevyesti alaspäin viettäen, joten kulku on kevyttä. Ohitamme muutaman eri vesiputouksen ja veden äänet kantautuvat korviin lähes koko matkan. Veden liplatus ja lorina on ehkä rentouttavin ääni, jonka luonnon keskellä patikoidessa voi kuulla, etenkin kun sitä säestää kevyesti jostain kaukaa kuuluva linnunlaulu.
Jossain välissä pysähdymme myös pienelle vesiputoukselle uimaan. Vesi on viileää, eikä monikaan uskallaudu veteen, vaikka lyhyt pulahdus putouksen alla virkistää kummasti. Suurin osa ryhmästä tyytyy ihmettelemään uimaan uskaltautuneita ja hullua suomalaista ihmetellään päätä pyöritellen, kun totean ohimennen, että kotona olen tottunut uimaan lähinnä jäiden keskellä ja tämä oli itselleni enemmänkin lämmin kylpy.
Kokonaisuudessaan patikointi kestää 2 tuntia ja noin neljä kilometria, päättyen Mae Klang Luangin pieneen kylään. Kylään, jota asuttaa paikallinen Karen-heimo, joka aikanaan asutti alueen viljelläkseen riisiä ja oopiumia, vaikka vuosien saatossa oopiumi onkin vaihtunut kahviksi.
Kylän perinteitä kunnioittaen päätämmekin pienen päiväpatikkamme nauttien kupin paikallista, varsin erinomaista kahvia, ennen kuin on aika hypätä autoon ja takaisin kohti Chiang Maita.
Päiväretki Chiang Maista Doi Inthanoniin
Doi Inthanonin retken voi toteuttaa helposti monin eri tavoin. Chiang Maissa järjestettyjä retkiä kaupitellaan lähes jokaisessa kadunkulmassa ja hotellissa, eivätkä yksityisetkään kierrokset ole pahan hintaisia. Retkiä järjestetään eri mittaisina ja erilaisin sisällöin, jolloin jokaiselle löytyy varmasti.
On kuitenkin yksi asia, joka on Doi Inthanoniin suuntaavan hyvä pitää mielessä: Puiston suosituimmat paikat ovat yli kahden kilometrin korkeudessa, jolloin lämpötila on merkittävästi alhaisempi kuin muutaman sadan metrin korkeudessa sijaitsevassa Chiang Maissa.
Pikkubussiini aamulla hypätessä sain huvittuneita katseita muutamalta shortseihin ja hihattomiin paitoihin pukeutuneilta kanssamatkustajilta, olinhan pukeutunut noin kaksikymmentä astetta viileämpään ilmaan sopien kuin he. Puistoon päästessä, aamuvarhaisella Thaimaan huipulla seistessä, alle kymmenen asteen lämpötilassa asetelma olikin sitten hiukan erilainen. Minä en ollut se joka hytisi ja kirosi kylmyyttä. Huipulla ei välttämättä tuule, mutta noin 15 astetta kylmempi siellä on, kuin Chiang Maissa. Se kannattaa pukeutumisessa huomioida.
