Kuukausi sitten kirjoittelin matkahaaveista, kymmennestä suuresta unelmasta. Silloin ei ollut yhtään matkaa tiedossa, Ylläksen pikapyörähdystä lukuunottamatta. Ne olivat nimenomaan haaveita, joissa oli korkeintaan pieni toivonsiemen matkassa.
Nyt, reilu kuukausi myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa matkalaukku on pakattu ja nokka käännetty kohti uutta ja ihmeellistä. Alkamassa on seikkailu, jolla toteutuu käytännössä kaksi tuon kymmenen kohdan listan haavetta.
Niin ne tilanteet elävät. Välillä pysyn itsekin vain vaivoin kärryillä elämäni käänteistä, niin hyvässä kuin pahassa. Tämä on kuitenkin ehdottomasti niitä hyviä, sillä pääsen tekemään aikalailla kaikkea, mistä matkaillessa pidän: seikkailemaan luonnossa, tutustumaan uusiin kulttuureihin ja katselemaan villieläimiä.
Arvaatteko jo? Ei, se ei ole Afrikan savannit, jotka kutsuvat, vaan nyt mennään kohti maailman korkeimpien vuorien täplittämiä maisemia. Edessä on reilut kaksi viikkoa Himalajan syleilyssä, uusien kulttuurien ja upeiden maisemien keskellä. Kyllä, kädessäni on lentolippu ja sen määränpäänä lukee Kathmandu! Nepal on pitkään ollut haaveenani, ja nyt olen sinne matkalla. Yritän pysyä housuissani, mutta vaikeaa se on.
Matkan polkaisen käyntiin neljän päivän vaelluksella Annapurnan suojelualueella, sen jälkeen luvassa on vähän kaupunkia, sitten safaria luonnonpuistossa ja vielä vähän lisää vuoristomaisemia. Reilut kaksi viikkoa ollaan itselle täysin uudessa ympäristössä, uuden kulttuurin keskellä ja varmasti jännän äärellä.
Vuoria, temppeleitä ja villieläimiä. Kyllä, tässä matkassa yhdistyy taas ne kaikki suosikkielementit. Jos tämä matka ei ole minun näköinen, en tiedä mikä on.
Puolet ajasta seikkailen soolona, puolet matkasta mennään yhdessä Ollin kanssa. Jännityksellä odotan millainen seikkailu tästäkin sitten tulee.
Namaste!
3 comments
Vautsi, upean kuuloinen reissu! Nepal on pyörinyt pitkään haaveissa täälläkin. Odotan innolla kuulumisia Nepalista 🙂
Ihanaa ja onnistunutta matkaa sulle!
Kuulostaa aivan mahtavalta, hyvää reissua! 🙂
Kathmandu on hälinää, saastetta ja pölyä täynnä. Pari kolme päivää on OK, mutta sitten kannattaa käydä Bhaktapurissa (noin tunnin ajomatka Katmandusta itään), joka on huomattavan rauhallinen paikka varsinkin turistien lähdettyä pois. Parasta tuossa maassa ovat pienet kylät ja tietysti vuoristot ja vaellukset. Pokharaa voin suositella, vaikka onkin turistien suosima paikka, mutta meno järven ympärillä on letkeää ja läheisille kukkuloille pääsee kävelemään. Jos Pohkarassa jää aikaa niin mene ihmeessä päivän kierrokselle kuuntelemaan ja keskustelmaan Tiibetin pakolaisten kanssa. Mun blogissani on juttu tästä: The Tibetan Encounter Day Tours — on se taho jonka puoleen kannattaa kääntyä. Todella mielenkiintoinen päivä, ja keskustelut ihmisten kanssa.