Kaksi viikkoa Etelä-Afrikassa

Upeaa luontoa. Kaupunkeja. Viinitiloja, vuoria, rantoja ja savanneja. Eläimiä niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Patikointia, autossa istumista ja upeita kohtaamisia kasapäin. Tätä kaikkea, ja paljon muutakin piti sisällään kahden viikon reissu Etelä-Afrikkaan.

Etelä-Afrikka teki taas taikojaan, tarjosi mielettömiä kokemuksia ja hienoja hetkiä maailmalla. Paljon sellaista tuli taas vastaan, että ei niiden kerrytettyjen kokemusten arvoa oikein pysty sanoiksi pukemaan.

Reissu oli tiivistahtinen, niinkuin meillä monesti on. Matka vei Kapkaupungista Garden Routen kautta St Luciaan ja vielä lopuksi Krugeriin. Matkaseurueessa tällä kertaa mukana oli Ollin vanhemmat. Niin, viime vuonna tutustutettiin minun puolen sukua eteläisen Afrikan saloihin, tällä kertaa vuorossa oli Ollin puoli. Mielenkiinnolla odotankin, kuka seuraavaksi esittää toiveen matkasta Afrikkaan meidän kanssamme…

Etelä-Afrikka ei suinkaan ole täydellinen, sitä ei voi kieltää. Maalla on omat ongelmansa, ja monin paikoin poliittinen tilanne on vähintäänkin huolestuttava myös matkailijan kannalta. Mutta, kunhan on tietoinen maan ongelmista ja osaa ottaa huomioon maan epäkohdat ja riskit omassa käytöksessään ja matkan suunnittelussa, voi Etelä-Afrikka tarjota mitä mahtavimman ja monipuolisimman matkakohteen, sekä loistavat puitteet lomalle. Ja sen se meille tekikin. Kukaan ei sairastunut, kaikki pysyivät turvassa ja kokemuksia kerrytettiin kasapäin. Tämä reissu osoitti jälleen kerran, miten käsittämättömän kaunis maa Etelä-Afrikka on, ja kuinka maasta löytyy sopivia kohteita niin moneen eri mieltymykseen.

Reissu oli monin puolin varsin onnistunut, mutta monta juttua olisi myös voinut tehdä toisin. Kapkaupunki ei tällä kertaa niin suuresti sykähdyttänyt ja kylmät kelit karsivat viehätystä entisestään. Garden Routelle taas olisi ehdottomasti pitänyt varata enemmän aikaa. Toisaalta taas safarit neljässä eri puistossa puolestaan olikin sitten niitä reissun kohokohtia.

Matka oli monin tavoin tasapainoilua erilaisten mieltymysten keskellä, mutta antoi varmasti jokaiselle paljon. Jos ei muuta niin hillittömän univajeen, sillä tiiviin tahdin lisäksi viimeinen viikko kun herättiin lähes poikkeuksetta ennen kello viittä aamulla, kiitos safarien. Silti, eläimien katselu ja kuvaaminen vaan on itselleni niin iso ilo, ja safarit Afrikan savanneilla  ovat niin vahvasti kaikista muista kokemuksista poikkeavaa herkkua, että sitä tekisi mielellään enemmänkin. Fyysisesti saatettiin palata Suomeen väsyneempinä kuin lähtiessä, mutta henkisesti tämä matka antoi taas paljon. Onpahan taas jotain, mitä muistella kiikkustuolissa.

Reissu tarjosi loistavan paon marraskuisesta harmaudesta. Aurinkoa ja lämpimiä päiviä, hyvää ruokaa ja upeita kohteita. Kyllä se mieli sellaisessa ympäristössä vain pysyy virkeänä, etenkin kun päivät täyttyvät monipuolisesti erilaisista virikkeistä. Muuta kyllä se on todettava, että marraskuinen maanantai tuntui tänään harvinaisen ankealta, eikä edes muisto Afrikan auringosta jaksanut aamulla töihin marssiessa lämmittää mieltä. Kunhan tästä kotiinpaluun aiheuttamasta shokista toivun,  jaksan taas iloita asiankuuluvalla tavalla kuluneista kahdesta viikosta.

Kerran vuodessa Afrikkaan-teema saa siis puolestani edelleenkin jatkua, mutta seuraavaksi saa kyllä olla jo jonkin muun maan vuoro kuin Etelä-Afrikan. Ei sillä, että Etelä-Afrikassa olisi mitään vikaa, mutta toistuvasti samoihin paikkoihin matkaaminen on itselleni jotenkin niin kovin vaikeaa, maailmassa kun on niin paljon vielä muitakin maita ja paikkoja näkemättä. Tosin, paljon on vielä Etelä-Afrikkaakin näkemättä, joten eiköhän sinnekin tule vielä palattua joskus. Aika näyttää.

Tällä reissulla aktivoiduin myös viimein Instagramissa storiesin merkeissä ja yllätyin niiden positiivisesta vastaanotosta ja kommenttien määrästä. Jatkossa niitä on siis varmasti luvassa myös muiltakin reissuilta. Jos videot ja kuvat tien päältä kiinnostavat enemmän, voi niitä käydä vielä jälkikäteenkin kurkkimassa tililtä @laura_irtiottoja, sillä valtaosa tarinoista on tallennettu kohokohtiin.