Vesiputouksia, upeita kanjonimaisemia ja sympaattisia, mutta kovin sumuisia pikkukyliä, sellainen oli tiivistetysti meidän kokemuksemme Etelä-Afrikan ehkä turhankin tuntemattomalta Panorama Routelta.
Turhankin tuntematon siksi, että Panorama Route ei ehkä ole se tunnetuin kohde Etelä-Afrikkaan matkaavalle ja auttamatta viereisen Krugerin Luonnonpuiston varjoon alueen kohteista puhuttaessa. Harva taitaa olla edes kuullut Panorama Routesta, vaikka Krugerissa olisi vierallutkin. Tästä huolimatta Panorama Route olisi aivan loistava lisä, jolla täydentää Krugerin safaria, sillä reitti sijaitsee sopivasti Johannesburgin ja Krugerin välissä. Lisää kilometrejäkään ei siis tule tolkuttomasti lisäämällä tämän matkaohjelmaan, ainakaan jos Johannesburgista nappaa auton alleen.
Panorama Route kulkee Mpumalangan alueella, seuraten Drakensbergin vuoriston pohjoista reunustaa, Blyde River -kanjonin länsipuolella. Blyde River kanjoni on yksi maailman suurimpia, ja sen ympäristö kaunista seutua. Kanjonin ympärillä kalliorinteet kohoavat jyrkkinä, muodostaen henkeäsalpaavia maisemia ja runsaasti kontrasteja. Parhaimmillaan pudotusta kanjonin pohjalle on jopa 800metriä, mutta toiseen suuntaan katsoessa saattaa edessä aueta lähes tasainen, metsän peittämä aukea. Vuoristoisen seudun korkeuserojen vuoksi reitin varrelle mahtuu lukuisia vesiputouksia ja useita pysähtymisen arvoisia maisemapaikkoja. Lisäksi reitin varrelta löytyy muutamiakin ihan sympaattisen oloisia pikkukyliä, joten tekemistä riittää kyllä muutamaksikin päiväksi.
Panorama Route kulkee selkeästi lähialueita korkeammalla, joten oikeastaan mistä päin tahansa reittiä lähestyttäessä maisema muuttuu dramaattisesti hyvinkin nopeasti aluetta lähestyttäessä. Siinä missä lähialueiden maasto on lähinnä tasaista ja kuivahkoa peltoa, on Panorama Routen varrella lähinnä vehreää metsää ja kumpuilevaa maastoa, sekä teräviä kalliorinteitä. Alueella ajellessa ensimmäinen ajatus on se, että tämä seutu ei todellakaan näytä siltä, mitä odottaisi Afrikasta löytävänsä. Teiden vierustoja nimittäin reunustaa yksi maailman suurimmista istutetun metsän alueista, jossa mänty- ja eukalyptuspuiden rivit jatkuvat välillä silmänkantamattomiin kumpuilevan maaston keskellä. Ainakin viereisen Krugerin kansallispuiston maisemiin ja kasvustoon verrattuna ero on melkoisen dramaattinen. Muutenkin kaikkialla on hämmästyttävän vihreää.
Vehreydelle on kuitenkin varsin helposti ymmärrettävä syy, jonka vuoksi Panorama Routen matkaa suunnitellessa ei kuitenkaan kannata asettaa upeiden maisemien täyttämiä odotuksia liian korkealle. Korkeuksiin kohoava vuoristo nimittäin on melkoinen pilvi- ja sademagneetti. Vaikka ympäröivillä alueilla aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta, saattaa kanjonin alue olla tiheän sumun peitossa ja vettä tulla myös silloin, kun sääennuste lupaa alueella aurinkoa.
Me olimme lopulta neljänä päivänä Panorama Routen alueella ja vain yhtenä päivänä pilvet olivat niin korkealla, että maisemapaikoilta näki yhtään mitään. Sabien majapaikan emännän mukaan tämä on ihan normaalia, eikä säätä pysty juuri ennakoimaan, voi vain toivoa parasta. Sää saattaa yhdessä paikassa olla ihan siedettävä, mutta parin kilometrin päässä tilanne voi olla jo aivan toinen. Parhaimmillaan meillä kävi jopa niin, että vielä muutama kilometri ennen kohteena olevaa maisemapaikkaa ilma oli kirkas, mutta lopulta aivan viimeiset sadat metrit näköalapaikoille mentiin pilvessä niin, että paikallisten vartijoiden mukaan ei olisi ollut mitään järkeä jäädä odottelemaan ja toivomaan muutosta sen päivän aikaan. Onneksi meillä kuitenkin oli useampi päivä, jolloin maisemia oli mahdollista ihailla, ja parissa paikassa pääsimmekin lopulta niitä upeita maisemia todistamaan myös ilman sumuverhoa.
