Elephant Nature Park – ristiriitaisten tunteiden vierailu norsujen turvakodissa Chiang Maissa

Harvoin mikään vierailu on niin täynnä tunteita. Kun vielä kaksi kuukautta vierailun jälkeenkin yrittää päivittäin jäsennellä kaikkea sitä, mitä on nähnyt ja kokenut, voi varmaan sanoa, että vierailu jätti jälkensä. Ja vieläpä ristiriitaisen sellaisen, kun ei vielä tähän päiväänkään mennessä oikein osaa sanoa varmaksi oliko vierailu ihana vai kamala.

Tiedän varmaksi vain sen, että tuona tammikuisena viikonloppuna pohjois-Thaimaassa koin kahden päivän aikana tunneskaalan kaikki mahdolliset ääripäät – epätoivosta surun, pettymyksen ja inhon kautta ihailuun, helpotukseen ja arvostukseen.

Elephant Nature Park Thaimaassa jätti pysyvän jälkensä. Kaksi päivää tässä maailmalla laajasti mainetta niittäneessä norsujen turvakodissa avasi silmiä taas monin tavoin. Puiston asukkaiden kohtalot ovat sydäntä särkeviä, mutta samalla mieltä lämmitti hurjasti, kun kuuli kaikesta siitä suojelutyöstä jota puisto ja sen perustaja Lek Chailertin perustama Save the Elephants Foundation tekee.

Matkailussa yksi hienoimmista asioista on, kun pääsee kokemaan ja näkemään jotain sellaista, mitä ei kotona kokisi. Laajentamaan sitä omaa ymmärrystä siitä, miten monella eri tavalla tämä maapallo toimii. Valitettavasti aina ne kokemukset eivät kuitenkaan ole mukavia. Aina joskus tulee vastaan niitä hetkiä, kun vaan toivoisi, että se mitä näkee ja kuulee, ei ole totta.

Mutta sitten toisaalta, samaan aikaan ihailee ja arvostaa kaikkea sitä, mitä edessään näkee. Kuten kaikki se periksiantamaton työ, jota kaltoinkohdeltujen eläinten vuoksi tehdään pyyteettömästi Elephant Nature Parkin kaltaisissa paikoissa.

Elephant Nature Park on yksi upeimmista, ja samalla kamalimmista paikoista, jossa koko Thaimaan matkallani kävin.

Elephant Nature Parkin toiminta

Reilun tunnin päässä Thaimaan Chiang Maista sijaitsee norsujen suojelukoti, jonne kymmeniä norsuja on pelastettu erinäköisistä epäinhimmillisistä ja julmistakin olosuhteista. Ne ovat vuosia olleet ihmisten hyväksikäyttämiä, kaltoinkohdeltuja ja alistettuja. Näiden eläinten tarinat ovat sydäntä särkeviä.

Yksi astui maamiinaan keskellä metsätyömaata. Sitä ei suinkaan hoidettu, tai sen annettu levätä. Viisi vuotta norsu raatoi metsien keskellä, raahaten päivästä toiseen tukkeja pitkin metsiä ja peltoja, siitä huolimatta että etujalka oli täysin miinan runtelema ja lähes käyttökelvoton. Kunnes se ei enää pystynyt. Norsu pelastettiin 13 vuotta sitten Elephant Nature Parkiin, jossa sitä on päivittäin hoitanut eläinlääkäri. Tilanne? Haava mätii edelleen, 18vuotta turman jälkeen.

Toista käytettiin synnytyskoneena kymmeniä vuosia. Jatkuvien raskauksien ja siittämisprosessien aikaisten vaurioiden jälkeen tämän rouvan takajalat eivät enää kunnolla kanna, eikä hänellä ole minkäänlaista pidätyskykyä. Elämä nykyään on jatkuvaa raahautumista takajalat virtsassa.

Yksi sai keskenmenon kesken työvuoron, raahatessaan painavia tukkeja syvällä Thaimaan metsissä. Työmiehet eivät antaneet tämän edes tarkistaa, oliko poikanen elävä vai kuollut, vaan pakottivat jatkamaan matkaansa ja hylkäämään poikasensa siihen paikkaan. Tästä traumatisoituneena norsu kieltäytyi enää myöhemmin työskentelemästä, jonka seurauksena sen silmät puhkottiin rangaistuksena.    

