Fidzillä iskee valinnan vaikeus

Kun varasin lennot Fidzille luulin, että edessä on helppo loman rakennus. Ostaisin lennot, katsoisin kivan hotellin ja täydellinen rantaloman suunnittelu olisi paketissa. Eihän tuo pienenpienen maan osalta voisi olla homma muuta kuin suoraviivaista. Tiedän millaiset kriteerit minulla hotellille on, ja hakukoneista ne saa tarjonnan helposti rajattua mieleiseksi. Luulin, että suurin ongelma olisi löytää paikka, jossa en viikossa tylsistyisi tuossa pienessä saarivaltiossa.

Mutta sitten totuus iski vasten kasvoja.

Kun maailmankarttaa katsoo, ei Fidziä edes välttämättä huomaa keskellä Tyyntä valtamerta, niin pieni valtio on. Hyvin nopeasti kuitenkin opin, että pieni saarivaltio koostuukin yli kolmesta sadasta saaresta, jotka tarjoavat paljon mistä valita – toiset hyviä, toiset huonoja vaihtoehtoja paratiisirantoja metsästävälle.

Kun aikani olin ottanut selvää, huomasin, että vaikka maa on pieni, oli siellä kymmenkunta paikka jossa ehdottomasti olisin halunnut päästä käymään. Ja minulla oli aikaa vain viikko. Halusin saarihyppelemään Yasawan saariryhmälle Fidzin luoteisosiin. Halusin katsella suurimpien kaupunkien, Nadin ja Suvan elämää. Haluisin Pacific Harbouriin hai-sukellukselle ja koskea laskemaan. Halusin maan itäosiin Taveunin saarelle katselemaan vedenalaista maailmaa. Ja ne kaikki muut paikat.

Vaikka viime aikoina on tullut käytyä useammassakin maassa, vain todeten että viikossa ehtii helposti näkemään suuren osan itseäni kiinnostavista paikoista, huomasin silti nopeasti, että Fidzille tarvisin ainakin kaksi viikkoa. Ajatus tuntui naurettavalta. Miten voisin kokea että kolme kertaa isomman maan näkisin riittävällä tasolla alle viikossa, mutta tällainen pieni saarivaltio tarvisi muka enemmän aikaa? Iski harmitus. Miksi en ottanut selvää näistä aiemmin? Jos olisin tämän tiennyt ajoissa, olisin ehkä mennyt jonnekin muualle. Minä kun luulin valinneeni kohteen, jossa tylsistyisin alle viikossa.

Lopulta totesin, että pitäisi valita – pienet saaret pääsaaren länsipuolella, pääsaari, tai Taveunin saari itäpuolella. Päädyin valitsemaan länsipuolen saaret, ihan vain koska niitä kaikkialla kehuttiin ehkä kauneimpina trooppisina saarina, mitä maa päällään kantaa. Ja myös siitä syystä että pääsaarelle jumahtaminen olisi monen löytämäni kirjoituksen perusteella kokoluokkaa suurin virhe mitä voisin tehdä jos leppoisaa rantalomaa paratiisimaisissa maisemissa haluaisin.

Vaikka sain edellä mainitun rajauksen tehtyä, tekivät lopulta vielä maan sisäisten kuljetusten aiheuttamat haasteet lopullista kohdevalintaa yllättävän vaikeaksi.  Pieniä saaria Fidzillä on yli kolme sataa, länsipuolen Yasawa- ja Mamanucan saariryhmilläkin pelkästään viitisenkymmentä. Jokainen niistä vaikuttaa toinen toistaan täydellisemmältä.

Jos jokin asia on Fidzillä hoidettu loistavasti, on se saarten väliset kuljetukset. Etenkin Yasawan ja Mamanucan saarille pääsee päivittäin useilla katamaraaneilla Awesome Adventures Fijin, sekä South Sea Cruises yhtiön laivoilla. Niin näppärästi, että moni harrastaa nopeatempoista island hoppingia, vaihtaen saarta päivän-kahden välein jotta näkee mahdollisimman paljon. Itse etsin kuitenkin tällä kertaa hieman normaalia rauhallisempaa tahtia. Halusin vaihteeksi ehtiä kohteessa purkamaan laukun ihan kunnolla kaappiin, enkä olla pakkaamassa sitä lähes päivittäin.

