Harlem – tuo monen korvaan mahdollisesti yksi maailman pahamaineisimmista kaupunginosista. New Yorkin ghetto, paikka jonne valkoisella miehellä ei ole asiaa. Alue, jonne aikanaan minuakin varoitettiin menemästä – siellä et olisi turvassa kuin liikkuvassa autossa, sanottiin.
On totta, että Harlem on maineensa aikanaan ansainnut. Manhattanilla, Central Parkin pohjoispuolella levittyvä alue on ollut rikostilastoissaan piikki NYPD:n lihassa, jengien välienselvittelyn päänäyttämö, huumekaupan keskus – alue, jonne monilla ei ole ollut menemistä.
Ja sinnehän me sitten mentiin majoittumaan. Taisimme muutamaa tuttavaa järkyttää varaamalla tämän reissumme majoituksen nimenomaan Harlemin laitamilta, 125. kadun kupeesta, sillä halusimme jotain vaihtelua aiempiin majoitusalueisiin verrattuna. Hulluiksi ja typeriksi taas haukuttiin. Mutta onko alue sitten kuitenkaan maineensa arvoinen?
Tässä kohtaa lienee sanomattakin selvää, että meistä molemmat arvostavat elämäänsä sen verran, että todellakin halusimme selvitä ehjin nahoin ja hengissä myös takaisin matkalta. Harlemiin ei majoitusta olisi varattu, ellei taustaselvityksiä olisi tehty ja majoitusalue turvalliseksi todettu. Mutta ne ennakkoluulot, ne olivat monella tiukassa silti, vaikka kuinka vakuuttelin että ihan järjissään tässä ollaan, ei me elämään jännitystä haeta hakeutumalla ehdointahdoin vaaranpaikkoihin.
Kuuden päivän reissulla Harlemin katuja tuli käveltyä moneen otteeseen. Alue on laaja ja monimuotoinen. Välillä kadut, rakennukset ja ihmiset ovat siistejä, aivan kuin missä tahansa Upper West Siden alueella. Välillä taas löytyy niitä hieman rosoisempia alueita. Siis sellaisia, jollaiseksi Harlemin ainakin itse elokuvien perusteella olin aina mieltänyt – hyvin ruskettunutta väkeä, joiden puheessa ”bro” toistuu säännöllisesti kolmen sanan välein, ja joiden kävely on mahtailevaa, lippis vinossa ja vaatteet kolme kokoa liian isot. Tähän todettakoon siis että stereotypiat kyllä edelleen monin paikoin osoittautuivat paikkaansa pitäviksi, mutta eivät todellakaan koske kaikkia. Me taas olimme poikkeuksetta harvinainen ilmestys alueella ihonvärimme puolesta.
Mutta saimme olla rauhassa. Useita tunteja kaduilla, eri kellonaikoihin. Rauhassa niin metroasemien läheisyydessä, puistoissa, kuin puoliltaöin kävellessämme Apollo Clubilta majapaikalle 15minuutin matkaakin. Yksikään hetki ei tuntunut uhkaavalta, vaikka ihan sielä ytimessä oltiin monesti. Että niinkin hurja se Harlem.
Alue on paikallisten mukaan siistiytynyt etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana valtavasti vuokratasojen kohotessa hitaasti mutta varmasti pilviin. Vaikka edelleenkin väki on hyvin ruskettunutta, ovat rikokset jo harvinaisempia. Itseasiassa tilastojen mukaan harvinaisempia jopa kuin downtownissa. Tästä osoituksena muunmuassa vuoden ensimmäisen kvartaalin rikostilastot kaupungista – rikosmäärät Central Parkin eteläpuolen osissa ovat lukumäärällisesti kolminkertaiset verrattuna Harlemiin. Toki on huomioitavaa, että näillä turistoituneimmilla alueilla rikokset varmasti kohdistuvat prosentuaalisesti useammin turisteihin, mutta toisaalta sitten ovat useammin pieniä ryöstöjä sun muita ei-hengenvaarallisia tapauksia. Muilla alueilla ne sitten saattavatkin olla jo enemmän välienselvittelyitä ja väkivaltaisempia tapauksia – mutta ne sitten taas eivät pääsääntöisesti turistia koskekaan. On kuitenkin totta, että vaara on aina läsnä ja terve järjenkäyttö on suotavaa, mutta kyllä se vaara vaanii kyllä ihan täällä kotikaduillakin jos huono tuuri käy.
