Geiranger – Tsunamin pelossa elävä kylä Norjassa

Geiranger. Norjan toiseksi suurin satama, UNESCOn maailmanperintökohde. Koti vain noin 200 asukkaalle, mutta silti yksi Norjan suosituimmista matkailukohteista. Geirangerin kylä ja Geiranger-vuono tulee vastaan auttamatta, kun etsit kuvankaunista kohdetta Norjan matkallesi. Ja sinnehän mekin löysimme tiemme. Geiranger oli koko matkan viimeinen varsinainen kohde, ennen kuin kääntäisimme auton nokan takaisin kohti Suomea.

Olin kuullut ja lukenut kohteesta paljon, ja siksi odotuksetkin oli jokseenkin korkealla. Ilokseni sain todeta, että kohde tällä kertaa myös ylsi odotuksiin, Geiranger oli mitä mahtavin paikka. Mutta ennen kuin mennään niihin paikan hienoihin yksityiskohtiin, kerron ensin Geirangerin salaisuudesta, asiasta, josta ei kylässä vierailevia turisteja haluta liiaksi pelotella.

Tsunami, jonka odotetaan pyyhkäisevän yli koko kylän.

Ensimmäisenä iltana Geirangerissa, lukiessani huonekansion Q&A-kohtaa hotellissamme, kulmani kohosivat varmasti hotellin ylimpään kerrokseen löytäessäni kysymyksen ”What is this story about a potential tsunami wiping over the whole town?”. Vastaus ”It is a true story waiting to happen…” herätti mielenkiinnon entistä enemmän. Matkan aikana olin lukenut jo jos jonkinlaista tarinaa Norjasta, mutta tämä oli aivan uusi juttu, ja vaati tarkempaa tutkimusta. Ja tottahan se oli, Geirangerin kylää todella uhkaa tulevaisuudessa täystuho.

Täydellisen tuhon syynä on Åkenesin halkeama Storfjordenin reunalla. Kun tuo halkeama antaa lopullisesti periksi, jysähtää jopa 100 miljoonaa kuutiometriä kiveä vuonoon, synnyttäen jopa 80 metriä korkean tsunamin, joka pyyhkäisisi seuraavien minuuttien aikana vuonon kolme kylää matalaksi. Kun mietit millaisesta maamassasta on kyse, kerrottakoon vertailun vuoksi että viime aikoina kovasti uutisissa olleen Mannen-vuoren romahtamisvaarassa on kyse noin 180 000 kuutiometristä – Åkenes on siis reilut 500 Mannenia. Keväällä tsunamin voimasta saatiin jo hieman muistusta, kun pieni maanvyörymä synnytti vuonossa metrin korkuisen aallon, jo se oli riittämiin aiheuttamaan sataman rakenteissa tuhoa.

Asetelma on kuin katastrofielokuvasta, mutta valitettavasti se on täysin totta – Åkenes on tällä hetkellä maailman tarkimmin valvottu vuori, joka on ympärivuorokautisessa tarkassa valvonnassa. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että tuho on väistämätön, vain ajankohdasta on epäselvyys, vuoren liikkeitä kun on mahdoton tarkasti ennakoida. Se kuitenkin tiedetään, että viime vuosina halkeama on kasvanut alati kiihtyvällä tahdilla.

Sen verran hyvät ainekset katastrofielokuvaan kuitenkin Geirangerissa on, että halkeamasta ja sen romahtamisen synnyttämästä tsunamista on tehty myös norjalainen elokuva The Wave. Suosittelen katsomaan, mutta  jos suunnittelet matkaa Geirangeriin lähiaikoina, on ehkä parempi tehdä niin kuin me, ja katsoa elokuva vasta matkan jälkeen.

Tuntuu käsittämättömältä edes ajatella tuota mahdollisuutta, ja samalla tuntuu käsittämättömältä ajatella millaista tuhoa tsunami pahimmillaan saa aikaan tuossa UNESCOn maailmanperintökohteenakin tunnetussa Norjan suosituimmassa vuonossa. Vaikka itse Geirangerin kylässä asustaakin vakituisesti vain noin 200 asukasta, vierailee siellä vuosittain lähes miljoona matkailijaa, joista valtaosa on risteilymatkailijoita.

Kun hälyytyssireenit vuonon pohjalla alkavat huutamaan, on parempi pistää nopeasti liikkeeksi, eikä jäädä ihmettelemään. Kun vuori romahtaa, on aikaa siirtyä turvaan vain 10minuuttia. Se ei ole paljoa, mutta arvioiden mukaan kuitenkin riittävästi valtaosalle, ainakin jos et ole yhdessä niistä lukuisista risteilijöistä, jotka vuonon pohjalla on parkissa. Jos taas sellaisessa olet, en ole ihan varma onko muuta mahdollisuutta kuin rukoilla parasta. Onneksi kuitenkin vuorokauden ympäri jatkuva vuoren valvonnan avulla uskotaan, että romahdusta voitaisiin edes hiukan ennakoida joitakin päiviä etukäteen, mutta varmuutta siitäkään ei liene.

Sinäänsä olin hiukan yllättynyt, että tästä potentiaalisesta vaarasta ei juuri kylässä tietoa näkynyt. Turha kai pelkoa on liiaksi lietsoa, kun koskaan ei tiedä milloin jysähtää, paikalliset kuitenkin on koulutettuja toimimaan hätätilassa.

Hassua ajatella, että olin täysin tietämätön koko uhasta ennen Geirangeriin menoa. Paljon kehuttu kylä kuvankauniin vuonon syleilyssä oli etukäteen piirtynyt mieleen utuisena ja uneliaana, turisteja tulvillaan olevana rauhan tyyssijana, jossa ottaa rennosti ja viettää huolettomia lomapäiviä. Ja sellainen juuri Geiranger onkin, synkästä salaisuudestaan huolimatta.

Sen verran paljon kauhuskenaarioita välillä päässäni kuitenkin pyörittelen, että olin onnellinen, etten tiennyt tsunamin uhasta juuri etukäteen. Saattaa nimittäin olla että olisin säpsähtänyt ihan jokaiseen ääneen yöllä hotellissamme. Ja vaikka lopulta uhasta tiesinkin, en matkan aikana vielä niin paljoa asiaa onneksi tutkinut, että se niin menoa Geirangerissa olisi haitannut. Vuonon varrella tuli niin veneiltyä, kuin myös patikoitua siinä missä muissakin paikoissa. Toisaalta, vaikka olisin tiennyt kaiken, mitä nyt tiedän, ei se tuskin olisi mitään muuttanut. Tässäkin pätee sama asia, mitä monesti totean matkustamisen suhteen muutenkin – turha sitä pelolle on valtaa antaa, potentiaalinen vaara kun vaanii ihan kaikkialla, monessa paikassa vielä isompanakin. Geirangerissa sitä sentään valvotaan yötä päivää.