Paikka ylitse muiden, sellainen oli Yosemite.
Road trip Yhdysvalloissa ylitti kaikki odotukset ja matka oli mitä mahtavin. Kohde toisensa jälkeen ihastutti ja ilostutti, piti mielen virkeänä ja tarjosi vaihtelevia, mutta niin upeita kokemuksia. Siksi onkin suorastaan hämmentävää, että kun kaksi viikkoa on käynyt läpi melkoista kokemusten ilotulitusta, pystyy joku paikka silti vetämään vielä polvet veteläksi. Mutta sen Yosemiten kansallispuisto teki. Se oli ehdottomasti reissun suosikkikohteeni, ja puistossa sijaitseva Glacier Point sen parasta antia.
Saavuin puistoon aikaisin aamusta ja suuntasin suoraan Glacier Point roadin pitkää ja mutkittelevaa tietä pitkin kohti maisemia, jotka osoittautuivat puiston parhaiksi. Perillä riitti, kun nousi autosta ylös ja suuntasi muutaman metrin päässä olevalle näköalatasanteelle. Silloin ymmärsi, millaiseen paikkaan oli saapunut. Oli helppo ymmärtää, miksi niin moni puistoa kehuu, sillä kyllä Yosemite oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Glacier point tarjoaa matkailijalle upeat maisemat. Alapuolella levittyy Yosemite Valley ja sen valtoimenaan pauhaavat vesiputoukset. Edessä kohoaa koko puiston ikonisin kalliomuodostelma – Half Dome. Vielä toukokuussa koko maiseman kruunaa taustalla kohoavat lumihuippuiset vuorenrinteet, kirkkaana päivänä Yosemiten laakson näkee koko laajuudessaan.
Yosemiten Glacier Point on siitä mukava paikka, että näihin (mielestäni) puiston upeimpiin maisemiin päästäkseen ei tarvitse sykkiä tunteja patikkapoluilla. Riittää, että selviät Glacier Point Roadin jyrkästä noususta ja tiukoista kurveista autolla – ja ruuhkaisimpina kuukausina onnistut myös nappaamaan autollesi parkkipaikan. Sen jälkeen vaaditaan vain muutama askel, ja olet näissä maisemissa.
Toukokuisena aamuna ruuhkista ei kuitenkaan ollut tietoakaan. Parkkipaikka loisti autiona ja ympärillä oli vain hiljaisuutta. Tuntia myöhemmin väkeä oli jo reippaasti enemmän, joten ajoissa oli kuitenkin hyvä olla. Silloin todella tuntui kuin olisi täydellisessä luonnonrauhassa, jotain, jota Yosemitessa kuulemma ei aina pääse kokemaan.
Glacier Pointille ei kuitenkaan aina ihan noin vain mennä, sillä sinne johtava tie on talvisin kiinni. Tänä vuonna se aukesi vain viikkoa ennen puistoon saapumistani, huhtikuun lopussa. En sitä toki olisi tiennyt, mutta jos Glacier pointille en olisikaan päässyt, olisin menettänyt paljon Yosemitessa. Täällä se puiston suurin taika on. Joku siinä lintuperspektiivissä vain minua viehättää ja siksi yleensä kohteen korkein paikka osoittautuu suosikiksi – niin myös Yosemitessa.
Glacier Pointin taika ei kuitenkaan loppunut itse Glacier Pointin näköalapaikalle. Patikoinnista ja metsän keskellä samoilusta kiinnostuneelle loistavia kohteita ovat myös läheiset Taft Point ja Sentinel Dome. Jos Glacier Point kesän ruuhkaisina kuukausina täytyy liiaksi ihmisistä, ovat nämä myös hyviä vaihtoehtoja laakson maisemiin tutustumiselle, sillä molempiin pääseminen vaatii pientä jalkautumista. Kävelymatkaa parkkipaikalta tulee kolmesta seitsemään kilometriin, riippuen siitä, käykö molemmissa, vai vain toisessa paikassa.
Taft Pointin dramaattiset pystysuorat kalliot mahdollistivat polvia tutisuttavat kurkkaukset satoja metrejä alempana odottavaan laaksonpohjaan. Aitaamattomilla kallioreunoilla ei todellakaan halunnut mennä liian lähelle reunaa.
Sentinel Domen paljaalla graniittirinteellä taas löytyy vielä toukokuussakin lunta ja viimeiset metrit tuolle lähes 2500metriin kohoavalle kalliolle kiivettiinkin lumessa tarpoen. Kun puolitoista viikkoa kuumia autiomaita ja tasankoja hiki selkää pitkin valuen, tuntui lumen näkeminen jopa hiukan hämmentävältä, siitäkin huolimatta että sitä oli vielä Suomesta lähtiessäkin runsaasti.
