First – päiväpatikointia Grindelwaldissa

Sveitsin Jungfraun alueen pieni ja sympaattinen Grindelwald on mukavuudenhaluisen päiväpatikoijan kannalta unelmakohde. Jylhät vuoret kohoavat kylän reunoilta jyrkkinä kohti taivasta, ja hissit ja bussit vievät helposti matkailijan korkeuksiin, jossa odottaa laaja kattaus erilaisia patikkapolkuja.

Ei ollut suinkaan vahinko, että tänne syyskuisella matkalla päädyttiin, alueen monipuolisuus oli hyvinkin tiedossa. Patikoimaan tultiin, ja sitä sitten myös tehtiin.  Kolmen yön reissulla ehti jo paljon, ja jo ensimmäinen päivä oli melkoinen lottovoitto, kun aurinkoisessa säässä lähdettiin Grindelwaldista ylös vuorille, kohteena First.

Firstin hissiaseman läheisyydessä käy kuhina, väkeä on varmasti aina kuin pipoa, eikä sitä voi ihmetellä, onhan paikka tunnettu ja tarjoaa melko helposti saavutettavat ja varsin mielettömät vuoristomaisemat.

Aseman vieressä on huikea First Cliff Walk by Tissot, pystysuoraa kallionreunaa kiertävä maisemareitti. Vuorenreunaa kiertävä, parinsadan metrin mittainen reitti on varmasti korkeanpaikankammoiselle kauhistus, jalkojen alla kun näkee pelkkää tyhjyyttä kymmenien metrien korkeudelta kun sopivasti ritilän läpi kurkistelee. Maisemat ovat kuitenkin huikeat, lumihuippuisten vuorien reunustaessa horisonttia hyvin lähellä, Grindelwaldin kylän näyttäessä hyvin pieneltä laakson pohjalla. Etenkin laakson toisella puolella neljään kilometriin jylhänä kohoava Eiger näyttää melkoisen mahtipontiselta ja vaikuttavalta täältä käsin. 

Vaikka maisemat alueella jo itsessään riittävät nähtävyydeksi, tuo Cliff Walk siihen oman mukavan lisätwistin, ja vieläpä ilmaisen sellaisen – varsin mukava yllätys muutoin varsin hintavassa Sveitsissä.

Firstin alueella on paljon eritasoisia ja pituisia kävelyreittejä, joista suosituin lienee polku Bachalpseelle, kauniille ja varsin kuvaukselliselle pienelle järvelle.

Puolen tunnin matka taittuu helposti leveällä ja hyvätasoisella polulla, jota pitkin käellen vuorilla sijaitsevat järvet tavoittaa vaivatta. Polku on leveä ja melko tasainen, se toimii leppoisaan päivätallusteluun kevyemmästäkin menosta pitävälle. Monen ikäistä ja kuntoista matkailijaa täällä tulikin vastaan hyvinkin eritasoisilla varusteilla, vaikka pieneksi yllätyksekseni yhtiäkään korkokenkiä en bongannut. Onneksi.

Bachalpseen reitti on helposti kierrettävissä reilussa tunnissa. Oli kuitenkin selvää, että tuo reitti ei meille riittäisi. Siispä Bachalpseen jälkeen suunta ei suinkaan kääntynyt takaisin Firstin asemalle, vaan käänsimme nokan yhä korkeammalle. Reitti vei Faulhornin juurelta Schwarzhornin taakse ja sieltä alas Grosse Scheideggille, josta hyppäsimme bussin kyytiin ja alas Grindelwaldiin.  Kokonaisuudessaan tälle reitille tuli matkaa reilu 17 kilometriä ja aikaa taukoineen kului 5,5 tuntia.

Reitti ei missään nimessä ole mukavaa sunnuntaikävelyä hakevalle soveltuva vaihtoehto, sillä nousua kertyy reippaasti (yli 800m vertikaalia) ja polku on välillä sen verran haastava ja jopa olematon, että jyrkillä rinteillä kävellessä on parempi pitää kieli keskellä suuta. Kompastuminen ei todellakaan ole suotavaa, sillä se johtaa lähes varmasti rinteitä pitkin kierimiseen, tai ainakin nilkkojen pyörimiseen. Lisäksi korkeimman kohdan kivutessa yli 2700metrin korkeuteen, tuntee happipitoisuuden putoamisen  selvästi ylämäissä, kun hengitys alkaa helposti kuulostamaan vialliselta höyryveturilta.

