Kun ennakkoluulot lentävät romukoppaan

Olen täällä jo muutamaan otteeseen ylistänyt Ranskaa Bordeaux’n ja sen ympäristön osalta ja maininnut myös omista hyvistä kohtaamisista ranskalaisten kanssa Pariisissa. Olen myös maininnut että en ole koskaan ollut mikään Ranska-fani ja minulle Ranska on aina jäänyt mielikuvissa hieman etäiseksi ja kylmäksi maaksi. Paikaksi, jota kohtaan ei ole ollut minkään sortin mielenkiintoa, kiitos ennakkoluulojen.  Ennakkoluulojani on vahvasti ruokkinut ranskalaisten maine muunmaalaisten keskuudessa. Ranskalaiset kuvataan usein töykeiksi ja kylmiksi turisteja kohtaan. Jos et puhu Ranskaa, on turha odottaa muuta kuin töykeää käytöstä, sanoo moni. Monesti kuulee sanottavan että Ranska olisi myös oikein kiva matkakohde, jos siellä ei vaan olisi niin paljoa ranskalaisia. Lisäksi ranskalaiset eivät usein puheissa nouse esiin kun puhutaan loogisesta ja rauhallisesta käytöksestä. Ennakkoluuloja on siis helppo muodostaa.

Olen ennen syksyistä Ranskan matkaani käynyt kerran Pariisissa viikonloppureissulla ja vaihtanut konetta useita kertoja Charles de Gaullen kentällä. Pariisin edellinen vierailu oli varsin onnistunut, enkä silloin juuri kohdannut huonoa palvelua missään ja eikä omissa kokemuksissani Pariisista tai pariisilaisista ollut valittamista. Ennen ensimmäistä matkaani Ranskaan olin valmistautunut vastaanottamaan töykeää käytöstä ja huonoa palvelua. Niitä en kohdannut. Ajattelin kuitenkin, että ehkäpä meillä vain oli jotenkin hyvä tuuri sen suhteen keitä kohtasimme matkalla. Sen sijaan Charles de Gaullen kenttä on monesti vahvistanut näitä ennakkoluulojani. Tuo kenttä on rehellisesti sanoen jotain aivan järkyttävää ja siellä kerätyt huonot kokemukset ovat saaneet itsenikin uskomaan, että ehkä se Ranska ei tosiaan ole kohteena se minun paikkani. Uskomaan että sinne matkatessa todennäköisimmin luvassa on vain huonoa kohtelua, epäloogisuutta ja turhautumista, siis muuallakin kuin lentokentän ulkopuolella.

Koskaan ei pitäisi kuitenkaan yleistää liian vahvasti. Näin toisen Ranskan reissun jälkeen voin sanoa että eipä muuten nämä ennakkoluulot pidä paikkaansa sitten alkuunkaan. Ainakaan omien kokemusteni pohjalta. Kuten jo aiemmissa postauksissani olen kertonut, sain matkani aikana vain ja ainoastaan ystävällisiä hymyjä ja hyvää palvelua. Ihmiset olivat aina lämpimiä ja valmiita auttamaan, eikä hymyjä kertaakaan säästelty. Toisin kuin monesti on tapana esimerkiksi täällä rakkaassa koti-Suomessamme… Ja kerrottakoon että en siis puhu sanaakaan ranskaa, mitä nyt perinteiset päivää, kiitos ja anteeksi sanon sujuvasti. Eli siis apua saa kyllä myös englanniksi.

Vaikka olen kuullut lukemattomia kertoja väitteitä siitä, että töykeä käytös alkaa viimeistään siinä vaiheessa kun avaat suusi englanniksi, niin tätä en havainnut kertaakaan. Sen sijaan kun ystävällisesti kysyy vastaantulijalta puhuuko hän englantia, saa vastaukseksi joko ”kyllä” ystävällisellä hymyllä, tai ”valitettavasti vain vähän” hieman ujommalla hymyllä, mutta asiat silti hoituvat.

Ranskalaisten käytös myös kuvataan helposti epäjärjestyksenmukaisena meillä Suomessa, jossa on totuttu ennemmin saksalaiseen suoraviivaiseen käskytykseen, kuin kaaosmaiseen häröilyyn maustettuna suurella käsien heiluttelulla, jollaisena Ranskalainen kulttuuri siis monen puheissa mielletään. Omat kokemukset tästäkin ovat varsin erilaiset. On totta, että moni asia tulee Ranskassa tehtyä varsin erilailla kun Suomessa, mutta suurimmaksi osaksi kyse on ymmärrettävästä kulttuurierosta, vieläpä melkoisen pienistä sellaisista. Kuitenkin asiat tuntuvat toimivan varsin hyvin suurilta osin. Maassa oli esimerkiksi kolmena eri päivänä joukkoliikenne ja/tai roskakuskit lakossa, mutta silti ne eivät suuremmin vaikuttaneet yleisfiilikseen – ei ollut kaaosta, ei epäjärjestystä tai ruuhkaa, hommat pyörivät kuten ihan siinä missä tahansa muussakin maassa.

Vaikka Pariisi ei edellenkään lukeudu lempikaupunkeihini, kuten täällä kerroinkin, niin tämän(kin) osalta jouduin toteamaan, että itse en keksi yhtään syytä nyrpistellä nokkaani Ranskaa tai ranskalaisia kohtaan yleisellä tasolla, vaikka Pariisia ehkä jatkossa välttelenkin hieman. Uskon kyllä että huonoja kokemuksiakin tulee väistämättä vastaan Ranskassakin, mutta kaiken rehellisyyden nimissä, kyllä me suomalaisetkin ollaan sellaisten luomiseen vähintäänkin yhtä pätevää porukkaa…

Postauksen kuvat satunnaisia otoksia lokakuulta Bordeauxista, Saint-Émilionista ja Pariisista.