Kiireinen kierros Stellenboschin viinitiloilla

Aina ei kaikki mene niin kuin on suunnitellut, matkallakaan. Ei edes siitä huolimatta, että on suunnitellut kaiken melko huolella. Ei edes meillä, siitäkään huolimatta että yleensä ihan kaikki sujuu matkoilla kuin rasvattu. Kapkaupungista käsin tehdyt viinitilavierailut Stellenboschin kuuluisalla viinialueella ovat siitä viimeisin esimerkki. Piti olla täydellistä ja rentouttavaa, mutta lopputulos ei aivan vastannut suunnitelmaa ja vierailu Etelä-Afrikan suosituimmalla viinialueella lässähti.

Odotin leppoisia hetkiä viiniköynnösten dominoimien maisemien keskellä, upeita maisemia ja mieleenpainuvia vierailuja. Kun käänsimme auton nokan kohti Stellenboschia, mieleni oli vallannut ajatukset hyvästä viinistä, auringosta ja rennon letkeän lomapäivän vietosta.  Vaikka tavallaan näitä kaikkia tuli koettua, jäi kokemus silti melko vaisuksi. Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella ja mutkia tuli matkaan sen verran, että koko viinitilakierros meni melkoiseksi kiireessä säätämiseksi – tilanne, joka harvemmin johtaa hyviin lopputuloksiin.

Ensimmäinen mutka matkaanhan tuli jo ennen itse pääpäivää Robben Islandin takia. Alkuperäinen suunnitelma oli vierailla saarella samana päivänä kun käytiin pöytävuoren huipulla. Mutta Robbenille ei saanutkaan lippuja enää edellisenä päivänä, kaikki oli myyty loppuun. Oli siirrettävä Robben Islandin vierailu päivälle, jolloin oli auto vuorattuna viinitilavierailua silmälläpitäen. Aamupäivä Robbenilla, heti puolen päivän jälkeen Stellenboschiin – tuntui vielä ihan tehtävissä olevalta järjestelyltä, etenkin kun menetettyä aikaa otettiin vähän korvattiin lisäämällä pari päivää aiemmin ohjelmaan viinitilavierailu Groot Constantialla, josta edellisessä jutussa jo kerroinkin.

Groot Constantia toimi hyvänä lämmittelynä tulevalle Stellenboschin kierrokselle, tai niin ainakin luulin. Lopulta se taisi jäädä parhaaksi viinitilavierailuksi koko matkalla, mutta se selvisi vasta viimeisenä päivänä Kapkaupungissa. Monen monta pientä sattumaa matkan alkupuolella aiheutti sen, että aikataulut meni lopulta karille pahasti ja ensimmäisiä viinejä pääsimme maistelemaan vasta pari tuntia suunniteltua myöhemmin, säädön syödessä käytännössä kolmasosan tiloilla käytössä olevasta ajasta pois.

Kuten niin monilla muillakin viinialueilla, järjestettyjä kierroksia Stellenboschin tiloilla olisi ollut tarjolla läjäpäin ja ihan edulliseen hintaankin, mutta jotenkin niitä ei edes missään vaiheessa harkittu. Lopulta tietysti kun myös aikaa oli rajallisesti ja tarjonta iltapäivän kierroksille melko vähäistä, oli omatoiminen kierros myös helpoin vaihtoehto.

Omatoimisesti viinitiloja kiertäessä on kuitenkin ongelmansa. Sen lisäksi että saat kahlata kahdeksan miljoonaa eri nettisivua, etsien sitä itselle parasta kombinaatiota, tarkoittaa kaksin liikenteessä ollessa tämä ratkaisu myös merkittävää rajoittuneisuutta viininmaisteluun vähintään puolella retkikunnasta. Tai no, olisihan se kuskin palkkaaminenkin tietysti vaihtoehto…

Koska minä olin vasta paria kuukautta aiemmin käynyt viinejä Australiassa maistelemassa, sain kyseenalaisen kunnian olla kuskilotossa ainoa osanottaja. Olli ajoi kyllä mennessä, mutta minä tullessa. Minä siis maistelin hiukan ensimmäisellä tilalla, Olli runsaammin seuraavilla. Ja koska satunnaisesti jouduttiin vähän aikataulupaineiden takia tahtia nopeuttamaan, taisi raukka joutua hörppimään välillä lasista jokseenkin reipasta tahtia.

Vaikka viininmaistelu omalta osaltani jäi Stellenboschissa vähäiseksi, ei se suuremmin edes haitannut. Lievästi käänteis-alkoholiongelmaisena harvemmin jaksan lasillista-paria enempää kumota huiviin ja viinitilavierailuilla olen aiemminkin nauttinut enemmän niistä maisemista ja yleisestä vierailukokemuksesta, kuin itse viinin juomisesta. Enemmän kuskiloton voitossa mietitytti pimeällä Kapkaupungin ytimeen ajaminen, mutta siitäkin selvittiin kolhuitta, niin auton kuin molempien mieleterveyden vinkkelistä.

Hyvä puoli Stellenboschin viinitiloilla on se, että vierailukohteista on varsinainen runsaudenpulaa. Viinitiloja on alueella yli 200, suurin osa näistä vielä varsin pienellä alueella. Viinitilalta toiselle singahtaa autolla alle viidessä minuutissa ja monella tilalla on helppo vierailla omin päin, sekä tutustua tilaan ja niiden tuotteisiin varsin edullisin hinnoin.

