Koggala Beach – kun täydellinen ranta ei ollutkaan täydellinen

Kilometrikaupalla vaaleaa hiekkaa, kaukana rantaviivasta vain yksittäisiä pieniä majapaikkoja. Satoja metrejä seuraaviin ihmisin ja vieressä pauhaa turkoosi meri. Palmupuut kaartuvat etäällä kohti merta ja aurinko paistaa. Tämän täytyy olla unelmapaikka! Vaiko onko sittenkään? Lähellä se ainakin oli.

Kun Sri Lankan matkaa suunnittelin, oli selvää että haluamme viettää muutaman päivän rannikolla rentoutuen – ei nähtävyyksien kiertelyä, ei jatkuvaa liikkeelläoloa tai suurempaa suunnittelua, vaan ihan pelkkää rentoutumista. Sri Lanka on tunnettu kauniista rannoistaan ja ne mekin halusimme kokea. Pitkään etsimme hyvää paikka, mutta sitä ei tuntunut löytyvän. Rantaviivaa kyllä on tarjolla paljonkin ja paratiisirantoja varmasti löytyy useampia. Alueella, jonne me kuitenkin reittisuunnitelmamme vuoksi halusimme, oli tarjolla vain paikkoja jotka olivat joko järkyttäviä turistikeskittymiä, tai sitten alueita josta ei juuri löytynyt omiin (melko tiukkiin) kriteereihin sopivaa majapaikkaa. Halusimme rauhallisen rannan jossa viettää aikaa kaukana hälinästä, mutta kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien päässä Gallesta. Lopulta bongasin sopivan majapaikan Koggala beachilta saaren eteläosista.

Koggala Beach kuulosti melko täydelliseltä, vaikka paikasta oli hyvin vähän netissä tietoa saatavilla. Rantaa tituleerattiin Aasian pisimmäksi (mitä se ei kyllä ollut, vaikka toki pitkä olikin), kuvissa ranta näytti upealta ja autiolta. Sijaintikin oli mitä mainioin, puoli tuntia Gallesta ja junalla pääsi Colombosta helposti perille. Molemmat meistä piti paikasta paljon sen vähäisen tiedon perusteella mitä netistä löysi. Majapaikka varaukseen ja odotus alkakoon, mielikuvissa jo vilisi kuvankauniit päivät täynnä palmun alla loikoilua hiljaisella paratiisirannalla – täydellistä!

Mutta täydellistä se ei sitten kuitenkaan ollut, vaikkakin hyvin lähelle päästiin. Ranta oli yhtä kaunis kuin kuvissa, vaikka ne rantaviivan päälle kaartuvat palmut rajoittuivatkin vain muutamaan hassuun yksilöön aivan rannan itäisimmässä päässä. Vesi oli turkoosia, ihmisiä ei juuri näkynyt ja rakennukset pysyivät piilossa kaukana rantaviivasta. Ja minä kehtaan väittää että ei ollut täydellistä! Niin, katsokaas kun minä olen melko vaativa kun puhutaan hyvästä rantakohteesta. Rantakohteeseen mennessä haluan syrjäisen paikan jossa voin maata varjossa palmun alla ilman että kukaan tulee häiritsemään. Paikan, jossa ei liiaksi muita ihmisiä näy, ja jossa ranta on puhdas ja pienet peruspalvelut ovat saatavilla – siis muutama ravintola lähellä ja kuppila josta saada kylmää kaljaa ja kolaa, kumpaa nyt mieli milloinkin tekeekään. Kuulostaa aivan Koggala beachilta! Yhtä ainoata, minulle hyvin kriittistä tekijää lukuun ottamatta. Sitä varjoa. Sitä ei löytynyt mistään! Ei edes niiden harvojen palmujen alta, koska aurinko nyt paistoi väärästä suunnasta. Muutoin ranta oli mitä parhain. Ja minä olin tuskissani, mietin että voiko asiasta edes tehdä ongelmaa? Kyllä voi, sillä vielä enemmän minä olin tuskissani suorassa auringonpaahteessa, enkä yksinkertaisesti siinä pystynyt pientä hetkeä pidempään olemaan.

Jos olisimme majoittuneet aivan rannalla, ongelmaa ei toki olisi ollut. Rannalla on muutama iso resortti länsipäässä, sekä puolen välin tuntumassa muutama pienempi majatalo, jotka tarjoavat varjoisia rantatuoleja vierailleen hieman kauempana rantaviivasta, kasvillisuuden piilottamana. Mutta koska emme vieraita olleet ja majatalot olivat täynnä, niin eipä niistä meille iloa ollut kuin muutamana hetkenä kun kävimme viilentävät virvokkeet nauttimassa. Me olimme valinneet majapaikan muutaman sadan metrin päästä rannalta – koska eihän sitä ennenkään se rantahotelli ole ollut pakollinen ja lyhyt kävelymatka ei ole mikään ongelma. Rantakin olisi hiljainen joten tilaakin riittäisi varmasti. Ensimmäisenä päivänä kävelimme rannan päästä päähän ja totesimme, että vaikka toki tilaa oli, ei sopivaa leiriytymispaikkaa juuri löytynyt. Tilaa piisaisi – varjoisia paikkoja ei. Huomasin nopeasti epätoivon kasvavan.

Mietin pitkään, että voiko tällaisesta asiasta edes valittaa kun silmien edessä aukeaa upea näkymä? Voiko yksi pieni puute muuttaa täydellisen rannan epätäydelliseksi? Sinä helteessä ja mielentilassa todettua – kyllä voi, niinkin naurettavalta kun se kuulostaa. Etenkin kun kyseessä on koko kuukauden mittaisen Aasian loman ainoa rantalomailuun tarkoitettu kohde, niin kyllä sitä odottaa täydellisyyttä. Mutta väksinkin niitä suunnitteluvirheitä välilä tulee – onneksi ei kuitenkaan tämän enempää. Jälkeenpäin kun asiasta olen puhunut, on moni muukin maininnut törmänneensä samaan ongelmaan eri paikoissa Sri Lankassa – paratiisirantoja löytyy, mutta varjoa ei aina, ellet sitten kanna omaa aurinkovarjoa mukana. Majoittukaa siis rannalla, jos haluatte minimoida riskit.

Tiedän että monelle tämä saattaa kuulostaa pieneltä jutulta, mutta minähän olin tuskissani. Aurinko paistoi joka päivä kirkkaana taivaalta ja varjoa ei ollut saatavilla. Lisäksi tuulenvire oli niin onneton, että rannalla makoilu ei tullut mieleenkään siinä paahteessa, niinkin ihanalta kun se kuulostaa. Hetken toki rannalla pystyi istuskelemaan, mutta vaikka olenkin ihotyypiltäni salamannopeasti ruskettuva ja harvoin palava, säälin silti ihoani heti siltä istumalta kun pakarani valkean hiekan päälle upotin. Minä viihdyn rannalla, mutta nykyään vain varjossa. Teini-ikäinen Laura tuskin olisi varjon puuttumisesta ollut murheissan vaan olisi riemuissaan viettänyt päivät auringossa. Kaukana kuitenkin on teini-ikä ja toisin on nykyään.