Kun matkaa Las Vegasiin suunnittelee, tajuaa nopeasti että kaupungin läheisyydessä on paljon mielenkiintoisia kohteita, joihin pääsee tutustumaan kaupunkia tukikohtana pitäen. Päiväretkien tarjonta on runsasta ja sisältää lukuisia tunnettuja kohteita. Suosituin päiväretki Las Vegasista taitaa olla kuitenkin Grand Canyon, tuo maailmankuulu luonnonihme.
Viime vuonna vierailin Grand Canyonin kansallispuistossa, vietin kolme päivää tällä maailmankuululla kanjonilla tutustuen sen tunnetuimpaan alueeseen – South Rimiin. Juhlistin vappua yksinäni, patikoin, katselin auringonnousuja ja -laskuja ikonisissa maisemissa. En ollut täysin vakuuttunut näkemästäni. Ensivaikutelma oli melkeinpä pettymys, vaikka loppua kohti aloinkin innostumaan mahtipontisesta ympäristöstä yhä enemmän, kun pääsin rauhassa kiertelemään kanjonin eteläreunaa.
Tänä vuonna USA:n road tripilla suuntasin taas samoille nurkille, mutta lyhyemmälle vierailulle. Olin seurueesta ainoa, joka Grand Canyonilla oli käynyt, joten jo matkaa suunnitellessa oli käynyt selväksi, että päiväretki Grand Canyonille olisi ohjelmassa Las Vegasista käsin.
Vaihtoehdot vierailun toteuttamiselle ovat laajat. Las Vegasista Grand Canyonille voi matkata järjestetyllä päiväretkellä, omatoimisesti ajaen, tai lentäen helikopterilla tai pienkoneella. Ajomatkaa Las Vegasista kertyy noin 2,5 tuntia per suunta, joten etäisyys on vielä varsin siedettävä kaikilla matkustusmuodoilla.
Alunperin suunnittelimme ottavamme helikopterilennon Las Vegasista. 3-4 tunnin retkiä on paljon tarjolla, mutta silloin aika kanjonilla jää auttamatta lyhyeksi. Se olisi kuitenkin ylivoimaisesti helpoin, ja myös varmasti unohtumattomin keino.
Mutta sitten aloimme pohtimaan koko ajatuksen järkevyyttä. Helikopterilento olisi jokseenkin hintava. Lento jonka me olisimme halunneet – sellainen jolla saa myös tallustella kanjonin reunalla enemmän kuin pikapyrähdyksen verran, olisi maksanut seurueeltamme noin 2000euroa. Ja silti aika olisi tuntunut turhan rajalliselta. Järjestetyssä päiväretkessä taas ei ollut mitään järkeä, olihan meillä auto käytettävissä koko matkan ajan ja tie kanjonille erinomainen. Vähitellen kävi selväksi että ainoa järkevä ratkaisu olisi ajaa omatoimisesti paikalle ja tutustua alueeseen ihan omaan vapaaseen tahtiin.


Las Vegasia lähin osa Grand Canyonista on nimeltään Grand Canyon West, joka kuuluu Hualapai-heimon hallitsemaan alueeseen. Vaikka Grand Canyon itsessään on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista kansallispuistoista, on tämä Las Vegasia lähinnä oleva alue yksityisomistuksessa ja alkuperäisheimo ottaa siitä kyllä kaiken irti. Liput ovat huomattavasti kallimmat (45USD/hlö, liput ostettavissa porteilta) kuin kansallispuiston pääsyliput etelä- ja pohjoisreunalla ja alueeseen pääsee tutustumaan paljon rajatummin vain kahdella tarkoin rajatulla alueella kanjonin reunamilla. Monin paikoin alueella haisee kaupallisuus. Toki taas hyvänä puolena on, että alkuperäisheimo saa pitää maansa, ja saavat siitä elintärkeän elinkeinon – Yhdysvaltojenkaan alkuperäiskansojen olot ja kohtalot kun eivät keskimäärin ole mitään mairittelevia.



Toki heimon omistus tuo sitten omat lisäpiirteensä. Historiaa ja kulttuuria on pyritty tuomaan esille alkuperäisasumuksia esittelemällä, sekä pieniä esityksiä järjestämällä. Ja kuljettaapa alueella kiertävä bussi myös paikallisen ranchin luo. Tosin, ranch vaikutti enemmän vain pelkältä turistiansalta ja täysin päälleliimatulta ja keinotekoiselta, mutta jos kivikasojen ihmettelyn lisäksi haluaa kokea vähän western-meininkiä, niin kai ranchilla vierailu voi hiukan iloa elämään tuoda.





