Kivikaarien Arches National Park

Kun olen jo kertonut Grand Canyonin, Antelope Canyonin, sekä Bryce Canyonin upeista kohteista, jota dominoi upeat ja käsittämättömät painovoimaa uhmaavat kivimuodostelmat, sekä henkeäsalpaavat ja ainutkertaiset maisemat, en tiedä enää mitä sanoa Archesin kansallispuistosta kuulostamatta siltä, että levy on jäänyt pahasti päälle.

Arches National Park on kertakaikkisen upea kansallispuisto Utahin itärajalla. Puisto pitää sisällään huimat 2000 eri kokoista kivikaarta, jotka ovat syntyneet vuosituhansien aikana tuulen ja eroosion voimasta. Näky on välillä sen verran ainutlaatuinen ja erikoinen, että tuntuu, kuin olisi aivan eri maailmassa.

Kansallispuisto on todellinen villin lännen näyttämö, joka on uniikin upea. Aintulaatuisen maisemansa vuoksi Arches onkin monille tuttu televisiosta, täällä on kuvattu niin Indiana Jonesia, Thelma&Louisea, kuin lukemattomia muitakin elokuvia. 

Kivikaaria tuntuu tupsahtelevan näkyviin vähän väliä. Osa niistä on isoja, osa pieniä. Osa  ohuita ja hauraita, osa enemmänkin reikä kallionseinässä. Osan luokse voit kävellä, mutta monia joudut ihailemaan kauempaa. Joskus harvoin pääset kävelemään kaaren alle, mutta putoamisvaaran vuoksi et koskaan päälle. Satunnaisesti näet myös paikkoja, joissa kaari on päässyt romahtamaan.

Vietin pienessä Archesin kansallispuistossa puolitoista päivää, ja se oli lopulta liian vähän. Hassua, että koko reissulla tämä oli käytännössä ainoa puisto, josta lähtiessä tuntui, että aika loppui kesken, vaikka tämä taisi lopulta olla se kaikista tuntemattomin ja pienin.

Arches on hämmentävän upea. Puisto on varsin pieni, sen ajaa päästä päähän puolessa tunnissa, ja patikkapolut ovat jokseenkin lyhyitä. Mutta niitä kiviä, kaaria ja kalliota on niiden lyhyiden polkujen varsilla järjettömät määrät, eikä pienen ihmisen pieni pää meinaa pysyä mukana, kun visuaalista tykitystä tulee jokaisen mutkan takana.

Kontrastia puistossa riittää, sillä etenkin kirkkaana päivänä värien kirjo on upea, kun punaisena eri sävyissä loistavat kivikaaret kohoavat kohti sinistä taivasta. Puiston maaperä on kuiva, joten virheyttä ei valtavasti ole, mutta sopivissa määrin sitäkin tulee vastaan vahvistaen entisestään värien sinfoniaa.

Vaikka Archesin kansallispuisto on tunnettu nimenomaan niistä kaaristaan, ei se ole ainoa syy mennä tänne, sillä maisemat ovat muutenkin upeat. Kuvat puhukoon puolestaan. Suosikkini koko alueesta oli Devils Gardenin alue useampine kaarineen ja valtavine kivimuodostelmineen, sekä haastavine polkuineen. Siellä patikoidessa voi vain todeta, että kyllä se pirulainen on todellakin ollut melkoinen puutarhuri…

Viihdyin Archesin puistossa vallan hyvin, mutta puistolla on yksi erittäin iso ongelma. Nimittäin parkkipaikkojen määrä. Puiston sisällä ei ole bussikuljetusta, kuten monessa muussa  isommassa puistossa, ja pysäköintikapasiteetti on melko rajallista. Kävellen puistoon tutustuminen taas ei ole järkevää, ellei käytössä ole vähintään viikkoa. Olin puistossa toukokuun ensimmäisinä päivinä, vieläpä keskellä viikkoa ja useamman kerran tuli eteen tilanne, jossa tietyn nähtävyyden, tai polun alun edessä oleva parkkipaikka oli täynnä viimeistä paikkaa myöten, eikä muutaman kilometrin säteellä ollut muita vaihtoehtoja tarjolla. Tienvarteen pysäköinti taas on kiellettyä.

Tilanne oli jokseenkin vielä siedettävä, mutta en voi kuvitellakaan kuinka pahaksi se kasvaa kun sesonki kunnolla alkaa, aikaisempina vuosina kun kesäkauden vierailijamäärät ovat tuplasti korkeammat, kuin mitä ne tuohon aikaan vuodesta ovat olleet. Arches saattaa aiheuttaa siis sesongin aikana suunnatonta tuskastumistakin, mutta näin kovimman kauden ulkopuolella se ainakin oli upea!