Tiedättekö sen tunteen, kun jokin paikka pääsee yllättämään täysin? Sen tunteen, kun joutuu ihmettelemään että hetkinen, mitäs kummaa tämä nyt on? Itselleni kävi näin, kun reilu viikko sitten saavuin Bordeaux’iin. Saavuin kaupunkiin keskellä yötä ja taksin jättäessä minut kävelykadun päähän olin vielä hieman ärtynyt. Matka oli ollut taas pitkä, taksia sai odottaa ikuisuuden ja sillä ei edes päässyt perille saakka vaan se jätti ydinkeskustan reunalle, ydinkeskustan ollessa pyhitetty vain jalankulkijoille.. (toim. huom. yöllä tämä ei kauhesti lämmittänyt, mutta oikeasti se on kyllä vain ja ainoastaan hyvä asia) Taksista noustessakin kuski vain viittoi että tuohon suuntaan, neiti hyvä, mutta kielitaito ei ihan riittänyt kertomaan että kuinka pitkälle.
Ehdin tallustamaan ehkä muutamia kymmeniä metrejä ennen kuin ärtymys hävisi hyvinkin nopeasti. Keskellä yötäkin kaupunki näytti niin kauniilta! Ehdin muutaman hetken ihastella tunnelmaa pimeässä kaupungissa, kunnes tulin ensimmäiseen risteykseen, josta minua tervehti tämä näky:
Kun pari kadunkulmaa tuli ohitettua ja jokaisen nurkan takaa avautui upeita katuja reunustettuna hienoilla rakennuksilla, oli ensivaikutelma siis kerralla kunnossa (vaikka kuva ei teekään näkymille oikeutta). Matkaa hotellilleni kertyi lopulta noin 500m kävelykatua pitkin ja sinne päästessäni olin jo melko varma, että tulen viihtymään tässä kaupungissa melko hyvin tulevan viikon.
Minulla ei ollut oikein minkäänlaisia mielikuvia Bordeaux’ista ennen sinne menoa. Muutaman kuvan olin nähnyt, mutta en sen enempää. Odotuksia ei siis ollut ehtinyt juuri muodostumaan. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli ehkä hyväkin, saipahan mielipiteet kaupungista muodostua täysin omien kokemusten mukaan, ei muiden kertomusten perusteella.
Ja mikä se mielipide sitten on? Ihastuin kaupunkiin täysin! En ole koskaan ollut mikään Ranska-fani, joten tämä yllätti jopa itseni melkoisesti. Jouduin kuitenkin toteamaan viiden päivän vierailuni päätteeksi että toista yhtä kaunista kaupunkia ei vain tule heti mieleen. Kaupunki on täynnä upeita rakennuksia, tunnelmallisia katuja, loistavia ravintoloita ja tunnelma on kaupungissa aivan upea! Vaikka harvemmin haluan mennä uudestaan kaupunkiin jossa on jo tullut käytyä, niin tämän reissun pohjalta voisin sanoa, että tänne lähden uudestaan erittäin mielelläni milloin vain.
Se, mistä erityisesti pidin kaupungissa sen kauneuden lisäksi, oli tunnelma. Lokakuun alussa kelit olivat vielä kohdillaan, päivisin lämpötilan ollessa 20 yläpuolella ja iltaisinkin vielä pärjäsi ilman takkia. Koska ulkona tarkeni vielä hyvin, tarkoitti se myös sitä, että keskustassa kaduilla oli paljon elämää pitkälle iltaan asti myös arkena. Terassit pursusivat ihmisiä, ravintoloista kantautui iloista puheensorinaa ja kaduilla oli kuhinaa.
Bordeaux on myös melko kompakti kaupunki. Toisin kuin suurkaupungeissa, kuten Pariisissa, Lontoossa tai vaikkapa New Yorkissa, täällä pääsee näkemään aikalailla kaiken kävellen. Toki se tarkoittaa sitä, että suurimmat nähtävyydet on nähty jo parissa päivässä pariinkin kertaan, mutta sen jälkeen on sitten helppo lähteä tekemään lähialueille päiväretkiä. Retkiä kaupungista on tarjolla jos jonkinlaista aina viinitiloista rannikon tutustumiseen, eli valinnanvaraa kyllä löytyy sen suhteen, mitä alueella voi tehdä.
Vaikka valoisallakin kaupunki oli varsin viihtyisä, niin kyllä ne parhaat puolet tuli esiin auringon laskettua. Keskustan vanhat rakennukset oli upeasti valaistu, liikenteen melu oli varsin vähäistä keskustan alueella, autojen sijaan kadut olivat pullollaan iloisia ihmisiä ja tunnelma oli mitä parhainta. Useampanakin iltana löysin itseni joen varresta kävelemästä kamera kädessä, ihaillen maisemia ja katsellen ympärilleni hymy huulilla. Ei se elo Ranskassa vaikuta kovin ankealta, täällä on ihmisen hyvä olla!