Vääntyneitä selkiä, epämuodostuneita tai pahasti vaurioituneita raajoja. Repeytyneitä korvia. Elinikäisiä traumoja. Lukuun ottamatta muutamaa puistossa syntynyttä poikasta, lähes kaikilla puiston norsuista on henkisiä traumoja ja fyysisiä vaivoja. Monien traumat ovat sellaisia, että heidät on pidettävä täysin erillään paitsi ihmisistä, myös muista eläimistä. Toiset toipuvat ja ne voidaan vähitellen päästää totuttautumaan uuteen elämään osana uutta laumaansa, toiset taas elävät todennäköisesti koko loppuelämänsä eristyksessä, sillä syvimmät traumat eivät välttämättä ikinä parane, ja eläin voi väärässä ympäristössä olla vaaraksi itselleen ja muille eläimille.

Mitä enemmän tarinoita kuulee, sitä pahemmalta tuntuu. Ihmisen julmuutta on hyvin vaikea välillä käsittää. Kun katsoo eläintä silmiin ja kuulee, mitä kaikkea se on elämänsä aikana joutunut läpikäymään, alkaa eläinten ystävä voimaan todella pahoin. Vielä pahemmalta tuntuu, kun tiedostaa, että nämä kaikki puistosta kodin saaneet norsut ovat itseasiassa niitä, jotka ovat lopulta onnellisessa asemassa. Ne pelastuivat ja saivat kodin Elephant Nature Parkista, ne ovat nyt vapaita työstä ja pahoinpitelystä. Nyt ne ovat ihmisten keskellä, jotka oikeasti välittävät niiden hyvinvoinnista. Enää näille ei tehdä pahaa. Toisin on tuhansilla muilla, jotka edelleen elävät vankeudessa työjuhtina tai turistien viihdykkeenä.

Vaikka Elephant Nature Park profiloituu vahvasti norsujen ympärillä tehtävään suojelutyöhön, on toimintakenttä todellisuudessa huomattavasti laajempi. Pelkästään Chiang Maissa olevassa yksikössä hoidettavia eläimiä on yli tuhat, mutta norsuja puistosta löytyy vain 83 kappaletta, eli alle prosentti kaikista eläimistä. Sen lisäksi kennelissä on koiria yli 400, Cat Kingdom on koti lähes 200 kissalle, ja näiden lisäksi ympäri tiluksia parveilee niin hevosia, lehmiä, puhveleita, kanoja, kaneja, kuin sikojakin.

Yhden päivän vierailulla toimintaan pääsee tutustumaan vain pintapuolisesti norsujen osalta, mutta kahden päivän vierailulla onneksi näkee paljon myös muiden yksiköiden toimintaa. Noiden kahden päivän aikana pääsin leikittämään koiranpentuja, seuraamaan vierestä, kun eläinlääkäri hoiti maamiinaan astuneen norsun mätivää jalkaa, juoksin karkuun läheisyydenkipeää puhvelia, ulkoilutin takajalkansa menettäneitä koiria, sekä pyörin kissatalossa kymmenien kissojen keskellä.

Kun muistaa, että jokainen puistoon päätynyt eläin on lähtökohtaisesti pelastettu erittäin huonoista olosuhteista erittäin huonossa kunnossa, kaikkien näiden eläinten keskellä, niiden leikkiä ja elämäniloa katsellessa en voinut olla kuin onnellinen, että tällaisia paikkoja maailmasta löytyy.

Minä pidin alkuun vierailun hintaa kohtuullisen kovana, sillä kaksi päivää ja yli 160 euroa on Thaimaan yleisen hintatason huomioiden kova. Jälkikäteen se tuntui kuitenkin varsin pieneltä summalta, kun näki mitä kaikkea ENP:ssä tehdään ja muistaa, että valtaosa kaikesta työstä rahoitetaan nimenomaan näillä vierailumaksuilla. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut maksaa paljon enemmänkin.

Vierailu eläinten ehdolla Elephant Nature Parkissa

Jokaisella Elephant Nature Parkin norsulla on oma huoltajansa, mahout, joka valvoo norsun toimintaa läpi päivän, turvaten sekä eläimen hyvinvoinnin, että vieraiden turvallisuuden. Mahoutit ovatkin ainoat ihmiset, joihin valtaosa näistä norsuista luottaa, ja joiden seurassa ne voivat tuntea olonsa edes etäisesti turvalliseksi.

Täällä vierailijalla ei ole asiaa norsun lähelle, ellei sille ole tarjota ruokaa. Ja silloinkin vain erikseen luvan kanssa, rajoitettuina aikoina, valvotuissa olosuhteissa. Näin kohtaamiset ihmisten kanssa pidetään aina eläimen kannalta positiivisina kokemuksina.

