“Mieti nyt vielä, mitä sille teette sitten kaikkien matkojenkin ajaksi” sanoivat monet, kun koiran hankinnasta puhuin kuusi vuotta sitten. Hankaloittaisi kuulemma hirveästi, niin arkea, kuin matkasuunnitelmien tekoa. Onhan se totta, mutta olemme siinä(kin) mielessä onnellisessa asemassa Ollin kanssa, että koiralle on aina löytynyt helposti hoitopaikka matkojen ajaksi.

Koira viettää siis vuosittain viikkoja hoidossa meidän reissatessa milloin minnekin. Tänä vuonna kuitenkin totuttuun käytäntöön tehtiin ensimmäistä kertaa poikkeus, eikä koiraa matkaan lähtiessä tiputettukaan hoitoon, vaan se napattiin ensimmäistä kertaa matkalle mukaan, kun suuntasimme Norjaan kahden ja puolen viikon road tripille.

Itseasiassa Norja valikoitui kohteeksi lopulta siksi, että en osannut heittää riittävän hyvää vasta-argumenttiä Ollin ”kyllä koirankin pitää päästä joskus ulkomaille”-väitteeseen. Haaveissa olleet Botswana ja Kanada sai jäädä, lähdettiin siis Norjaan. Koira pääsi ensimmäiselle ulkomaanmatkalle ja reilut kaksi viikkoa vietettiin sitten Norjassa (ja vähän Ruotsissakin) yhdessä karvaturrin kanssa.

Paljon on jo kokemuksia tuolta matkalta yleisesti tullut kirjattua, mutta mitä erityistä jäi mieleen siitä, että koira oli mukana, ja mitä sen vuoksi piti ottaa huomioon?

Etukäteisvalmistelut ja käytännön asiat

Lemmikikin tarvitsee passin

Tämä lienee se kaikista tärkein. Ihan sama mihin maahan koiran kanssa haluaa matkustaa, on passi oltava mukana, myös koiralla. Kunhan koira on sirutettu ja rokotettu, ei passin saaminen sinäänsä ole monimutkainen juttu, sen saa lähimmältä eläinlääkäriasemalta helposti ja meillä ainakin passin sai suoraan käteen ilman suurempia odotusaikoja.

Hinta riippuu monessa paikassa pitkälti siitä, hoidetaanko passin hankinta omana käyntinään vai osana muuta toimenpidettä. Joka tapauksessa hintaa passille tulee karkeasti 30-80 euroa paikasta ja käynnin luonteesta riippuen, meillä passin hinnaksi tuli 50 euroa.

Rokotukset

Norjaan matkatessa riittää että koiralla on voimassa oleva raivotautirokote. Koska meillä kuitenkin matka kulki Ruotsin kautta, tuli mutka matkaan. Siinä missä Suomen ja Norjan välisen rajan voi koiran kanssa ylittää ilman ylimääräisiä rokotteita tai lääkityksiä, tulee Ruotsista palatessa, tai Ruotsin kautta Norjaan matkatessa koiralla olla voimassa oleva Ekinokokkoosilääkitys. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koira on lääkittävä ekinokokkoosia vastaan (pikkuinen pilleri) 1-5 päivää ennen ekinokokkoosi-alueelta (eli Ruotsista) maahan saapumista.  Koska meillä matka kulki Ruotsin halki mennen tullen, olisi meidän pitänyt lääkitys antaa kahdesti, aina muutamaa päivää ennen Ruotsista poistumista.

Ajatus eläinlääkärikäynnistä matkan aikana ei houkutellut, joten onneksi vaihtoehtona on myös hyödyntää niin kutsuttua 28 päivän sääntöä ekinokokkoosilääkityksessä, jossa ennen matkaa koiralle annettiin Suomessa kaksi kertaa (maksimissaan 28 päivän välillä), ja matkalta palattua vielä kolmas käsittely. Tuo kolmaskin lääkityskerta tuli hoitaa maksimissaan 28 päivän sisällä edellisestä kerrasta, joten reilun kahden viikon matkan osalta tämä menettely toimi meille parhaiten. Vaikka tämä ratkaisu tarkoitti yhtä ylimääräistä lääkärikäyntiä (ja noin 50euron lisälaskua), ei sen ansiosta tarvinnut lähteä metsästämään eläinlääkäriä matkan aikana, joten sen hinnan me ainakin maksoimme ihan mielellään matkustusmukavuudesta.

