Garden Route – halki Etelä-Afrikan ikonisimman rannikkoreitin

Kerran elämässä-kohde, Etelä-Afrikan vetonaula, kokemus vailla vertaa. Luonnonkauneuden täyttämä reitti. Road trip täynnä tekemistä, näkemistä ja kokemista.  Näillä sanoilla, ja monilla muillakin ylistävillä kuvauksilla, mainostetaan Etelä-Afrikan Garden Routea – reittiä, joka kulkee halki Afrikan eteläisimmän rannikkokaistaleen.

Sitä mainostetaan yhtenä maailman upeimmista maisemareiteistä maailmassa(niinkuin noin viittäkymmentä muutakin reittiä). Vastaavalla markkinoinnilla tunnetaan myös muunmuassa Australian Great Ocean Road, Kalifornian Highway 1 ja Etelä-Afrikan Chapmans Peak Drive, muutamia nyt mainitakseni.  

Upeita rannikkomaisemia silmänkantamattomiin, se haaveissa lähdettiin marraskuussa ajamaan Kapkaupungista rannikkoa pitkin aina Port Elizabethiin. Lopputulos? Ei ihan se, mitä odotin, ainakaan sen ajo-osuuden osalta.

Sitä upeaa rannikkomaisemaa kyllä löytyi, mutta reittivalinnasta riippuen 8-10h ajomatkalla niitä rannikkomaisemia oli lopulta noin 20 minuutin edestä. Sillä saldolla on ehkä hiukan valheellista lähteä mainostamaan reittiä rannikkomaisemien täyttämänä, kun todellisuudessa auton ikkunasta näet pääsääntöisesti metsää ja peltoa, sekä satunnaisesti myös hiukan vuoristoa.

Mutta jos tämän hiukan vääristyneen mielikuvan aiheuttaman pettymyksen jättää huomioimatta, on Garden Route upea road trip kohde. Kapkaupungin ja Port Elizabethin välisellä 900 kilometrin mittaisella osuudella on valtavasti nähtävää ja tehtävää. Upeita rantoja, paljon kaunista luontoa. Patikkapolkuja, maastopyöräilyreittejä, kalastusta, kyliä, historiaa ja kulttuuria. Jokaiselle löytyy kyllä jotakin, tai itseasiassa paljonkin.  Ja niitä upeita rannikkomaisemiakin kyllä näkee, mutta auto on silloin ohjattava pois päätieltä. Kohteet sijaitsevat pitkälti rannalla, tie kuitenkin kulkee sisämaassa pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.

Garden Route ei ollut ihan sitä, mitä odotin, mutta upea kokemus siitä silti muodostui. 

Mutta reitin suunnittelu, se sitten olikin yksi suurimpia päänsäryn aiheuttajia pitkään aikaan.

Yleensä reittisuunnitelmaa vastaavanlaiselle kiertomatkalle suunnitellessa hyödynnän paljon netistä löytyvien kiertomatkojen ohjelmia, niitä yhdistelemällä kun löytää yleensä hyvän kombon. Yleensä kiertomatkat myös kopioivat paljon toistensa ohjelmia, ja niiden avulla on helppo hahmottaa alueen kohokohdat. Toisin oli Garden Routen osalta. Matkanjärjestäjiä oli kymmeniä, matkan pituuden vaihtelivat kahden ja kymmenen päivän välillä ja lähes jokainen pysähtyi hiukan eri paikoissa.

Garden Routen osalta suurin ongelma reittiä suunnitellessa tuntui olevan se, että alueella on hirveästi kaikkea, mutta sellaisia ehdottomia valttikortteja ja vetonauloja on vähän. Matkan varrella on kuitenkin niin paljon sellaista tasapaksusti hienoa tarjontaa, että runsaudenpula iskee auttamatta valikoimaa selatessa. Ja ne suositukset reitille käytettävästä ajasta? Mielipiteiden kirjo on suurempi kuin suomalaisilla politikoilla.

Voin kertoa että reittisuunnitelman tekeminen oli ehkä mahdottominta pitkään aikaan, etenkin kun matkassa olleen seurueen matkustustottumukset ja -mieltymykset olivat hyvin kirjavat.

Budjetoimme lopulta reitille neljä päivää tietämättä vielä matkalle lähtiessäkään ihan tarkkaan minne sitä pysähtyisi. Selvää oli, että matkalla haluttaisiin nähdä rannikon jylhiä maisemia, päästä hiukan luonnon keskelle, sekä lähteä vesille valaiden perässä. Ja kaikki se myös toteutui, varsin hyvin vieläpä. Lopulta Garden Routen reitti muodostui seuraavanlaiseksi:

Päivä 1

Aamulla auto alle Kapkaupungissa. Ensimmäisenä etappina oli Stony Pointin pingviinit. Vaikka pari päivää aiemmin pingviinejä oltiin jo Kapkaupungista käsin ihailtu, oli Stony Point vallan mainio pysähdyspaikka. Ei kai pingviinejä nyt liikaakaan voi nähdä?

