Kaaosta karkuun Versaillesiin

Viikonlopun mittaisella Pariisin vierailulla Jennan kanssa meillä oli selkeä tavoite viikonlopulle – ei shoppailua (say what?!), ei suunnitelmia, eikä tiukkaa aikataulua. Sen sijaan tilauksessa oli paljon laatuaikaa yhdessä, kiireetöntä kaupunkiin tutustumista ja paljon kahviloita (ja jos kahvilaa ei ollut saatavilla, shampanjakin kelpaisi…). Tämän lisäksi minulla oli kuitenkin yksi toive. Edellisellä kerralla Pariisissa tuli kaikki suurimmat nähtävyydet kierrettyä läpi, paitsi yksi. Versailles. Hieman tuo palatsin näkemättä jääminen viimeksi jäi harmittamaan ja siksi tällä kertaa kovasti halusinkin päästä tuonne vierailemaan.

Jennalle tätä toivetta ei onneksi ollut vaikea myydä ja niin sitten viimeisenä aamuna hyppäsimmekin junaan ja suhautimme raiteita pitkin Versailles Rive Gauche-asemalle puolessa tunnissa Pariisin keskustasta. Asemalta on vielä muutaman minuutin kävelymatka palatsille, mutta sen aikana on lähes mahdoton eksyä, sillä turistien virta on loputon vielä lokakuussakin. Lisäksi kymmenet kyltit kyllä ohjaavat perille myös hiljaisempina aikoina.

Ensimmäiset pilkahdukset palatsin seinämistä sen jo paljastivat – palatsi on valtava. Ja melkoisen vaikuttava ilmestys paitsi kokonsa, myös ulkonäkönsä ja piha-alueidensa puolesta. Ja ne ihmiset. Niitä oli satoja jokaisen nurkan takana, yhtään liioittelematta. Versaillesissa vierailee lähteistä ja laskentatavasta riippuen 5-8 miljoonaa ihmistä vuosittain, keskimäärin siis jopa 20 000 ihmistä vuoden jokaisena päivänä. Paitsi että se ei ole edes auki maanantaisin. Kiireisimpinä päivinä luku siis nousee helposti yli 25 000.  Se on paljon se.

Versailles onkin Pariisin toiseksi suosituin nähtävyys heti Louvren jälkeen. Eiffel-tornia, riemukaarta, Notre Damea, tai muitakaan ilmaisia nähtävyyksiä ei tässä toki huomioida, niistä kun ei virallisia kävijätietoja saada. Palatsille päästyä on helppo ymmärtää miksi se on niin suosittu paikka. UNESCOn maailmanperintökohteenakin tunnettu palatsi on yksi Euroopan suurimmista yli 700 huoneellaan ja kiistämättä myös yksi hienoimmista. Kuten Schönbrunnin linnakin, tämäkin palatsi rakennettiin alun perin metsästys”majaksi” maan hallitsijalle. Ludvig XIII rakennutti linnan 1600-luvulla ja se toimi 1700-luvun lopulle asti kotina maan hallitsijoille ja hoville, kunnes palatsi muunnettiin museoksi, jollaisena se on toiminut aina  1830-luvulta lähtien.

Toisin kuin kesäkuisella vierailulla Schönbrunnin linnalla, tällä kertaa ei itselläni ollut mitään suurta tarvetta päästä sisätiloja kiertämään ja pelkkä rakennuksen ja puutarhojen ihailu ulkona kauniissa säässä riitti. Hiljalleen yli 40 vuoden aikana rakentunut puutarha itsessään on jo hyvinkin kaunis ja melkoisen vakuuttava, eikä siellä aika tullut todellakaan pitkäksi. Puutarha on paitsi upea, myös valtava. Koko komeudessaan se levittäytyy 800 hehtaarin alueelle palatsin juurella. Vertailun vuoksi kerrottakoon että New Yorkin Central Park on “vain” 340 hehtaaria, eli ihan mistään pikkuisesta ruusupenkistä talon kulmalla tässä ei todellakaan ole kyse. Vaikka palatsi itsessään on toki melkoisen mahtava ulkoapäin, täytyy sanoa, että puutarha oli ehkä vieläkin upeampi. Itseasiassa niinkin upea, että hetken siellä kierreltyään palatsi meinasi jäädä sen varjoon upeudessaan.

Puutarhassa sai helposti kulumaan muutaman tunnin. Jalkojen väsyttyä kiertämiseen oli helppo pysähtyä suloiseen pieneen kahvilaan hengähtämään. Myös palatsin edustalla olevan puutarha-alueen perältä aukeavan lammen reunoilla näkyi monet, niin paikalliset kuin turistitkin, viihtyvän piknikin ääressä ilmeisesti pidempiäkin aikoja. Ja mikäs tänne esimerkiksi pariisilaisena on tulla piknikille, kun palatsia koko komeudessaan pääsee perältä ihmettelemään ilman sisäänpääsymaksuakin, jos osaa kiertää puutarhan perälle ulkokautta.

Palatsin takana levittyvä puutarha saa monessa kohtaa omat viherpeukalointiyritykset tuntumaan melkoisen onnettomalta räpeltelyltä. Kun yhden polun saa käveltyä päästä päähän, pohtien että on tässä ollut hommaa, aukeaa kulman takaa jo toinen, entistä upeampi näky. Puutarha tuntuu loputtomalta. Ja tämä kaikki oli vain ja ainoastaan linnan pääpuutarhassa, Marie Antoinetten Kartanolle, tai The Grand Trianonin alueille asti emme edes lopulta selviytyneet, pelkästään linnan pääpuutarhan kiertämisessäkin kun oli jo riittävästi ihmeteltävää. Jos kaikki alueet olisi halunnut kiertää edes pintapuoleisesti, täällä olisi saanut kulumaan helposti koko päivän.

Aina ei odotukset kaikkien paikkojen kohdalla täyty, mutta Versailles tarjosi juuri sitä, mitä siltä toivoinkin. Puolen tunnin junamatkan päässä keskustasta olevana se ei toki ole yhtä helposti nähtävissä kuin se Eiffel-torni, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Versailles on myös hyvä paikka hengähtää hetki kaukana kaupungin sykkeestä. Pariisin keskustassa kiire ja hälinä oli välillä melkein ahdistavaa, mutta kummallista kyllä, lukuisista muista turisteista huolimatta kiireestä tai hälinästä ei täällä ollut tietoakaan. Tänne oli hyvä tulla hetkeksi pakoon kaupungin kaaosta, hengähtää hetki ja vain nauttia kauniista puitteista.