Mutta vaikka kuljetukset on hyvin järjestetty, on niissä yksi suuri ongelma. Katamaraanit pienemmille saarille lähtevät aamulla tai aikaisin iltapäivästä. Itse saavuin heti puolenpäivän jälkeen, mutta en silti olisi ehtinyt päivän viimeiseen lauttaan. Käytännössä jos lentosi ei saavu aamusta (mikä ei kovin monella yhteydellä toteudu),  pitää yöpyä Nadissa yksi yö. Yksi päivä olisi siis jollain tasolla mennyt hieman hukkaan, ja koska aikaa oli jo muutenkin rajallisesti, en halunnut sitä päivää hukata. Kyllä sitä saarille olisi voinut lentäenkin siirtyä, ja sitä harkitsin, aina siihen asti että selvisi että yksinmatkaavana varaus olisi pitänyt tehdä ja maksaa silti kahdelle. Ei jatkoon. Jossain kohtaa koko homma alkoi jo turhauttamaan – kun ensimmäinen rajaus oli tehty niin sitten kulkeminen aiheutti päänvaivaa, sai minut harkitsemaan että pitäisikö sittenkin vielä muuttaa ensimmäistä rajausta. Helppo loma ei ollutkaan niin helppo. Halusin kaikkialle, mutta minnekään en päässyt järkevästi, aina tuli joko aika tai raha vastaan.

Pitkän googlettelun ja pään seinään hakkaamisen jälkeen sain itseäni miellyttävän kokonaisuuden aikaiseksi. Löysin pienen Mamanucan saariryhmään kuuluvan Beachcomberin saaren, jolle pääsi yksityisellä venekuljetuksella milloin halusi. Toki, sekin piti maksaa kahdelle, mutta hinta oli huomattavasti järkevämpi. Ensimmäinen kohde siis lopulta valikoitui kuljetusten kautta. Ja kun Mamanucan saarille matka vei, oli luontevaa pysyä niillä myös loppuloma. Siitä se loma sitten lopulta alkoi rakentumaan – pitkän, perusteellisen ja paikoitellen epätoivoisen suunnittelun ja selvittelyn jälkeen. Kaksi päivää Beachcomberilla yövyttyäni siirryin alle tunnin venematkan päässä olevalle Manan saarelle loppuajaksi, ennen kuin oli aika jatkaa matkaa takaisin Australiaan.

Loppupeleissä olin tyytyväinen valintaani paitsi siksi, että Mamanucan saaret ylittivät odotukseni, enkä täydellisempää lomaa olisi voinut toivoa. Mutta tyytyväinen olin myös siksi, että kuulemani mukaan sekä pääsaarella, että Taveunilla oli lähes joka päivä vierailuni ajan satanut, kun taas Mamanucalla edes pilvistä ei useimpina päivinä ollut tietoakaan, sateista puhumattakaan – jotain, mikä on kuulemma hyvin yleinen tilanne näinkin pienessä maassa. Idässä sataa, lännessä paistaa. Lisäksi alkuvuoden hirmumyrsky aiheutti paitsi maalla, myös merellä valtavia tuhoja, eikä Taveunin korallit kuulemma olleet lähelläkään entistä loistoaan – ja niiden takia minä sinne juuri olisin päätynyt. Ja se pääsaari.. Mitä enemmän ihmisten kanssa Fidzistä tuli juteltua, sitä vahvemmin esiin tuli, että sinne ei olisi kannattanut jäädä. Ei sieltä kuulemma sitä samanlaista paratiisia löydy, se löytyy niiltä pienemmiltä saarilta. Niiltä maan yli kolmelta sadalta muulta saarelta. Sieltä, minne minäkin päädyin.