Kauniiden maisemien Ella

Keskellä saarta, tuhannen metrin korkeudessa, kaukana rannikon vilskeestä ja kuumuudesta sijaitsee paikka, josta löysin sen mitä Sri Lankassa toivoin löytäväni. Sieltä löytyi kauniita maisemia ja rentoa tunnelmaa. Siellä heti ensimmäisenä iltana oli helppo todeta, että täällä ihmisen on hyvä olla.

Vaikka Sri Lanka ei kokonaisuudessaan vienyt sydäntäni, oli korkealla teeplantaasien ja kukkuloiden keskellä sijaitseva Ella ehdotomasti upea ja mieleenpainuva kohde. Se oli paikka, jossa kaksi päivää meni hujauksessa. Paikka, josta lähdettäessä oli todettava että onneksi tultiin.

Sri Lankan hill country on uskomattoman kaunista seutua ja siellä sijaitseva Ella yksi suosituista pysähdyspaikoista saarta kierrettäessä. Syykin on selvä – luonto on täällä erittäin lähellä ja todella kaunista. Vaikka Sri Lankan saari on melkoisen pieni, löytyy sen keskiosista alue, joka eroaa etelärannikon vilskeestä kuin yö päivästä. Täällä luonto on vehreää, teeplantaasit ja mäkinen maisema leviää silmän kantamattomiin. Rauhallinen, Aasialaisella mittakaavalla jopa harmoninen tunnelma pitää huolen että maisemia katsellessa ja erilaisia polkuja tallatessa mieli todellakin lepää.

Kun kipuamme hitaasti mutkaista tietä kohti Ellaa kuskimme toteaa, että kauniista maisemista huolimatta hän ei täällä pysty viettämään kahta päivää enempää – on katsokaas liian kylmä. Siis tropiikissa liian kylmä! Ulkonahan on mitä ihastuttavin +23 astetta! Me kun juuri matkan varrella, lyhyellä pysähdyksellä Rawanan vesiputouksella ääneen totesimme lämpötilan olevan aivan täydellinen ja mukavan raikas. Ilmasto oli, suorastaan melkoisen positiivinen vastakohta rannikon kuumuudelle kolmatta viikkoa 30 asteen helteissä pyörittyämme. Se on myös lähes täydellinen edessä siintävien vaelluksien ja muiden ulkoaktiviteettien näkökulmasta – juuri sopivan lämmin että shortseilla pärjää, mutta hiki ei virtaa vielä rauhallista tahtia edetessä. Ja toiselle tämä on liian kylmä! Taas hyvä muistutus siitä, että lähes kaikkeen todellakin tottuu, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kyllähän sitä Thaimaassakin säännöllisesti ihmisiä kuolee kylmyyteen lämpötilan tippuessa alle 15 asteen.

Ella oli mitä parhain paikka pienelle pysähdykselle luonnon keskellä. Vaikka kylä on hyvin suosittu pysähdyspaikka monelle Sri Lankaa kiertävälle, se silti tuntuu jotenkin kovin luonnolliselta, eikä samalla tavalla turismin lieveilmiöistä kärsivältä paikalta kuten rannikolla vierailemat kohteemme – siitäkin huolimatta että turisteja on melkoisen paljon kylän koon huomioiden. Täällä siis saa kadulla kävellä rauhassa ilman, että kukaan tulee kauppaamaan mitään. Kuitenkin kaikki tarvittava löytyy ja hinnat ovat selvästi rannikkoa halvemmat.  Kylä on pieni, keskusta levittyy vain muutaman sadan metrin pituiselle tienpätkälle. Tuolla pätkällä on kasa ravintoloita, majapaikkoja, sekä muutama pieni kauppa. Ilmapiiri on rento ja kiireetön, täällä myös turistit ja paikalliset sekoittuvat sulavasti keskenään. Kaikki tuntuu pyörivän teen ympärillä, ei turismin. Siitäkin huolimatta turismi on varmasti Ellalle erittäin tärkeä tulonlähde.

Ella on unelmakohde aktiivisemmalle reissaajalle. Kylän ympärillä on nimittäin useita kävely-/vaellusreittejä jotka kulkevat halki mitä kauneimpien maisemien. Pari päivää menee hujauksessa eri polkuja tallatessa.

Kahden päivän aikana vierailemme teetehtaalla, seikkailemme pienillä poluilla, kävelemme pitkällä ja kauniilla Nine Arches-rautatiesillalla ihaillen maisemia ja samalla ihmetellen kuinka monta kuvaa erilaisilla kokoonpanoilla 9 hengen kiinalais-seurue pystyy ottamaan. Istumme korkealla teeviljelmien keskellä nauttien rauhassa teetä moneen kertaan. Kävelemme metsissä, teeplantaaseilla ja kiipeämme tunnetut näköalapaikat. Yllättävän usein huomaamme päätyneemme kävelemään rautateitä pitkin, yhdessä muiden turistien ja paikallisten kanssa, väistellen ohimeneviä junia.  Näitäkin enemmän kahden päivän aikana ihailemme maisemia useaan eri otteeseen ja toteamme, että kyllä Sri Lankassakin on omaan makuun upeita paikkoja.