Tästäkään huolimatta en aivan puhtaaksi aluetta missään nimessä kutsuisi – jengejä alueella kyllä vielä on ja rikollisuutta myös, liian sinisilmäinen ei siis missään nimessä kannata olla. Aivan ensimmäisenä päivänä, majapaikkaan saapuessamme, tervehti meitä oven edessä kahdelle poliisipartiolle suu vaahdossa räyhäävä narkkari. Toisena päivänä sitten taas ihmettelimme erään kirkon eteen pysähtynyttä kolmen partion joukkoa valvomassa aseistautuneena kirkon ovia – kunnes huomasimme aidassa kyltin ”Cash for guns, no questions asked.”. Huomatessaan aavistuksen hämmästyneet ilmeemme, kehoittivat konstaapelit hymyissä suin meitäkin harkitsemaan taskunpohjiemme kaivamista ja pyssyköidemme luovuttamista. Siinä tilanteessa meinasin jo todeta herra konstaapelille jättäneeni valitettavasti molemmat pyssykäni aamulla matkalaukkuuni ja lähteneeni tällä kertaa vain puukkohippasille, mutta pysyin poikkeuksellisesti hiljaa – riski väärinymmärrykseen oli olemassa ja seurauksista ei houkutellut ottaa selvää.. Kertoivat vieressä tilannetta tiedustelleelle herralle vielä että nyt ei sisällä olisi pahemmin jonoakaan, mutta aiemmin päivällä oli väkeä ollut kiitettävästi tekemässä bisneksiä. Aivan siisti ei siis Harlemkaan missään nimessä ole, mutta näin Hervannassa vuosia asuneena voisi melkein sanoa, että kotoisalta tämä vain tuntui – olla pahamaineisella alueella ja huomata alueen siistiytyneen mainettaan paremmaksi, satunnaisten episodien kuitenkin ollessa todennäköisiä..
Itse pidin Harlemista kovasti. Rosoinen, elävä ja monimuotoinen alue toi mukavaa vaihtelua downtownin pilvenpiirtäjiin ja sliipattuun, turistoituneeseen ja kovin hektiseen menoon. Täällä liikenne oli rauhallista, meno kiireetöntä ja ympäristö vähemmän viimeisteltyä. Alueelta löytyi useampikin kiva ja persoonallinen kahvila tai diner, ja myönnettäköön – ihmisiä, heidän eleitä, puheita ja käyttäytymistä oli kiehtova seurata, aivan kuin olisi tullut toiseen maahan downtownin sykkeestä. Sen sijaan että olisin ollut huolissani turvallisuudesta, Harlemissa oleskelu oli varsin kiehtovaa, jopa viihdyttävää. Se oli uutta ja erilaista. Tuntui kuin olisin taas löytänyt New Yorkista uuden puolen jota en aiemmin tiennyt olevan. Harlemissa majoittuminen oli tälle kerralle erittäin hyvä päätös. En kuitenkaan voi väittää ihastuneeni alueeseen niin että ehdottomasti haluaisin sinne uudestaan. Ensi kerralla on varmasti jonkin toisen uuden ja erilaisen alueen vuoro.
6 comments
Oli mukava lukea Harlemista siten, että siellä on bloggaaja majoittunut! Omat kokemukset ovat vain lyhyitä vierailuja päiväaikaan sinne, joten niiden pohjalta ei voi laajamittaista käsitystä saada. Sen verran kyllä voin todeta, että nykyään Harlem on hyvin erilainen kuin vuonna 1994, jolloin ei siellä nähty yhtään valkoista parin tunnin retkellämme. Viimeksi käydessäni 125 st oli kuin mikä tahansa alue New Yorkissa, koska useammat turistit tutustuvat Harlemiin juuri siellä. Siksi kannattaa Harlemissa käydessä tutustua muihinkin katuihin, jotka tuovat enemmän esiin Harlemin omaleimaisuutta. Siellä majoittuneena olettekin saanut usean päivän vierailulla alueesta varsin hyvän kuvan!