Rajanylitykset

Ennen matkaa luin useasta lähteestä, että Ruotsiin mennessä tulee koirasta tehdä ennakkoilmoitus tullille. Tästä myös eläinlääkärissä minua muistutettiin. Kuitenkin kun asiaa selvitin, alkoi asia vaikuttamaan jotenkin kummalliselta, ristiriitaista tietoa kun piisasi vaikka millä mitalla.

Lopulta tuskastuin ja pistin Ollin ottamaan Ruotsin tulliin yhteyttä ja selvittämään mitä meidän oikein odotetaan tekevän. Vastaus (kirjallisena): ei mitään. Koira laivaan ja laivasta ulos ajaessa näyttäkää koiran passi tullivirkailijalle, sanoivat.

Tukholmassa laivassa ulos ajaessa ei virkailijoita kuitenkaan näkynyt mailla halmeilla. Ehdittiin ajamaan jopa satama-alueelta ulos, eikä mitään merkkiä tulliviranomaisten läsnäolosta näkynyt. Lainkuuliainen ja aina pahinta pelkäävä neurootikko-luonteeni ei kuitenkaan suostunut jatkamaan matkaa ilman, että asiaa selvitettäisiin. Ei, vaikka baana oli täysin vapaa. En yksinkertaisesti halunnut ajatellakaan tilannetta jossa seuraavalla rajalla joutuisimme vaikeuksiin tekemättömien tullauksien tai muiden takia.

Päädyimme lopulta ajamaan satama-aluetta ympäri, epätoivoisesti etsien merkkiä tullista. Mitään ei löytynyt. Lopulta marssin terminaaliin sisään ja löysin sopivan virkailijan, joka totesi, että mitään ei tarvitse tehdä, sen kun jatkatte matkaa..  Se siitä ilmoituksesta siis. Saattaa olla, että paljastin juuri julkisesti tehneeni jonkun maailman suurimman tulli-rikoksen, mutta ainakin tässä yritettiin ihan tosissaan parhaamme mukaan tehdä oikein!

Ja niin ajettiin halki Ruotsin. Seuraavana vuorossa oli Norjan raja. Tästäkin ylityksestä olin lukenut eriäviä ohjeita siitä, tulisiko koiran tuonti ilmoittaa rajaa ylittäessä, joten otettiin varmanpäälle ja kurvattiin rajalla tullivirkailijan paikkeille. Ilmoitus ”meillä olis koira mukana” sai virkailijan lähinnä pyörittelemään silmiään asioista kujalla olevalle turistille ja toteamaan vain, että sepä kiva, hauskaa matkaa. Kyllä sitä taas itsensä hölmöksi tunsi… Mutta ainakin taas yritettiin – jos ei muuta, niin pitää tullivirkailija hereillä.

Takaisin päin tullessa ei Ruotsin rajalla myöskään näkynyt ristin sielua, eikä Suomessakaan koiran mukanaolo ketään kiinnostanut, joten lopulta karvakasa matkusti yli rajojen, eikä ketään kiinnostanut oliko passi ja rokotukset kunnossa. (Tästäkin huolimatta kannustan jokaista varmistamaan että vaaditut asiat on aina kunnossa, tarkistettiin niitä tai ei, etenkään ekinokokkoosi ei ole leikin asia).

Rajanylitysten osalta tässä kohtaa lienee myös hyvä todeta että tiettyjen Suomessa suosittujen rotujen, kuten esimerkiksi pitbullterrierin ja amerikanstaffordshirenterrierin vieminen Norjaan on kielletty. Jos siis omistat taistelukoiraksi luokitellun rodun, tarkista voimassa olevat rajoitukset Norjan tullista hyvissä ajoin ennen matkaa.

