Dolomiitit on unelmakohde aktiivilomailijalle

Sanon sen suoraan – Dolomiitit on aktiivilomailijalle melkoinen paratiisi. Tekemisen puute ei varmasti pääse iskemään, jos tykkää liikkua luonnossa, keskellä upeita maisemia, sillä päivät saa kulumaan ongelmitta erilaisten aktiviteettien parissa. Lajivaihtoehtoja löytyy runsaasti ja Dolomiiteilla on aivan liikaa kiinnostavia seutuja. Lyhyellä reissulla iskee melkeinpä valinnanvaikeus, kun kaikkea olisi kiva kokeilla ja niin monessa paikassa olisi kiva käydä.

Me vietimme koko kesäloman parhaat päivät juuri Dolomiiteilla, usein hikikarpalot otsilla kimallellen. Kun aika tuli jatkaa matkaa, ei millään olisi halunnut lähteä. Niin paljon jäi vielä kokematta. Toisaalta, ainakin reisilihakseni olivat matkan jatkumisesta varsin kiitolliset, sillä Dolomiiteilla vietetyt päivät olivat fyysisesti melko kuormittavia, vaikka henkisesti antoivatkin valtavasti. Voi sitä ilon ja onnen määrää, mitä näiden jylhien vuoristomaisemien keskellä  kesällä koettiin!

Seceda

Unelmien patikkapolut

Patikkapolkuja näiltä Italian alpeilta löytyy tuhansia kilometrejä. Polkujen varsilta  löytää hyvinkin vaihtelevaa maastoa, ja lähes poikkeuksetta järjettömän upeita maisemia. On leppoista reittiä patikoitavaksi perheen kanssa, ja on niitä, jotka haastavat reisilihaksia ihan tosissaan jyrkillä nousuilla. Monin paikoin reittiverkosto on niin laaja, että juuri sopivan mittainen reitti löytyy melkeinpä mistä vain, aina puolen tunnin pikkupyörähdyksestä kokopäivän mittaisiin patikoihin ja useamman päivän vaelluksiin.

Tre Cime di Lavaredo

Ja ne maisemat polkujen varsilla, niistä en pysty mitenkään hehkuttamaan tarpeeksi. Kesäauringossa askel kulkee harvinaisen kevyesti eteenpäin ihan jo niiden voimalla. Omasta mielestäni parasta reiteillä on kuitenkin se, että ne kulkevat niin vaihtelevissa maastoissa, niiden varsilla tapaa runsaasti eläimiä (lähinnä lehmiä), ja tasaisin väliajoin vastaan tulee rifugio, johon pysähtyä kahville tai lounaalle.

Tre Cime di Lavaredo

Dolomiitit pääsevät heittämällä kärkikastiin, kun puhutaan upeimmista patikointikokemuksista tähän mennessä ja siksi taidan edelleenkin olla alueesta niin tohkeissani. Näitä polkuja tulen muistelemaan lämmöllä vielä pitkään.

Via ferratat testaavat korkeanpaikan sietokykyä

Jos patiokointi tuntuu tylsältä ja yllätyksettömältä, pääsee dolomiiteilla testaamaan  korkeanpaikan kammoaan myös useilla via ferrata-reiteillä, joita löytyy jyrkempien kalliorinteiden varsilta runsaasti. Näillä haastavammilla kiipeilyreiteillä kuljetaan pitkin jyrkkiä kallionseinämiä, haastetaan sekä kestävyyttä että pääkoppaa. Reittien varsilla on useita kohtia, joissa kulkemista helpottamaan on asennettu turvakaapeleita ja askelmia. Välillä keikutaan melko hurjillakin kallionkielekkeillä.

Reiteille ei ole asiaa ilman kunnollista varustusta (kypärä ja valjaat) ja siihen se meillä tällä kertaa tyssäsi. Puhuimme jo ennen matkaa että yhtenä päivänä voisi suunnata via ferratalle, mutta emme vaan löytäneet varustevuokraamoja sellaisina päivinä, kun via ferratoja olisi ollut mahdollista testata. Tosin, täytyy todeta, että aktiivisesti niitä ei tullut etsittyäkään ja pääasiassa pysyttelimme pienenpienissä kylissä, suuremmissa kylissä vuokraamoja sen sijaan olisi ollut runsaasti.

Via ferratan kokematta jääminen oli lopulta yksi suurimmistä syistä, miksi totesimme jo matkan aikana, että Dolomiiteille on päästävä uudestaan. Seuraavalla kerralla olen nimittäin ehdottomasti keikkumassa kypärä päässä noiden vuorenrinteiden reunalla.

 Kuva: Hans / Pixabay

Hyppää pyörän selkään ja tunne vauhdin hurmaa

Dolomiittien aktiivilomailu ei suinkaan rajoitu pelkästään jalkasin liikkumiseen. Myös pyöräilyn ystäviä hemmotellaan alueella. Solat täyttyvät päivittäin maantiepyöräilijöistä, välillä jopa siinä määrin, että jatkuva pyöräilijöiden letka pisti huvittamaan. Ei ole epäilystäkään, etteikö laji olisi hurjan suosittu alueella, ja sen kyllä ymmärtää hyvin. 