Niinkin hölmöltä kuin se tuntuikin, pystyin hetken ymmärtämään, miltä lumettomassa ympäristössä asuvasta tuntuu lunta nähdessään.
Vietin lopulta noin neljä tuntia Glacier Pointin alueella patikoiden ja maisemia ihaillen. Ilma oli ihanan raikas, aurinko paistoi ja keli oli miellyttävän viileä. Las Vegasin yli 40 asteen lämpötilojen jälkeen 20 astetta tuntui lähes taivaalliselta ja askel kulki kevyesti.
Metsän keskellä kulkeva polku avautui säännöllisin väliajoin kuin muistuttaakseen miksi tänne olin tullut – esteettömät maisemat Yosemiten laaksoon aukenivat, paljastaen milloin upeita vesiputouksia, milloin Yosemiten kylää, tai El Capitanin pystysuoria seinämiä. Aina välillä, metsästä kuuluvien rasahdusten siivittämänä sydämeni jätti lyönnin välistä, kun muistin puiston karhuvaaran. Yhtään kontiota ei onneksi tällä kierroksella tullut vastaan. Vähänpä tiesin silloin että sen aika olisi seuraavana päivänä.
Kun olin kiertänyt sekä Glacier Pointin, Sentinel Domen, että Taft Pointin, olin valmis vannomaan, että Yosemiteen palaisin vielä uudestaan. Seuraava päivä puistossa vain vahvisti tunnetta. Ei tätä puistoa turhaan hehkuteta, sillä kyllä näissä maisemissa ja tällaisessa ympäristössä vaan mieli lepää. Kuten jo aiemmin kirjoitin, Yosemite on vaan aika upea!
4 comments
Voi eich! Me ollaan menossa huhtikuun puolessa välissä, ei siis välttämättä päästä tonne! Epistä! :/
Hmm…meidän reittisuunnitelma ei ole kyllä vielä valmis, pitäisköhän harkita että jos tuonne menisi sittenkin lopuksi, eli kaksi viikkoa myöhemmin eikä aluksi niin kuin olin suunnitellut.
P.S. Aivan sairaan upeat kuvat taas kerran!
Kiitti Anni! Voi että, ihanaa että ootte lähdössä tuonne!! Mullakin oli alunperin ajatus että olisin tehnyt reitin toisinpäin ja Yosemite olisi ollut reissun alussa, mutta just näiden teiden aukiolojen takia elättelin toiveita että pari viikkoa myöhemmin kaikki tiet olisi auki ja päädyin kääntämään reitin toisin päin. Onnistuin puoliksi, Glacier point oli auki, mutta Tioga road ei, eli jouduin sitten Vegasista ajamaan vähän pidempää reittiä Yosemiteen. Täältä voi muuten katsoa nuo historialliset aukeamispäivät, antavat ehkä jotain osviittaa, mutta aikamoista vuosittaista heiluntaa tuolla on, koskaanhan ei voi tietää millainen lumitilanne on keväällä: https://www.nps.gov/yose/planyourvisit/tiogaopen.htm
Niinpä, oon ihan fiiliksissä että pääsen niin moneen aivan sairaan upeaan kansallispuistoon! 😀
Kiitos tosta linkistä, aika karulta tuo kyllä näyttää, täytyy todella ruveta miettimään miten sen reitin rakentaisi niin että Yosemite olisi vasta viimeisenä, eikä siltikään ole takeita että silti siellä olisi tiet auki. Säilyy siis jännitys!
Nyt kun tuota taulukkoa katsoin niin hoksasin että tuo Tioga road on muuten juuri se mistä Kaliforniassa asuva veljeni varoitti, hän oli nimittäin mennyt Yosemiteen viime kesäkuussa ja oli silloinkin vielä joutunut kiertämään jotain pidempää reittiä kun tiet eivät olleet auki.
Kyllä mäkin olisin ihan fiiliksissä, sen verran mielettömiä paikkoja tuolla on! Joo, tuo Tioga Roadin myöhäinen aukeaminen on kanssa aika ikävää, mä kyttäsin ihan viimeseen päivään asti sen aukeamista ja olin suunnitellut reittini niin että Vegasista saavun Yosemiteen puiston itäreunalta, mutta vikana iltana sitten piti muuttaa suunnitelmaa ja kiertää länsikautta ja siitä tuli parin tunnin verran lisäajoa. Kyllähän se silloin ärsytti kun kaikkialla kuuli vain “any day now”-tyylistä uutisointia aukeamisesta, mutta ei sitten napannut. Oli se tie sitten lopulta vielä aika pitkään kiinni, niin ärsytys laantui pikkaisen jälkikäteen. Mutta joo, on tuo aika arpapeliä tuohon aikaan, toivottavasti teillä käy tuuri lumitilanteen kanssa!
Comments are closed.