Kauniilla Koh Mookin saarella on upeiden rantojensa lisäksi yksi ehdoton vetonaula. Julkinen ja yleisesti tunnettu salaisuus, jonka vuoksi useat turistit suuntaavat saarelle. Se on smaragdiluola, tunnettu myös nimillä Morakot Cave ja Emerald Cave, joka sijaitsee piilossa saaren länsipuolella. Pimeän tunnelin päässä oleva henkeäsalpaavan kaunis laguuni ja luola.
Sanotaan, että nousuveden aikaan luolaan vievä tunneli päätyy kokonaan veden alle, eikä sinne siksi ole läheskään aina pääsyä. Veden hiukan laskiessa pitkän tunnelin päässä on kuitenkin upea ilmestys, jollaista ei kovin usein tule vastaan. Sylinterinmuotoinen, noin 50metriä halkaisijaltaan oleva luola, jota reunustaa joka puolelta pystysuorat, vehreän kasvuston peittämät seinämät. Vaikka tätä luolaksi kutsutaan, näet yläpuolellasi vain sinisen taivaan, sillä kattoa tällä luolalla ei ole. Ja se tästä tekeekin niin erityisen.
Kun pääset paikalle, näet kaikkialla vain pystysuorat seinämät ympärilläsi, sekä pienenpienen, lähes huomaamattoman tunnelinsuun vesirajassa. Olet saarroksissa mitä kauneimmassa paikassa.
Tarinan mukaan merirosvojen sanotaan piilottaneen aikanaan aarteensa smaragdiluolaan. Ja totta tosiaan, tämä on juuri sellainen paikka, jonka voit kuvitella toimineen aikanaan loistavana piilopaikkana – luolalle vievän tunnelin suu on hyvin piilossa, eikä sitä läheltäkään huomaisi kovin helposti, ainakaan ilman sen eteen parkkeerattuja veneitä. Pimeä tunneli jatkuu pitkänä, ennen kuin iso luola aukeaa ja auringonvalo pääsee valaisemaan maisemaa. Vaikka tunnelin suulle päätyisi, iskisi epätoivo todennäköisesti ennen kuin pääsisit edes puoliväliin. Luola on niin hyvin piilossa, että sen täydellisyys piilopaikkana on helposti nähtävissä. Voit melkein kuvitella kultakolikon pilkahtavan vaalean hiekan lomasta.
Luola ei kuitenkaan liene saaneen nimeään merirosvojen piilotetuista jalokivisaaliista, vaan ennemmin sen auringonvalossa smaragdinvärisenä hohtavasta laguunista. Keskipäivän auringossa, ilman ihmisiä, tämä ranta olisi aivan kuin sadusta: täydellinen piilopaikka, jossa tuntea olevansa kaukana kaikesta, täydellisessä eristyksessä muusta maailmasta, ja vieläpä sadunomaisissa maisemissa.
Luolalle pääsee parhaiten päiväretkellä naapurisaarilta, tai sitten Trangin saarilta myös pitkähäntäveneen kyydissä. Reippaammille vaihtoehtona on myös luolaan suuntaaminen kajakeilla, jos sattuu Koh Mookilla majailemaan. Kajakkeja vuokrataan Charlie Beachillä 100bahtin tuntihintaan ja matkaa luolan suuaukolle on muutama kilometri. Yleisesti sanotaan, että 30-45minuutissa meloo rannalta luolan suulle. Me nappasimme Charlie Beachiltä 800bahtin hintaan oman pitkähäntäveneen, joka kuljetti meidät luolan suulle, ja jossa opas lähti viemään meidät luolaan. Sen kyllä sanon, että jos uudestaan menisin, lähtisin ehdottomasti matkaan kajakilla. Varmistaisin tosin että meri on täysin tyyni.
Matkalla Charlie Beachilta luolan suulle saat ihastella Thaimaan kuuluisia karstikivikallioita, jotka nousevat pystysuorana merestä kohti korkeuksia. Luolan edustalla veteen hypätessä taas voit nähdä valtavia parvia pikkukaloja. Siis valtavia. Vaikka luolaan ei snorklausvälineitä tarvitsekaan, on tässä hauska pieni lisä retkeen, kun voi seurailla kalaparvia ja katsella, kuinka lähelle edelläuivia ne parvet oikein suuntaavatkaan.
Päästäksesi Morakot Caven upeisiin maisemiin, on sinun uitava (tai melottava) 80metriä pitkää tunnelia pitkin. Tunneli on pimeä, mutta vain noin 10-20metrin ajan on pilkkopimeää, etkä näe vilaustakaan luonnonvalosta. Lamppu on siis hyvä olla jos ajattelet meneväsi omatoimisesti, tai valmistautua epämiellyttävään seikkailuun.
Aurinko paistaa luolaan noin 10-14 välillä, muuttaen sen reunalla olevan laguunin smaradginväriseksi. Tähän aikaan luolan sanotaan olevan parhaimmillaan. Valitettavasti meidän vierailun aikana voimakas nousuvesi osui juuri puoleen päivään, eikä vierailu auringonpaisteen aikana ollut kuulemma mahdollista. Hotellilta saadun suosituksen myötä odotimme kolmeen asti ennen matkaan lähtöä.
Todellisuudessa olisimme voinut lähteä paljon aiemmin, sillä meidän saapuessa paikalle oli vesi jo täysin karannut luolan edustalla olevasta laguunista, eikä missään vaiheessa vedenpinnan ja tunnelin katon väliin jäänyt alle metriä, ei vaikka oltiin vielä yli tunnin päässä laskuveden huipusta. Uiminen olisi onnistunut ongelmitta jo paljon aiemmin. Paikalle saapuessa siis aurinko oli ehtinyt laskemaan jo sen verran, että se ei paistanut luolaan, ja lisäksi upeaksi mainostettu laguuni päässyt jo vetäytymään tunneliin. Vaikka paikka silti oli erittäin vaikuttava, jäi Morakot Cave lopulta näkemättä parhaassa loistossaan, ja se hiukan harmitti. Toki, jos tämä oli koko reissun pahin pettymys, niin voisi todeta että aika hyvin meni.
Toisaalta, on myöhään paikalle saapumisessa myös etunsa. Meidän saapuessa paikalle päivän viimeinen päiväretkiryhmä, noin 50hengen pelastusliivimeri lipui luolasta ulos ja saimmekin olla luolassa melko rauhassa. Keskellä päivää smaragdiluolan sanotaan olevan täynnä ryhmiä, kun pikaveneet kuljettavat Koh Lantalta ja muilta lähialueilta sinne päiväretkeläisiä. Jos on mahdollista vaikuttaa vierailun ajankohtaan, kannattaakin miettiä, haluaako kokea luolan vailla ihmisiä, vai siinä parhaassa loistossaan, mutta tupaten täynnä.
Epäonneakin oli matkassa muutenkin, nimittäin kameran osalta. Oikea kamera jäi hotellille turvaan kastumisen pelossa ja räpsinkin kuvat lähinnä kännykällä, joka oli reissun ajan päässyt lähinnä pyörimään laukussa ja keräämään aimoannoksen moskaa linssiinsä. Eipä tullut tarkistettua tilannetta ennen kuvaamista ja lopputulos oli kasa suttuisia kuvia. Tästä hyvän opetuksen saaneena annankin ehkä parhaan valokuvausvinkin jonka voin: tarkista ennen kuvien räpsimisen aloittamista, että linssi ei ole aivan aurinkorasvan peitossa, sillä pääsee jo hyvin pitkälle! 😀
