Jungfraun alue – vuoristomaisemien lumoissa Sveitsissä

Syyskuun alussa oli vuoro jo perinteeksi muodostuneen vuosittaisen tyttöjenreissun. Matkakaverini Jennan kanssa pitkä viikonloppu kerran vuodessa on ollut jo perinne useamman vuoden, eikä putki onneksi katkennut tänäkään vuonna. Tällä kertaa, kuten itse asiassa myös viime vuonnakin, matka suuntautui kohti Sveitsiä ja sen upeita vuoristomaisemia. Viime vuonna suunnattiin Luzernin seudulle, tällä kertaa vietimme pitkän viikonlopun Jungfraun alueella, nauttien täysin rinnoin Alppien kauneudesta, raittiista vuoristoilmasta ja häikäisevästä auringonpaisteesta. Kolmen yön reissu on toki aina hätäinen, mutta samalla antoi voimaa ja energiaa ihan valtavasti. Pidempäänkin olisi kyllä viihtynyt.

Maisemaonnellisuus oli taas johtava termi päiville. Alppien syleilyssä oli vaan niin hyvä olla, nauttia niistä jylhistä maisemista. Tuntui, että ihan sama minne katsoi, niin henki meinasi salpautua. 

Vuosien varrella sitä on muuttunut ihmisenä paljon, ja sama pätee myös matkustusmieltymyksissä. Siinä missä kymmenen vuotta sitten olin onnellisimmillani paratiisirannalla, nyt tuntuu että mieli halajaa kaikista eniten jylhiin vuoristomaisemiin. Vakava vuoristotauti – sitä totesin jo hetki sitten potevani, kun en tunnu niistä saavan nyt tarpeekseni. Näihin mieltymyksiin peilaten Sveitsi oli matkakohteena aika luonnollinen valinta tähän väliin, varsinkin kun toiveissa oli enemmän aktiivilomailua kuin kaupungeissa pyörimistä.

Sveitsi ei petä kohdevalintana yleisestikään. Aktiiviloma virkistää mieltä aina. Tyttöjen reissukin on harvoin huono idea. Kun nämä kaikki vielä pistää yhteen pakettiin ja kohdalle osuu mitä parhaimmat kelit, on kasassa ainekset melkoisen onnistuneeseen reissuun.

Reissu oli yhdellä sanalla kuvattuna mahtava. Päivät täyttyivät upeista vuoristomaisemista, kymmenet tuhannet askeleet vuorten rinteillä haastoivat kroppaa, mutta palkitsivat mielen. Kelit olivat mitä parhaimmat ja reissukaverin kanssa juttu luisti. Ei tätä parempaa olisi oikein edes uskaltanut toivoa.

Mutta koska mikään ei ole täydellistä, edes se täydellisin, on todettava että kyllä reissussa yksi selkeä miinus oli. Sveitsin hintataso jätti auttamatta suuren loven lompakkoon. Silti, jälkikäteen reissua muistellessa mielen valtaa vain ilo ja lämpö. Ei ole epäilystäkään etteikö se olisi ollut jokaisen sentin arvoinen. Nämä ovat niitä reissuja, joiden ansiosta muistaa taas entistä kirkkaampana, miksi sitä oikein matkustaa.

Kohteena ollut Jungfraun alue, ja tukikohdaksi valikoitunut Grindelwaldin kylä osoittautuivat nappivalinnaksi. Samoilla vuorenrinteillä olen lasketellut kymmenen vuotta takaperin, ja vaikka kohde onkin loistava lasketteluun, oli tällä kertaa aika ottaa mittaa alueen patikointireiteistä. Ja kyllähän alue toimi kesäisen aktiiviloman kohteena mitä parhaiten.

Grindelwaldin läheisyydestä lähtee lukuisia eritasoisia patikointireittejä, joista löytyy haastetta riittävästi. Kun edessä kohoaa useampi neljään tonniin kohoava vuorenhuippu, niityt ja nummet leviävät ympärillä, ja vastaan tulee säännöllisesti eläimiä, on elämästä aika vaikea olla nauttimatta, varsinkin kirkkaassa auringonpaisteessa.

Ei Sveitsin Alpit ihan upeudessaan Italian Dolomiiteille vedä vertoja, ainakaan minun silmissäni, mutta kyllä ne lähelle pääsevät.

Jälleen kerran, jopa jälkikäteen kuvia läpikäydessä, ja noita iloisia hetkiä muistellessa, joutuu sitä nipistämään itseään, toteamaan kuinka onnekas on, kun elämään on mahdollista mahduttaa tällaisia hetkiä ja kokemuksia. Sen ajatuksen avulla sitä jaksaa paremmin läpi synkän syyssateenkin. Näiden ajatusten keskellä tajuaa taas miksi sitä rahansa mielummin tuhlaa kokemuksiin kuin materiaan. Niitä muistoja, niitä kokemuksia, niitä ei kukaan voi viedä pois.

Kyllä vuorilla ihmisen on hyvä olla.