Kahden päivän aikana pääsemmekin muutamaan kertaan aivan eläinten lähelle, aina mukanamme kilokaupalla ruokaa tai herkkuja. Tämän lisäksi pääsimme toki myös kokkaustalkoisiin, valmistamaan ruokaa myös niille, jotka vuosien varrella ovat jo hampaansa menettäneet, eivätkä ne enää pysty syömään yleisesti tarjolla olevaa bambua. Sitä riisi-banaanimössöä sitten veivattiin ja kannettiinkin sitten välillä kilokaupalla ja hedelmiä kärrättiin laatikkotolkulla ympäriinsä.

Vielä toistaiseksi Elephant Nature Parkissakin vierailijat päästetään kävelemään norsujen keskellä turvallisen etäisyyden päässä, mutta puistossa yhä enemmän tehdään töitä sen eteen, että kohtaamiset olisivat jatkossa minimissään. Moniin paikkoihin on rakenteilla korkeita kävelysiltoja, joiden reunoilta jatkossa eläimiin tutustutaan, jotta eläimet saisivat elää mahdollisimman luonnollisissa oloissa vailla häirintää.

Mitä enemmän toimintaa seuraa ja siihen tutustuu, sitä selvempää on, että täällä todella kaikki tehdään eläinten hyvinvointi edellä.

Miksi norsuturismi on perinteisessä muodossaan pahasta?

Perinteisessä muodossa norsuturismi pitää sisällään norsuilla ratsastusta, norsujen käyttöä sirkuseläiminä, tai vaikkapa rantakohteissa norsujen kanssa uimista. Kaikki tämä on toimintaa, jossa eläin pakotetaan toimimaan sille epäluonnollisesti, saadaan turisti viihdytetyksi, ja kerättyä rahat pois.

Ongelma kuitenkin on, että norsut ovat villieläimiä. Ne eivät ole tottuneet ihmisiin, eikä niille ole luonnollista kumartaa käskystä. Jotta voimakastahtoisesta, suurikokoisesta villieläimestä kuoriutuu käskyjä noudattava viihdetuottaja, on se joutunut läpikäymään koulutusprosessin, joka jo pelkästään ajatuksen tasolla saa voimaan pahoin. Siinä missä omistaja kerää tukun rahaa ja turisti coolin some-kuvan, saa eläin kiitokseksi vähän ruokaa, elämän pienessä häkissä ja säännöllisen pieksennän, jotta se ei jatkossakaan kehittäisi omaa tahtoa.

Yleensä koulutettavat yksilöt valitaan poikasista, ne riistetään emoiltaan väkivaltaisesti ja alistetaan useita päiviä kestävälle koulutusprosessille. Eläintä piestään, sitä pidetään kahlittuna päiväkausia nälässä ja janossa, sen ei anneta nukkua, sitä poltetaan(!) ja pahoinpidellään vereslihalle. Päiväkausia kestävän kidutuksen ainoa tarkoitus on katkaista henkinen selkäranka, eläimen sielu muserretaan, kerta toisensa jälkeen, jotta sillä ei enää olisi omaa tahtoa, vaan se alistuisi käskyttäjänsä tahtoon.

Kun sitten muistetaan, että norsuja ei ole tarkoitettu kantamaan satoja kiloja lihaa selkänsä päällä, ja jatkuva ihmisten kantaminen aiheuttaa niille jatkuvaa kipua ja tuskaa, sekä pahoja rakenteellisia vammoja selkäänsä, ei tämä toiminta ole missään määrin hauskaa eläimelle. Sitä ei myöskään ole tarkoitettu uimaan meressä, kylpemään ihmisten seassa ja suihkimaan merivettä ympäriinsä. Kaikki tämä on omiaan lisäämään eläimen traumoja ja kipua vielä koulutusprosessin jälkeenkin.

Silti moni tietämättään tukee tätä julmuutta. Niin minäkin joskus viime vuosikymmenellä autuaan tietämättömänä kaikesta julmuudesta, hyppäsin thaimaalaisen opettajamme käskystä norsun selkään yliopistomme järjestämällä retkellä. Ei näistä asioista silloin puhuttu, eikä niitä silloin pahemmin ajatellut, mutta nyt tuo kaduttaa ja surettaa aivan valtavasti, vielä vuosien jälkeenkin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta siihen pystyy vaikuttamaan, kuinka hyvin ongelma jatkossa tiedostetaan.