Hetken aikaa frakkitakkien laumaa ihmeteltyä jatkoimme matkaa kohti Hermanusta, jossa vuorossa oli valasristeily.  Vaikka valaiden poikimis-sesonki olikin jo lopuillaan, oli Hermanuksen edustalla lahden suojissa vielä pilvin pimein valaita. Parin tunnin risteilyllä ehdittiin tekemään näköhavaintoja kymmenistä valaista. Illan hämärtyessä jatkettiin matkaa vielä Mossel Bay:hin.

Päivä 2

Mossel Bayssa vietetyn rauhallisen aamun jälkeen suuntasimme kohti Wildernessin kansallispuistoa, jossa kevyeksi kaavailtu lyhyt päiväkävely muuttui jyrkkien rinteiden varrella henkihieverissä puuskuttamiseksi. Sinänsä tämän ei pitäisi olla enää itsellekään yllätys aiempien kokemusten pohjalta, mutta tällä kertaa oli aika selvää, että jos olisi tiedetty mitä on edessä, tänne tuskin olisi päädytty kävelemään. 

Kun Wildernessin tiheistä pusikoista ja jyrkkien rinteiden varsilta löysimme lopulta tiemme pois, jatkettiin matkaa viereiseen Knysan kylään, jossa vierähti loppupäivä. Iltapäivän täyttyi Knysna Headsin jylhillä rannikkomaisemilla ja Brenton-on-Sean upealla, lähes koskemattomalla rannalla.

Päivä 3

Aamulla Knysnasta matka jatkui Robbergin luonnonsuojelualueelle, jossa päästiin kokemaan taas kunnolla patikoinnin riemua. Upeiden maisemien keskellä kirkkaassa auringonpaisteessa elämä hymyili aika leveästi. Robberg oli yksi koko Garden Routen kohokohdista.

Tämän jälkeen matka jatkui kohti Port Elizabethia, matkalla kuitenkin pysähdyttiin vielä pikaisesti Tsitsikamman kansallispuistossa ihailemassa hiukan lisää näitä upeita rannikkomaisemia riippusiltojen keskellä.

Päivä 4

Rauhallinen aamu Port Elizabethissa, josta iltapäivällä lento Durbaniin ja samalla hyvästit Garden Routelle. 

Neljä päivää meni lopulta aika hujauksessa. 

Lopputulos? Tuli kiire, mutta hieno kokemuksesta silti muodostui. Päällimmäinen fiilis kuitenkin oli, että neljä päivää jäi auttamatta liian lyhyeksi ajaksi, jopa omaan makuun, ja minä sentään tykkään yleensä mennä aika reipasta tahtia. Vähintään yksi päivä enemmän olisi vaadittu, optimaalisesti ajateltuna ainakin viikko olisi kulunut kevyesti.  

Mitä reitillä olisin sitten muuttanut näin jälkikäteen? Ylläolevan lisäksi olisin halunnut ainakin yhden päivän enemmän Knysnan alueella – olisin halunnut viettää pidempään aikaa Brenton-on-Sean upealla rannalla, sekä tutustua alueen lukemattomiin patikka- ja maastopyöräpolkuihin paremmin.  Wildernessin kansallispuistossa taas olisi kannattanut lähteä puiston uumeniin meloen, ei jalkaisin ja Tsitsikamman kansallispuisto olisi ansainnut myös kokonaisen päivän.

Jos emme olisi olleet menossa jo muutenkin viikoksi safareille muualla, olisi Addo Elephant Park Port Elizabethin vieressä saanut ehdottomasti kuulua reittisuunnitelmaan. Lisäksi yhdellä lisäpäivällä olisin myös lisännyt koukun Oudtshoornin kylään ja sen läheisyydessä sijaitseville Cangon luolille. 

Viikko olisi ollut siis itselle se optimi, moni muu varmasti kaipaisi vieläkin rauhallisempaa tahtia. Tässä voi ehkä todeta että virheistä oppii, mutta siitäkin huolimatta Garden Route oli neljässäkin päivässä varsin hyvin. Ei se reittisuunnitelma huono ollut, ainakaan suhteutettuna käytettävissä olevaan aikaan. Garden route oli neljässä päivässäkin lopulta aika mainio mini-roadtrip ja kaiken sen hehkutuksen arvoinen – niistä puutteistaan huolimatta.