Tie huipulle on pitkä ja mutkainen, ja ylämäissä pyöräilijöitä ohittaessa ei käy heidän loputtomalta vaikuttava kiipeäminen kateeksi. Mutta sitten solan toisella reunalla, pitkän laskun alkaessa ymmärtää sen lajin houkutuksen, en voi kuin kuvitella kuinka nautinnolliselta tuntuu sen pitkän laskun jälkeen päästä laskettelemaan kilometrikaupalla mäkeä alas. 

Mene metsään, ja ota pyörä alle

Viimeisenä päivänä otimme maastopyörät alle ja lähdimme kokeilemaan, miltä alueen maastopyöräpolut tuntuivat. Se osoittautui mitä parhaimmaksi valinnaksi, sillä ainakin itselläni oli hurjan hauskaa polkea pitkin metsäisiä polkuja, ja kiitos sähköavusteisen pyörän, myös järjettömän jyrkät ylämäet selvittiin jotakuinkin kunnialla. Muuten olisi kyllä tullut äitiä ikävä, sen verran jyrkästi polku välillä nousi pystyyn edessä.

Ensimmäisinä päivinä Dolomiiteilla kauhistelin teillä hurjastelevia maantiepyöräilijöitä, joiden nopeudet kapeilla ja mutkaisilla teillä kohosivat korkeammiksi kun autollamme. Mutta kuinka ollakkaan, parin tunnin kuluttua maastopyörän selkään hyppäämisestä hurjastelimme itse ihan niitä samoja, aiemmin kauhistelemiamme nopeuksia niillä muutamilla satunnaisilla maantieosuuksilla joita vastaan tulee. Niin se vauhti vie mennessään.

Vauhdin hurmaa sai kokea myös metsässä ja välillä huomasin että itseasiassa se vauhti nousee lähes yhtä kovaksi kuin maantielläkin. Kantapään kautta kuitenkin varovaisuuttakin opittiin, kun toinen meistä vetäisi pyörän kanssa voltilla ohjaustangon yli ja alas parin metrin pystysuoran kielekkeen yli. Selkkauksesta selvittiin onneksi parilla naarmulla ja ylimääräisillä sydämentykytyksiltä, mutta kyllä vauhti sen jälkeen hiukan hidastui.

Huono puoli maastopyöräilyn – kuten myös patikoinnin – kannalta on kuitenkin se, että mistään kartasta et voinut tietää millainen polku edessäsi on. Oma reittivalintamme vei pitkin asvaltoituja teitä, leveitä metsäteitä, mutaisia ja juurakkoisia kinttupolkuja, kuin myös kapeita, niin jyrkkiä ja mutkaisia polkuja, että taluttaessakin pelotti, sillä pito jalkojen alta lähti jyrkkyyden vuoksi alta säännöllisesti. Ja ne kaikki oli vuokraamosta saadussa, melko tarkassakin kartassa merkitty samantasoisiksi. Välillä meno reiteillä ihastutti, välillä vihastutti. Mutta sellaista se elämä nyt vaan on, myös matkaillessa.

Mutta päälimmäisenä kaikesta tästä jäi mieleen upeat maisemat ja unohtumattomat kokemukset. Tämä oli ensimmäinen kerta kun maastopyöräilyä tuli kokeiltua lomamatkalla, eikä jäänyt varmasti viimeiseksi.

Eikö vielä riitä?

Jalan ja pyöräillen Dolomiiteilla saa kerättyä kasan erilaisia kokemuksia. Meille jo nämä olivat riittävät, mutta olisi tarjolla ollut vaikka mitä muutakin aina koskenlaskusta liitovarjoiluun. Aktiivilomailijalle, hurjapäisimmillekin, alueelta löytyy ihan käsittämättömän paljon tarjontaa, ainakin kesällä. Talvella taas alueelta löytyy runsaasti vaihtoehtoja muunlaisiin aktiviteetteihin, etenkin lasketteluun.

Kun vielä muistaa että Dolomiiteilla hintataso on italialaiseen tapaan varsin edullinen ja alue on alppien aurinkoisimpia, on Dolomiitit raitista vuoristoilmaa ja upeita maisemia rakastavalle aktiivilomailijalle ihan nappivalinta.

Mutta vaikka aktiivilomailija ei olisikaan, niin kyllä dolomiitit silti on jotain käsittämättömän upeaa. Hyvä puoli alueessa  nimittäin on, että ei tarvitse olla sporttihullu päästäkseen alueen upeimpia maisemia näkemään. Lue lisää täältä siitä, miksi dolomiitit on ihan jokaiselle suositeltava kohde.

Val Gardena

Mene, koe ja ihastu.