Norsun Aasiassa kohdatessasi saattaa pikaisesti vilkaistuna vaikuttaa siltä, että eläimellä on kaikki hyvin, käveleehän se kiltisti omistajansa kyljessä, ja tekee iloisen oloisena kaiken sortin sirkustemppuja. Todellisuus kulissien takana on aivan toista. Saatat olla huomaamatta sitä pientä naulaa, jota omistaja tunkee norsun korvaan sitä taluttaessaan, tai olla välittämättä siitä rautakoukusta, jolla survaistaan norsun ohimolle, jos se tekee yhtään harhaliikettä. Tämän lisäksi eläimet käyvät tuon aiemmin mainitun julman koulutusprosessin läpi kymmeniä kertoja elämänsä aikana.

Yksikään norsu ei luonnostaan hakeudu ihmisen viereen ja kysele, olisiko sulla banaania, tai hyppäisitkö selkääni. Se tekee sen vain, koska tähän se on alistettu, siitäkin huolimatta, että se todennäköisesti on silläkin hetkellä täysin kauhuissaan ja kivuissaan. Kun muistetaan vielä, että Aasiannorsut ovat erittäin uhanalainen laji, ei koko tässä toiminnassa ole sitäkään vähää järkeä, etenkin kun koko populaatiosta arvion mukaan lähes kolmasosa elää vankeudessa.

Minä olin innoissani, kun Disneyn Dumbosta tuli uusi versio julki juurikin tällä viikolla. Samalla mietin kauhuissani sitä, kuinka moni lapsi tämän elokuvan jälkeen taas haluaa päästä lentämään Dumbolla, ja sen innoittamana vanhemmat järjestävät matkan Thaimaahan, ja vievät lapsen ratsastamaan norsulla. Tavallaan toivoisin, että koko elokuvaa, niin paljon kuin sitä rakastankin, ei olisi olemassa. Voin vain toivoa, että jokainen Dumbolla lentämisestä tai norsulla ratsastamisesta katsoo YouTubesta yhdenkin videon jonka löytää hakusanalla “Phajaan”, eli suomeksi tuo pahamaineinen koulutusprosessi. Ehkä sen jälkeen ajatus ei olekaan enää houkutteleva.

Annetaan eläinten elää sellaista elämää kuin ne ansaitsevat. Annetaan niiden elää vapaana, onnellisena ja villeinä niille tarkoitetussa elinympäristössä. Haetaan se virike ja sirkushuvi jostain muualta, sellaisesta paikasta, jossa ketään ei vahingoiteta.

Vierailu Elephant Nature Parkissa

Jos haluat vierailla tässä norsujen turvakodissa, suosittelen olemaan ajoissa liikkeellä, sillä puistoon otetaan vain rajattu määrä vierailijoita päivittäin, ja etenkin sesongin aikana tulijoita on enemmän kuin paikkoja. Itse varasin vierailuni kaksi kuukautta etukäteen, ja onnistuin saamaan viimeisen paikan haluamalleni päivälle. Toki yönyli kestävälle vierailulle on huomattavasti vähemmän paikkoja kuin päiväretkelle, jolle todennäköisesti paikan voi löytää vielä edeltävällä viikollakin.

Vierailun voi varata suoraan puiston omilta nettisivuilta, jossa on varsin hyvin tietoa eri vaihtoehdoista, hinnoista ja varaustilanteesta.

Puisto sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Chiang Maista pohjoiseen ja vierailu tapahtuu järjestetysti. Vierailuja on eri mittaisia aina puolesta päivästä kahteen päivään. Omin toimin paikalle ei ole asiaa, vaan kyyditykset Chiang Maista kuuluvat pakettiin aina.

Vierailut ovat aina ohjattuja ja aikataulutettuja. Omin päin eläinten keskelle ei ole asiaa, vaan puistossa liikutaan aina pienissä, noin 6-10hengen ryhmissä.

Se, mistä olin erittäin positiivisesti yllättynyt, oli palveluiden taso. Majoitus oli siisteissä, hyväkuntoisissa bungaloweissa, joissa löytyi niin ilmastointi, wifi, kuin lämmin suihkukin. Ainakin itse olin henkisesti valmistautunut paljon, paljon alkeellisempiin oloihin.

Myös ruuat puistossa ovat todella herkullisia. Yön yli kestävään vierailuun kuuluu automaattisesti täysihoito ja kaikki erikoisruokavaliot huomioidaan. Toki huomionarvoista on, että kaikki ruuat ovat oletusarvoisesti kasvisruokia ja pitkälti myös vegaanisia, ja vaihtoehtoja on tarjolla valtavasti, sillä kevyeksi mainitulla lounaallakin salaattipöydän lisäksi tarjolla oli viittätoista eri vaihtoehtoa lämpimäksi ruuaksi, päivällisellä määrä oli tuplasti enemmän. Nälkää ei suinkaan tarvitse potea.

