Kesäloma alkaa Suomenlinnasta

Tänäkin vuonna omat kesälomani ajoittuvat aikaan, jolloin lähes kaikki muut ovat jo palannet sorvin ääreen. En ole koskaan pitänyt kesälomiani ns. normaalin lomakauden aikaan, enkä kyllä myöskään koskaan ole pitänyt täysiä lomia kesällä, vaan aina on jätetty jotain myös talvelle. Tänäkin vuonna lyhyt kesäloma osui siis jo perinteisesti elokuulle. Lieneekö täysin sattumaa, mutta täytyy myös todeta että en myöskään yhtenäkään vuonna ole voinut valittaa kesäloman surkeista keleistä ja sama linja jatkuu myös tämän osalta, joten saattaa hyvinkin olla että myös jatkossa tulee jatkettua tätä hyväksi havaittua linjaa. Kieltämättä usein heinäkuussa muiden lomaillessa harmittaa istua harmaassa toimistossa tietokoneen ääressä, mutta kyllähän se myös tuntuu sitten hyvältä napauttaa out of office-viestit päälle juuri silloin, kun muut jo kärvistelevät pahimman lomaltapaluuahdistuksen kourissa. Koska kesäkuun lomat kuluivat pitämättömien talvilomien parissa, kesälomat alkoi omalta osaltani tänä vuonna vasta viime viikon torstaina. Pitkään tätä iloa ei kuitenkaan kestä, sillä ne myös päättyvät jo tasan viikon päästä. Lomailen sitten jouluna vähän perusteellisemmin.

Viime aikoina on tullut liian usein todettua että ns. lähimatkailukohteet Suomessa ja naapurimaissa ovat itselleni vähän turhankin tuntemattomia. Ne jäävät ainakin itsellä niin helposti muiden kohteiden jalkoihin siinä vaiheessa, kun tulee mietittyä lomavaihtoehtoja – nehän on niin lähellä että sinne voi matkustaa milloin vaan. Tukholmassa kävin vasta toukokuussa ensimmäisen kerran kunnolla, Tallinnassa olen käynyt muutaman kerran lapsena ja kerran työreissulla päiväseltään. Ahvenanmaalla tai vaikkapa Pietarissa en koskaan. Näiden havaintojen pohjalta olikin helppo sitten todeta että ehkäpä tänä vuonna kesälomalle ei kannatakaan varata lentoja minnekään, tutustutaanpa viimein vähän näihin lähikohteisiin paremmin. Jotain aivan uutta, jännää ja erilaista mulle, vaikkakin ehkä tylsää ja tavallista jollekin muulle.

Suunnitelmat saatiin pakettiin ja torstaina oli sitten määrä käynnistää lomat ja suunnata suomenlahden yli Tallinnaan, jossa viikonloppu menisi tiukasti harrastustoiminnan parissa “koulutuksen” merkeissä. Koska lähtö satamasta oli kuitenkin vasta iltapäivällä ja keli oli mitä parhain, päätin hieman ex-tempore lähteä jo aikaisin aamusta kohti Helsinkiä kamera kaulassa. Ei siis muuta kuin Onnibus alle ja matkaan, suunta kohti Suomenlinnaa. Muistan hämärästi että olisin ehkä ala-asteikäisenä saattanut käydä Suomenlinnassa, mutta en ole siitäkään ihan varma. Nyt kun kerrankin oli sitten järkevä sauma lähteä tämä epäkohta korjaamaan, niin olihan se tilaisuus hyödynnettävä. Etenkin kun sääennusteet lupasivat lähes täydellistä keliä, niin olisihan se aamupäivä mennyt ihan hukkaan kotona istuessa.

Vaikka Helsingissä en liikukaan täysin sulavasti, lautta Suomenlinnaan löytyi varsin kivuttomasti kauppatorin laidalta. Olin etukäteen katsonut lautan aikatauluja sen verran että tiesin niiden liikennöivän suunnilleen 20min välein päiväsaikaan, joten suurta suunnittelua ei tarvinnut aikataulun puolesta tehdä. Meno-paluulipun sai näppärästi ostettua kerralla laiturin viereisestä automaatista ja eikun sisään. Vaikka kesälomakausi on Suomessa jo ohi, on se kuumimmillaan monissa muissa maissa, joten ei ihme että lautta oli tupaten täynnä myös keskellä päivää. Täytyy todeta että lauttamatkalla olo oli kuin olisi ulkomailla ollut – hiki virtasi auringossa ja suomea ei pahemmin ympäriltä kuulunut. Pääsin heti lomafiilikseen räpsiessäni kuvia kilpaa japanilaisten ja italialaisten kanssa tuon vartin lauttamatkan aikana.

Aikaa Suomenlinna-visiitilleni oli kokonaisuudessaan vain pari tuntia, ja täytyy sanoa että se oli aivan liian vähän. Pidin paikasta aivan valtavasti ja tuli kerta jos toinenkin mietittyä että miksi en täälläkään ole aiemmin tullut käyneeksi. Eihän se Helsinki nyt niin kaukana ole, joten miksi se kotimaanmatkailu on mukamas niin tylsää JA vaikeaa? Pari tuntia meni hujauksessa Suomenlinnan katuja pitkin kävellen. Kovasti kaikkia pieniä terasseja ihailin matkan varrella ajatellen että pysähdyn istumaan vasta vähän myöhemmin, mutta kuinkas kävikään, aika loppui lopulta niin pahasti kesken että päädyin kävelemään saarta ympäri koko kaksituntisen. Jäi siis kahvit juomatta, mutta niin jäi myös moni paikka saarella katsomatta. Ihan itsekin yllätyin kuinka nopeasti aika meni, etukäteen kun olin ajatellut että tunnissa ehtisi kiertämään alueen kohtuullisen hyvin. Noh, tiedänpä nyt että haluan ehdottomasti tuonne uudestaan, mielellään niin että on koko päivä aikaa niin voi rauhassa istuskella kahvilla, tai vaikkapa käydä lauttalaiturin viereisestä Siwasta nappamassa pientä purtavaa ja istuskella piknikillä jossain rauhallisessa nurkassa nauttien kesäpäivästä.

Monesti tulee kirottua Suomi-matkailun kalliutta, mutta nyt täytyy sanoa että tämä pikkulisäys kesälomamatkaan ei kyllä pahemmin lompakkoa kurittanut, kiitos Onnibusin ja HSL:n. Tampereelta bussi Helsinkiin kustansi hurjat 8€ ja meno-paluu lauttamatka 5€. Vaikka nyt paluumatka Tampereelta jäikin väliin, niin ei se uusi vierailu Suomenlinnaan ainakaan rahasta tule olemaan kiinni.