Vesiputoukset
Alueen maaston ja runsaiden sateiden vuoksi Panorama Routen varrelta löytyy lukuisia vesiputouksia, joista monia ei viralliseen kohdelistaukseen ole sisällytetty niiden ollessa vaikeasti saavutettavissa. Hiukan lähteestä riippuen löytyy kuitenkin oppaista ja kartoista kymmenkunta vesiputousta, joita pääsee katselemaan melko vaivattomasti. Maininnan arvoisia putouksia ovat ainakin Lisbon Falls, Berlin Falls, sekä MacMac Falls, joiden näköalatasanteilta aukeaa upeat maisemat myös ympäröivään maastoon.

Lisbon Falls

MacMac Falls

Berlin Falls
Näiden lisäksi kävimme katsomassa muun muassa monistakin listauksista löytyvän Bridal Veils Fallsin Sabien kylän läheltä. Kyseinen putous oli lopulta kaikista käymistämme paikoista vaikeinten saavutettava, sillä parkkipaikalta sai putouksille kävellä noin 15minuutin matkan mutaista polkua pitkin keskellä afrikkalaista metsää. Tieto siitä, että olimme vain alle kahden tunnin ajomatkan päässä Krugerin leijonista, ei sumuisena ja sateisena iltapäivänä hirveästi huvittanut. Auringon jo alettua laskemaan, ei sitä voinut puskien keskellä tarpoessa olla miettimättä, että mitäköhän petoja oksien suojassa varomatonta matkailijaa vaanii.
Vilkkaasta mielikuvituksesta huolimatta pääsimme putouksille ja sieltä poiskin koskemattomina. Vaikka sumun keskellä olimmekin, oli putous itsessään silti kaunis, pudoten ohuena vanana jopa 140 metrin korkeudesta pieneen altaaseen. Putouksen alla oleva alue on pieni, joten kävelyä lukuun ottamatta aikaa ei ihan hirveästi tarvitse varata alueen tutkimiseen. Toki aurinkoisena ja lämpöisempänä päivänä täällä olisi varmasti houkutellut pulahtaa uimaankin.

Bridal Veil Falls
The Pinnacle
Etelästä ajettaessa the Pinnacle on reitin ensimmäinen kunnollinen maisemapaikka ja myös kaikista matalimmalla sijaitseva sellainen, joten todennäköisyydet onnistuneelle vierailulle on kaikista korkeimmat, mitä kanjonin näköalapaikkoihin tulee. Täällä kanjoniin avautuva maisema on muita paikkoja hieman suppeampi, sillä paikka sijaitsee kanjonin pienen sivuhaaran pohjalla. Siitäkin huolimatta paikka tarjoaa varsin mukavat maisemat ja erikoisuutena täällä on maisemaa hallitseva, keskellä kanjonia kohoava 30metriä korkea kvartsiittinen pinaakkeli.
Bourke’s Luck Potholes
Yksi ehdottomista suosikeistani alueen kohteista oli Bourke’s Luck Potholes. Siinä missä muissa alueen kohteissa riitti helposti puolesta tunnista tuntiin, taisimme viettää Bourke’s Luckin poluilla lähes kaksi tuntia ihmetellen erikokoisia hiidenkirnuja kanjonin kallioissa. Pyörivän veden voimasta tuhansien vuosien aikana kallioperään muodostuneet kuopat ovat jättimäisiä ja melkoisen veikeän näköisiä, enkä vastaavaan ole törmännyt missään.
Alueella kulkee selkeästi merkitty ja helppokulkuinen polku, sekä useampi silta yli kanjonin, joilta ihailla erikoista näkymää. Maaperän keltaisen ja punaisen eri sävyt, sekä tummanpuhuvat altaat luovat melkoisen upeita kontrasteja ja polulla tekee mieli pysähdellä vähän väliä. Poluilta saa myös poistua, etsien sitä mieluisinta kuvakulmaa, mutta kannattaa olla varovainen, sillä usein kallio on hyvinkin liukas ja matka alas välillä kuolemaakin korkeampi.
Three Rondavels
Three Rondavels tarjosi ehkä koko reissun parhaat maisemat. Ensimmäinen vierailu Three Rondavelsin maisemissa oli hyvin sumuntäyteinen. Näkyvyys oli parhaillaan ehkä 5 metriä. Odotimme alueella toiveikkaina melko pitkään, mutta koska pientäkään parannusta ei tilanteeseen tullut, luovutimme. Paluumatkalla safareilta tilanne oli onneksi toinen ja pääsimme ihailemaan esteetöntä maisemaa auringon paistaessa.