Päivävierailulla puiston toimintaan pääsee tutustumaan jo hyvin, ja norsuja näkee paljon. Yön yli vierailu oli kuitenkin itselleni se paras vaihtoehto. Päivällä puistossa voi olla melkoinen kuhina päivävieraiden vallatessa puiston, mutta illalla puiston valtaa täysi rauha ja tunnelma on varsin seesteinen. On aika hienoa vain istuskella joenrannassa, katsella kun norsu kävelee sinun ja auringonlaskun välistä, eikä ympärillä kuulu kuin luonnonäänet.

Toisena vierailupäivänä ainakin me pääsimme myös hieman syrjäisemmille seuduille puistossa, niihin kulmiin, jonne päivävieraita ei viedä. Teimme lyhyen kävelyn, nauttien pohjois-Thaimaan upeasta luonnosta ja pääsimme katselemaan puiston laajennukseen liittyviä alueita.

Vierailu Elephant Nature Parkissa oli raskas kokemus. Kaikki ne surulliset tarinat eläinten historiasta ja norsuturismin laajuudesta ja pimeästä puolesta oli rankkaa kuunneltavaa. Samalla kuitenkin vierailusta jäi myös lämmin fiilis, kun näki kaiken sen työn, jota pyyteettömästi eläinten hyväksi tehdään. Asenteet kuulemma myös Thaimaassa muuttuvat vähitellen ja norsuturismin suosio on laskemassa, eikä eläimiä myöskään käytetä työjuhtina ihan yhtä paljoa.

Perinteet kuitenkin ovat tiukassa, joten työtä on paljon ennen kuin kaikki on hyvin. Toivottavasti vielä joku päivä tällaisia puistoja ei tarvita.

Vierailulle muihin suojelukoteihin?

Minulle Elephant Nature Park oli ainoa vaihtoehto vierailukohteeksi, sillä tiedän puiston tarinan olevan vedenpitävä ja toiminnan tähtäävän kaikin puolin eläinten hyvinvoinnin edistämiseen. Puisto edustaa kaikkea sitä, mitä eläintensuojelussa haluaakin tukea. Toiminta ei rajoitu tähän puistoon, vaan kohteita on useita eripuolilla Kaakkois-Aasiaa, lisäksi puiston perustaja Lek Chailert tekee periksiantamattomalla ja väsymättömällä asenteella työtä norsuturismin ympärillä pyörivien asenteiden muuttamiseksi ympäri maailmaa.

Mutta ei Elephant Nature Park suinkaan ainoa vaihtoehto vierailukohteeksi ole, jos haluaa mitenkään päin eettisesti vierailla norsujen luona. Pelkästään Chiang Main lähistöllä erilaisia suojelukoteja ja puistoja on lukuisia. Harmillisesti näiden kohteiden valinnassa on oltava todella tarkkoja – monet väittävät tekevänsä töitä eläinten ehdoilla, mutta loppupeleissä pinnan alla toiminta on kaikkea muuta ja vain raha ratkaisee.

Valinta kohteesta voi olla vaikea ja silti, vaikka kuinka tekee taustatyötä, saattaa vasta paikan päällä huomata toiminnan epäkohdat. Jo se, että ei tue kohdetta, jossa norsuilla ei ratsasteta, on paljon, mutta mitä vähemmän kohde tarjoaa vierailijalle kontaktia eläimiin sitä parempi. Siksi myös kaikki kävelyretket, kylpemiset ja muut vastaavat aktiviteetit ihmisten kanssa, eli norsuille ei-luonnolliset tapahtumat ovat kaikki sellaisia, joita pyrkisin välttämään kaikin mahdollisin keinoin.

Jos norsujen kohtalo, sekä Elephant Nature Parkin toiminta kiinnostaa, mutta et halua tai pysty Thaimaahan asti matkustamaan, kannattaa tutustua elokuvaan nimeltä Love and Bananas. Tässä dokumenttielokuvassa seurataan hyvin läheltä Elephant Nature Parkin ja Save the Elephants foundationin perustaja Lekin tarinaa ja taivalta Thaimaassa, pyrkien pala kerrallaan muuttamaan asenteita eläinten kohtelusta, sekä turvaamaan näille kaltoinkohdelluille eläimille paremman tulevaisuuden.