Harlemissa oli mielenkiintoista se, että esim. urheilukauppojen valikoima eroaa melkoisesti mid towniin verrattuna. Muutenkin vaatekaupat keskittyvät enemmän mustien suosimiin vaatteisiin, kun saman ketjun myymälät mid townissa yleissopiviin vaatteisiin. Siksi itsestä on hauska käydä ihmettelemässä vaatemuotia Harlemissa.
Kaiken kaikkiaan hyvä postaus 🙂
Kiitos Rami! Tosiaan, majoittumalla alueella saa kyllä paljon paremman kuvan kuin vain pikaisella vierailulla ja taitaa tosiaan olla niin että monille tuo 125st on yhtä kuin Harlem. Alue on kuitenkin niin laaja, että edes tuossa ajassa siihen ei täysin päässyt sisälle, vielä on monta katua näkemättä! Aika hauska juttu kyllä tuo vaate-puoli, itse kävin koko kuuden päivän aikana vain kahdessa vaatekaupassa koko kaupungissa, eikä kyllä tullut mieleenkään että Harlemissa olisin vaatteita lähtenyt metsästämään, joten tuo jäi kyllä itseltä huomaamatta! 🙂
Kiva postaus! Mä innostuin eilen jossain kaukaisuudessa siintävästi New Yorkin matkan suunnittelusta, ja sitten järkytyin hotellihinnoista. Tarkoitus olisi mennä vieläpä uuden vuoden yli, jolloin hinnoissa takuulla on vielä enemmän ilmaa. Sitten löysin Airbnb:stä aivan ihanan näköisen kämpän! Vieraat majoittuvat alakerrassa, ja emäntä perheineen yläkerrassa. Yli sata positiivista arvostelua.
Mutta kämppä on siis Harlemissa. Alkoi jännittää. Olen kerran ollut Nykissä, mutta käväisimme vain nopeasti iltasalla Harlemissa. Mua huolettaa myös se, että ajavatko taksit sinne? Jos illalla/yöllä tulee jostain. Meillä oli sillä viime reissulla vaikeuksia saada taksia Amsterdam Avenuella sijaitsevalle hostellille, enkä ymmärrä miksi, kun ei (kai) ole mitään huonoa aluetta edes.
Kiitos Meri! Vuoden vaihteessa varmasti majapaikoissa on paljonkin ilmaa, vaikka muuten omien kokemusten mukaan talvella sitten onkin reippaasti halvempaa! Harlem tosiaan ainakin meidät yllätti positiivisesti alueena kaikkien niiden kauhukuvien jälkeen, joita vuosien varrella oli kuullut maalailtavan.
Tuo taksi-asia on kyllä sellainen että en osaa suuremmin auttaa, me ajettiin oikeastaan pelkästään metrolla kun asema oli niin lähellä, taksilla mentiin vain lentokenttäkyydit, eikä silloin ollut ainakaan mitään ongelmia. Paljon tuolla pyöri niitä pohjois-osien takseja (vihreät) ja myös niitä keltaisiakin, että kyllä varmasti joku suostuu tuonnekin ajamaan. Ja jos normi taksit ei suostu, niin kuvittelisin että Uber varmaan auttaisi tässä tilanteessa? Nehän on kaupungissa tosi yleisiä myös ja kuskit tuskin helposti kyydistä kieltäytyy huonon arvostelun pelossa..
Mehän mentiin myös vaimon kanssa Harlemiin AirBnB-kämppään ihan pokkana. Mitään outoa ei nähty, ja kaikki sujui ihan normaalisti.
Metrolla ajeltiin paikalle ja oltiin aikalailla ainoita valkoisia, mutta se ei menoa haitannut 🙂
Alueeseen tutustuminen jäi tosin vähemmälle, kun kierrettiin vaan must-see kohteita turistialueilla.
Harlem on kyllä siistiytynyt hirveää tahtia, että ei se enää mikään pelottava paikka tosiaan ole, tuo vaan kivan lisätwistin reissuun! 😀