Kuvankauniissa maisemissa viiniviljelmät levittyvät parhaillaan silmänkantamattomiin, jylhien vuorten taustoittaessa upeita maisemia. Lähes jokaisessa tien mutkassa tuntuu olevan opasteet milloin millekin viinitilalle.

Viinitiloilla taas tunnelmaa riittää. Viiniköynnökset ovat yllättävän pienessä roolissa monin osin ja yleisillä alueilla on panostettu viihtyvyyteen, kaikkialla tuntuu olevan niin kotoisaa, niin maanläheistä, ja niin vihreää että on vaikea kuvitella että näillä tiloilla yövyttyään pois voisi lähteä mitenkään muuten kuin todella rentoutuneena.

Viiniä juotiin lopulta kolmella eri tilalla – kohteiksi valikoitui pitkien tapahtumaketjujen jälkeen Spier, Kleine Zalze ja Peter Falke. Kaikissa näissä viininmaistelu onnistuu helposti pitkin päivää ja tarjolla on maistelukokonaisuuksia aina neljästä jopa kymmeneen lasilliseen. Maistelua ei myöskään hinnalla ole pilattu, halvimpien settien kustantaessa vain pari euroa. Toki kuten yleensäkin viinitiloilla vieraillessa, toivottavaa on, että maistelun jälkeen vierailija innostuu ostamaan tilan tuotteita matkaansa, mutta pakollista ei sekään ole.

Näistä kolmesta Stellenboschissa vierailluista tiloista suosikkini oli ehdottomasti Peter Falke, jossa oli paitsi omaan makuhermoon parhaiten osuvat viinit, mutta myös ehdottomasti upeimmat puitteet. Vanhan, jykevän päärakennuksen takapihalle on tehty siisti ja viihtyisä terassi, jolla viininmaistelu tapahtuu. Terassialueen edustalla leviää iso nurmialue, jolle on levitetty runsaasti, mutta väljästi lepotuoleja, joilla istua ja nauttia tilan tarjoiluista ja maisemista.

Koko piha-alue on toteutettu upeasti yhdistellen vanhaa ja modernia. Terassin edustalta levittyy laajat viiniköynnösten rivit ja takana kohoavat kalliorinteiset vuoret, jotka ilta-aurinko kauniisti väritti. Peter Falke itseasiassa valikoitui kohteeksi ihan vain siksi, että siellä tarjoilua järjestettiin kaikista pisimpään vaihtoehtojemme listalla. Ja hyvä niin, sillä täällä taisimme myös istua kaikista pisimpään. Siinä missä Spier ja Kleine Zalze tuli kumpainenkin tarkastettua reilussa tunnissa, Peter Falkella vierähti lähes kaksi. Jotenkin kummasti kaksi tuntia meni kuitenkin niin hujauksessa, että sekin tuntui lyhyeltä ajalta, vaikka muuta ei tehtykään kuin istuttu ilta-auringon paisteesta ja nautittu tarjoiluista ja maisemista, kuunnellen samalla henkilökunnan asiantuntevaa selitystä viinien mauista ja historiasta. Tänne olisin ehdottomasti halunnut jäädä viettämään enemmän aikaa.

Vaikka minä keskivertoa reippaammasta tahdista yleensä pidänkin kohteissa vieraillessa, ja vaikka jokaisella tilalla tuli istuttua tunnista kahteen, jäi tästä kierroksesta kuitenkin lopulta kiirehtimisen maku suuhun. En edes tiedä mitä koin että jäi tekemättä tai näkemättä – olisiko pieni lisävaeltelu viljelmien keskellä muuttanut tilanteen, vai olisiko ollut tarpeen viettää yö tilalla, jotta olisi oikeasti saanut nauttia tunnelmasta ja kiireettömästä ilmapiiristä viljelmien keskellä. Ehkä.

Yö tilalla ei kuitenkaan olisi tällä reissulla ollut järkevä vaihtoehto kokonaisuutta ajatellen, joten sitä on turha murehtia, mutta jos nyt lähtisin samaiselle kierrokselle uudestaan samanlaisella aikataululla, jättäisin suosiolla ainakin yhden tilan välistä ja keskittyisin vain kahteen.

Tällä kertaa turha kiirehtiminen kostautui. Alkuperäisen suunnitelman toteutuessa toki aikataulu olisi ollut mitä parhain. Jälkikäteen on helppo sanoa, että siinä kohtaa kun aikataulut alkoivat alkumatkasta mennä lahjakkaasti karille, olisi pitänyt tajuta muuttaa suunnitelmaa lennosta ja tyytyä vähempään – keskittyä vain yhteen tai kahteen tilaan – mutta levoton kaikki-tänne-heti-nyt-luonne ei sitä aina ymmärrä tapahtumahetkellä. Ja kun kaksi insinööriä on matkassa ja suunnitelma on kerran tehty, niin sitähän myös noudatetaan… Mutta niinhän se menee, että jälkiviisas on hyvä olla. Seuraavalla viinitilavierailulla otetaan sitten ehkä tästä opiksi ja varataan useampi tunti aikaa, ollaan ehkä jopa ihan yötäkin niin ei tarvitse miettiä onko kumpikaan ajokuntoinen..