Korkeimman kohdan saavutettua sitä automaattisesti huokaisee helpotuksesta, ajattelee että viimein se viheliäinen, jalkoja hapottava ja keuhkoja puristava kiipeäminen on ohi. Finally, I made it! -fiilis valtaa mielen, kun reitiin korkeimmalle kohdalle pääsee. 

Ilo on kuitenkin hyvin hetkellistä, sillä nopeasti matkan jatkumisen jälkeen saa taas muistutuksen siitä, että pidemmillä reiteillä monesti se ylöspäin meno onkin itseasiassa se mukavampi vaihe. Jalat väsyneinä, epätasaisella ja jyrkästi laskevalla polulla nimittäin polvet ovat kovilla, etenkin silloin kun jyrkässä mäessä kävelee irtokiviä täynnä olevalla alustalla, jossa joka neljäs askel meinaa pettää niiden viheliäisten pikkukivien lähtiessä vyörymään jalkojen alta, tai kenkien pidon loppuessa lumella kävellessä.

Kyllä, reitillä tuli vastaan kaikennäköisiä olosuhteita, jossain kohtaa jouduttiin jopa turvautumaan pyllymäkeen – ja vasta sen laskun jälkeen, takapuoli märkänä muisti, että olisihan ne goretex-housutkin olleet repussa mukana… Mutta tulipahan päivän naurukiintiöön täytettä, harvemmin sitä kesken päiväpatikan tulee t-paita päällä laskettua mäkeä!

Vaikka omat polveni ovat varsin hyvää tekoa, eivätkä ole oikeastaan koskaan aiheuttaneet mitään ongelmia, oli laskeutuminen Schwarzhornin takaa lopulta aikamoista kidutusta myös omille polvilleni. Kertoo joko nurkan takana odottelevasta polvien hajoamisen laukaisevasta ikäkriisistä, tai siitä, että tuo lasku oikeasti oli aika pirullinen.

Vaikka reitin loppuosa menikin aika tiheästi irtokivien takia jalkoja tuijotellessa, edessä avautuvat maisemat jaksoivat aina sykähdyttää, kun vain katsetta yhtään uskalsi nostaa ylöspäin. Ja taaksepäin, kohti vuorenhuippuja katsoessa tuntui aika uskomattomalta, että tuolla ylhäällä sitä vasta hetki sitten oltiin.

Siinä vuorten syleilyssä kävellessä, eläinten tullessa säännöllisesti vastaan ja auringon häikäistessä silmiä, on aika vaikea valittaa edes kolottavista polvista, siinäkään kohtaa kun ne meinaavat lopullisesti pettää alta.

Bussiin istahtaessa olo oli kuin jyrän alle jääneellä, mutta silti suunnaton ilo täytti mielen. Päivä patikoiden Alppien upeissa maisemissa, mielettömän upeassa kelissä oli juuri sitä, mitä tältä reissulta toivottiin.

Reitti oli raskas, mutta juuri sopivan haastava. Se tarjosi juuri sen verran haastetta ja kidutusta, kun toivoinkin. Tiedostan kuitenkin hyvin, että monelle tällainen useamman tunnin rämpiminen vuorenrinteillä ei ole se toivotuin tapa viettää lomapäivää.  Kevyempää ulkoilua hakevalle suosittelenkin pelkkää kierrosta Bachalpseen ympäri, siinä nimittäin näkee jo valtaosan niistä upeista maisemista, mitä tämä alue tarjoaa, ihan ilman hikeä ja tuskaa. Vielä vähän enemmän mukavuudenhaluiselle myös pelkkä hissiaseman läheisyyden First Cliff Walkin kiertäminen on varmasti kokemisen arvoinen vierailu. Ja jos korkeita paikkoja pelkää, voi First Cliff Walkinkin jättää välistä, ja vain nauttia elämästään hissiaseman upealla terassilla.