Kanjoneiden keskellä Canyonlandsin kansallispuistossa

Aivan kuten niin moni muukin kansallispuisto Yhdysvalloissa, myös Utahin osavaltiossa sijaitseva Canyonlandsin kansallispuisto vakuuttaa vierailijan maisemillaan.

Syviä kanjoneita, pystysuoria seinämiä. Teräviä kivimuodostelmia ja laakeeta maastoa löytyy silmänkantamattomiin. Nimensä mukaisesti, täällä ollaan kanjoneiden keskellä.

Kaukana horisontissa näkee vuorien kohoavan lumihuippuisina useammassakin suunnassa. Jossain kanjoneiden syövereissä mutkittelevat Green River ja Colorado River, jotka puiston sisällä yhdistyvät, jatkaen kulkuaan kohti Grand Canyonia.

Maisema on kaikkialla karua, kuivaa, ja niin kovin mahtipontista.

Canyonlands ei oikeastaan kuulunut edes matkasuunnitelmaani, vaan päädyin pyörähtämään siellä puolittain hetken mielijohteesta, kun se matkan varrelle osui, ja aikataulu antoi myöten. Tiesin etukäteen että tämä vähemmän tunnettu kansallispuisto olisi helppo lyhyelle vierailulle, ja toisin kuin niin moni muu Utahin ja Arizonan kansallispuisto, jossa vierailin, se todennäköisesti olisi myös huomattavasti rauhallisempi.

Viereinen Archesin kansallispuisto upeine kivikaarineen ja ikonisen Grand Canyonin läheisyys syövät auttamatta Canyonlandsin kansallispuiston houkuttelevuutta matkakohteena. Pari päivää Archesin kansallispuiston ruuhkia ja ihmismääriä tuijotettua, tuntui viereinen Canyonlands jopa autiolta. Pienillä parkkipaikoilla oli vain kourallinen autoja, poluilla ihmisiä tuli vain harvakseltaan vastaan. Ympärillä karu aavikkomaisema levisi laajalle, eikä monin paikoin liikettä näkynyt missään.

Heikommasta suosiostaan huolimatta Canyonlands oli varsin mukava kohde lyhyelle vierailulle, vaikka puistoa kohti ajaessa tuo vierailupäätös hiukan epäilyttikin. Tie puistoon oli tylsä – laajat, tasaiset pellot ympäröivät tietä ja vain satunnaiset lehmälaumat pitivät aistit valppaana.

Kun Google Maps sanoi, että ensimmäiselle näköalapaikalle olisi alle kilometri, en edelleenkään nähnyt kuin tasaista ja tylsää tietä. Aloin epäilemään koko maisemapaikkaa huijaukseksi. Ja sitten, aivan puskista ilmestyi tien viereen äkkijyrkät kanjonin reunat. 

Ei se sittenkään ollut huijausta.

Tämän jälkeen Canyonlands olikin kaikkea muuta kuin tylsää ja tasaista. Laajat kanjonimaisemat levittyivät mahtipontisina ympärillä. Oman pienuuden sisäisti jälleen kerran aivan liian hyvin kanjonin reunalla seistessä.

Maisemat ovat upeita, nähtävyyksiä oli sopivasti ja vierailu varsin helppoa. Puistossa vierailu ei sittenkään päässyt pettämään.

Puiston vaatimattoman suosion ymmärtää kyllä toisaalta hyvin. Parissa viikossa Utahin ja Arizonan kansallispuistoja kiertäessä kanjoneita tulee vastaan niin paljon, että helposti alkaa jo puuduttamaan, eikä Canyonlandsin asema maailmankuulujen kanjoneiden keskellä ole se helpoin. Mutta kyllä se puolensa ihan hyvin pitää.

Canyonlandsin kansallispuisto jakaantuu kolmeen, The Mazen, The Needlesin ja Island in the Skyn alueisiin. Näistä kolmesta viimeinen on se kaikista suosituin, jopa yli 75% kaikista puiston vierailijoista päätyy tänne, minä mukaanlukien.

Canyonlands on valtavan kokoinen kansallispuisto ja siellä alueeseen perinpohjainen tutustuminen vaatisi useamman päivän. Needlesin alue puiston eteläosissa vaikutti kuvien perusteella paljon houkuttelevammalta vierailukohteelta, mutta lopulta omaan reittivalintaani ja aikatauluun suhteutettuna puiston pohjoisosan Island in the Sky oli ainoa järkevä vaihtoehto. Needlesin alueella pääsisi tutustumaan nimensä mukaisesti neulamaisesti kohti taivasta törröttävien kivipylväiden täyttämään maisemaan, joka kuvissa vaikuttaa hyvin samanlaiselta, kuin Bryce Canyonin hoodoo-maisemat. Puiston pohjoisosissa taas kanjonimaisemat ovat enemmän esillä.

Näetkö kuvissa pienenpienet, hennot viivat kanjonin pohjalla? Ehkä satunnaiset pienet täplät niiden varrella? Niin, siellä niitä teitä vilisee, ja satunnaisia autoja niitä pitkin ajaessa. Canyonlandsin maisema saattaa kuvissa näyttää jopa hiukan tylsältä, ennen kuin ymmärtää sen mittakaavan, jossa maisemista puhutaan.

Harmillisesti suurin osa kansallispuiston alueesta on vain nelivedoille soveltuvien teiden kattamaa ja siten normaalin vuokra-auton ulottumattomissa. Island in the Sky:n alueella on kaikista eniten normaalia asfaltoitua tietä, jonne perinteisellä vuorka-autollakin uskaltaa mennä ilman pelkoa vuokraehtojen rikkomisesta.

Island in the Sky:n tiet vievät helposti ja nopeasti upeiden maisemien äärelle ja niiden kautta saa puistosta jo hyvän kuvan. Valitettavasti Canyonlands on kuitenkin puisto, josta parhaan kokemuksen väitetään irtoavan vasta kun jalkaudut kunnolla syvemmälle kanjoniin, puistoon kannattaisikin suunnata neliveto alla ja riittävästi aikaa kalenterissa.  

Mutta ei lyhytkään vierailu huono vaihtoehto ole. Näin jälkikäteen ajateltuna on jopa hämmentävää kuinka nopeasti Canyonlandsin päänähtävyydet ehtii kiertämään. Puolessa päivässä ehtii patikoimaan sekä Upheaval domen kraaterimaisemiin, että Grand View Point overlookilta lähtevän polun päähän, ja silti jää aikaa tutustua Green River Overlookin ja Mesa Archin maisemiin kaikessa rauhassa ennen lounasaikaa.  

Puolikaskin päivä Canyonlandsissa takaa hienoja kokemuksia, vaikka korkealta kanjonin yläreunalta katsoessa ne pienet, mutkittelevat hiekkatiet kaukana alhaalla kovin houkuttelevilta näyttivätkin. Tällä kertaa ne kuitenkin saivat jäädä odottelemaan sitä surullisen kuuluisaa seuraavaa kertaa.