Three Rondavels saa nimensä kanjonin itäreunalla sijaitsevista kolmesta kivimuodostelmasta, jotka muistuttavat muodoltaan perinteisiä afrikkalaisia olkikattoisia majoja, eli rondavelsejä. Maisema täällä on kerrassaan upea – pienen matkan päässä näkyy Swadinin patoallas, edessä kanjonin pohjalla mutkitteleva joki ja ympärillä jyrkät korkeuserot kanjonin rinteillä. Panoramamaisema näköalatasanteilla ansaitsee enemmän kuin pikaisen vilkaisun.
Sumun vuoksi toinen suosittu maisema paikka God’s Window jäi meiltä kokonaannäkemättä ja Wonder Viewnkin maisemat olivat hyvin pitkälti pilvien peittämät, mutta kyllä pelkästään Three Rondavels riitti vakuuttamaan kanjonin kauneudesta.
Yleistä kohteista
Osassa Panorama Routen kohteista on pieni pääsymaksu 10-50ZAR (eli n. 0,5-3 euroa) ja maksullisten paikkojen yhteydessä on aina vessat, sekä pieniä matkamuistoja myyviä kojuja. Pysäköintialueet ovat siistejä ja vartioituja, eikä kävelymatka itse kohteeseen ole yleensä kuin yksittäisiä minuutteja, jos sitäkään. Vierailu nähtävyyksillä on siis tehty todella helpoksi.
Nopealla tahdilla Panorama Route on mahdollista ajaa läpi yhden päivän aikana, tutustuen nopeasti päänähtävyyksiin. Itse kuitenkin suositelisin viettämään vähintään yhden yön jossain alueen pienistä kylistä. Me vietimme menomatkalla kaksi yötä pienessä Sabien kylässä Panorama Routen eteläpäässä ja valinta osoittautui ihan toimivaksi, sillä kylästä löytyi useampikin kelvollinen ravintola, sekä iso ruokakauppa, mutta myös pannukakuistaan tunnettu Graskop on varsin suosittu tukikohta.
3 comments
Jollei mitään dramaattista tapahdu niin näyttäis siltä että Kruger kutsuu ensi vuoden aikana, kiitos siis innoituksesta! 😀
Taisin justiinsa eilen lueskella tästä samaisesta reitistä Vaihda Vapaalle -blogista, pilvistä oli ollut heilläkin, mikä on kyllä harmi kun tietää että siellä pilvien takana olisi noin upeita maisemia!
Millaista tuolla oli ajaa liikenteen, näkyvyyden ja teiden kunnon puolesta? Millainen auto teillä oli vuokrattuna?
Oi, huikeeta! Krugerin safari oli kyllä ihan mieletön, joten toivotaan että teillä suunnitelmat toteutuu!
Teiden osalta voin sanoa että olin todella positiivisesti yllättynyt, sillä tiet oli aivan priimakuntoisia ja voisi sanoa että olivat koko reitin varrella ihan yhtä hyviä kuin täällä Suomessakin! Ainoana poikkeuksena pari kilometriä tuolla Bridal Veil Fallsille vievällä tiellä oli vähän huonompaa, mutta ei sekään mikään katastrofaalinen ollut.
Myös Krugerissa tiet oli todella hyvässä kunnossa, eikä koko reissulla olisi mitään isoa autoa tarvinnut, vaan ihan pikkuinen puntokin olisi ollut ihan riittävä, ainakin kun ei oltu millään pahimmalla sadekaudella liikenteessä.
Liikenne oli kaikkialla todella rauhallista. Toki, Johannesburgin ympäristö on pahamaineinen ruuhkiensa takia, joten lentokentän läheisyydessä saattaa arkisin olla hiukan hässäkkää, mutta meillä lennot oli viikonloppuina, joten saatiin ajaa ihan ilman ruuhkia. Mitään kamikaze-kuskejakaan ei nähty, vaan liikenne oli ihan yllättävänkin sivistynyttä. Näkyvyys taas vaihteli hyvin paljon tuon sumun myötä, mutta pikkaisen nopeuksia tiputtamalla selvisi vallan mainiosti ilman panikointitarvetta. 😀
Meillä oli vuokrattuna Toyota Fortuner, eli todella iso neliveto. Tuohon valintaan vaikutti kuitenkin puhtaasti se, että meillä oli kokoajan 4-5 ihmistä autossa, plus kaikkien 2-3viikon reissun matkatavarat, joten tarvittiin matkustusmukavuuden ja kuljetuskapasiteetin vuoksi tuollainen isompi auto.
Safarit ja Afrikka noin yleensäkin ei oo oikein ollu mun tietoisuudessa, mutta nyt kun näistä on ruvennut lukemaan niin kyllähän tuo vaikuttaa aivan mahtavalta!
Kiitos autoiluvinkeistä!
Comments are closed.