Viimeksi kansallispuiston alueella vieraillessa pidin juuri siitä, että kanjonin reunalla ja sen syövereissä pääsi patikoimaan melko kattavasti ja omassa rauhassa. Täällä taas olit pakotettu jäämään pienelle alueelle kaikkien muiden kanssa. Meidän onneksemme lähdimme Las Vegasista hyvin aikaisin aamulla, joten ehdimme paikalle ennen suurimpia väkimassoja, mutta lähtiessämme pois väkimäärä oli jo melkoinen.
Mutta oli Grand Canyon silti mahtava. Maisemat ovat Grand Canyon Westillä aivan yhtä jylhät kuin South Rimilläkin. Aurinko paistoi ja hymy oli herkässä. Kiertelimme rajatulla alueella sen mitä pystyi ja otimme kaiken irti siitä, mitä kanjonin reunalla pystyi. Mutta se oli vasta alkua.



Vaikka päätimmekin kulkeutua kanjonille omatoimisesti autolla ja hylätä ajatuksen helikopterireissusta, halusimme silti päästä tutustumaan kanjoniin myös lintuperspektiivistä. Hyppy helikopteriin oli siis luvassa vielä ennen alueelta poistumista.
Ainoa virhe minkä teimme, oli ettemme olleet ottaneet selvää lentotarjonnasta tarkemmin. Alunperin harkitsimme lentoa, jolla olisi mahdollista myös käydä kanjonin pohjalla kävelemässä, mutta kun lipputiskille saavuimme, oli päivän viimeiset lennot tältä osin jo lähteneet. Oli tyydyttävä vain lentelyyn kanjonin yläpuolella.


Helikopterilentoja on tarjolla runsaasti, eikä niitä tarvitse varata etukäteen, joten päätöstä lennolle lähtemisestä voi venyttää ihan viimetippaankin. Meillä kävi tuuri ja pääsimme lentelemään kohtuullisen nopeasti lippujen oston jälkeen, ja saimme vieläpä neljän hengen porukallemme koko kopterin käyttöön.
Kahdenkymmenen minuutin lento hujahti nopeasti. Se oli myös paras asia koko Grand Canyonin vierailussa. Lintuperspektiivistä kanjoni tuntui vielä valtavammalta ja sen syövereissä lentäessä mahanpohjan kutkutus oli jatkuvaa. Vaikka maisemat reunalta ovatkin upeat, eivät ne lopulta vastaa mitenkään siihen, mitä helikopterin kyydissä pääsee kokemaan. Tämä taisi olla lopulta yksi niistä koko road tripin parhaista jutuista.
Ei lento toki halpa ollut, liput veroineen maksoivat noin 125€ per henkilö, mutta ainakin minulle tuo oli ihan jokaisen pennin arvoinen.




Vinkkinä helikopterikyytiä suunnittelevalle: liput kannattaa ostaa samalla jonotuksella kuin kanjonin sisäänpääsyliput. Me pääsimme aamulla lyhyellä jonotuksella, mutta iltapäivällä kun erikseen lähdimme ostamaan lentolippuja kanjonin reunalla kiertelyn jälkeen, oli jono jo yli puolen tunnin mittainen – ja tämä oli työntekijöiden mukaan aivan tyypillinen, ehkä jopa normaalia rauhallisempi tilanne. Kahteen kertaan jonottaminen ei kannata.
Vietimme kanjonin alueella noin viisi tuntia, paljon enemmän kuin mihin järjestetyillä retkillä olisi ollut mahdollisuus. Päivästä tuli siis lopulta melkoisen pitkä, etenkin kun paluumatkalla Las Vegasiin pysähdyimme vielä lisäksi lyhyesti Hoover Damilla katsomassa maailmankuulua patoa. Ei huono lisäys sekään tähän matkaan.

Lopulta, noin 12 tuntia matkaanlähdön jälkeen, väsynyt, mutta onnellinen reissuseurueemme pääsi takaisin Las Vegasin neonvalojen välkkeeseen yhtä kokemusta rikkaampana.
Parilla eri kerralla Las Vegasissa vierailleena ja ne tyypilliset päiväretkikohteet kiertäneenä, on helppo todeta että tämä oli se kaikista paras. Grand Canyonin päiväretki olisi se mitä lähtisin ehdottomasti suosittelemaan Las Vegasiin matkaavalle, ainakin jos ei koskaan ennen Grand Canyonilla ole vieraillut.
2 comments
Hei Laura! Sinulla on upeita matkakuvia. Minkälaisella kuvauskalustolla näitä otat? Olen lähdössä Phukettiin joulukuussa ja mietin sopivaa hyvää kameraa mukaan.
Voi ihanuus!! Tasan kaksi vuotta sitten samat kohteet minullakin. Helikopterilento oli upea ja joka sentin arvoinen. Yöksi mentiin Tuba Cityyn Navajo intiaanien omistamaan hotelliin. Hoower Dam oli myös kohteena ja tykkäsin. Pääsispä joskus uudelleen.
Aamukahvia juodessa ihailen näitä kuviasi ja palaan muistoihin. Kiitos!
Comments are closed.