Matkailu Norjassa koiran kanssa 

Olin varsin positiivisesti yllättynyt kuinka helppoa koiran kanssa oli Norjassa liikkua. Olin etukäteen valmistautunut siihen, että joitakin kiinnostavia asioita ei koiran takia pystyttäisi ehkä tekemään, mutta Norjapa osoittautui mitä parhaimmaksi maaksi matkustaa koiran kanssa, niin luonnossa, kuin kaupungeissakin. Koiran kanssa pääsi lähes kaikkialle, eikä meillä lopulta jäänyt mitään tekemättä sen takia, että koira oli mukana, vaikka toki hiukan suunnittelussa karvakasan mukanaoloa tulikin huomioida.

Majoitukset

Majoittumisen osalta olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän koiran mukanaolo lopulta rajoitti valikoimaa. Me varailimme majoituksia matkan aikana pitkälti lennosta päivää-paria etukäteen ja pääasiassa bookingin kautta, josta ainakin pystyy helposti rajaamaan majapaikat, jonne lemmikin voi tuoda mukanaan. Huomasin, että Norjassa hyvin yleisesti lemmikit olivat tervetulleita hotelleihin pientä lisämaksua vastaan, yleensä lisämaksu oli 20-30euron luokkaa per majoittuminen, joka Norjan hintatasoon suhteutettuna on varsin siedettävä hinta.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että kuten Suomessakin, on myös Norjassa monessa hotellissa vain rajallinen määrä huoneita jonne lemmikkejä voi ottaa mukaan, joten koiran mukanaolosta on hyvä ilmoittaa etukäteen jo varausta tehdessä.

Päiväaktiviteetit

Päiväaktiviteetittien osalta ei myöskään ollut ongelmia, vaikkakin suuri vaikutus on varmasti sillä, että hyvin paljon aikaa kulutettiin päivisin luonnossa liikkuen. Mutta tehtiin sitä paljon perinteisempiä turistihommia ja liikuttiin kaupungeissakin. Oli kuitenkin ilo huomata, että myöskään sellaisissa paikoissa, joihin vaadittiin pääsylippuja, ei koira tuonut mukanaan yleensä rajoitteita.

Stavangerissa ja Bergenissä joukkoliikenteessä koirat matkustivat ilmaiseksi, samoin Flåmin vuonoristeilyllä ja Flåmsbanalla koiran kanssa pystyi käymään ongelmitta. Ainoastaan Stavangerin öljymuseo jäi minulta näkemättä, koska koirat eivät olleet sallittuja sisätiloissa ja lisäksi Hjellestä käsin tehty pienen jäätikkövaelluksen ajaksi karvaturri piti jättää lepäilemään hotellille.

Näitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta koira oli siis matkassa mukana ihan kaikkialla, tehden kaikki ne samat jutut mitä minäkin. Monesti kun tiedustelimme että onko ok, että koira tuodaan mukana, vastaukset oli joko “tottakai, me rakastamme koiria!” tai “vain, jos saan hiukan rapsuttaa sitä!”-tyylisiä.

Ravintolat ja kahvilat

Silloin kun ei luonnossa liikuttu ja teltassa nukuttu, tuli aamupalat syötyä hotellilla, jolloin koira jäi huoneeseen. Samoin illallisten osalta usein käytiin viemässä koira huoneeseen lepäämään meidän siirtyessä syömään.  Stavangerissa ja Bergenissä päivät olivat pitkiä, eikä hotellilla käyty kuin nukkumassa, joten koira kulki mukana koko päivän, myös lounaan ja illallisen ajan. Onneksi kuitenkin sää suosi ja ulkona pystyi syömään jäätymättä. Yhtä Stavangerin terassia lukuun ottamatta koira oli kuitenkin tervetullut kaikille kahviloiden ja ravintoloiden terasseille, joten nälkääkään ei tarvinnut nähdä missään sen vuoksi, että koira oli mukana. Tosin, on todettava että sisätiloihin ei missään koiran kanssa edes yritetty mennä ruokailemaan, mutta nopea googletus kertoi, että satunnaiset ravintolat olisivat senkin sallineet.

Patikointi

Sanomattakin selvää että koiralle taisi tulla joulu hyvin paljon etuajassa tänä vuonna, kun päivälenkit olivatkin paljon normaalia pidempiä. Patikkapolkuja on Norjassa aivan tolkuttomat määrät ja koirat ovat niille tervetulleita siinä missä ihmisetkin, toisin kuin Ruotsissa, jossa osa kansallispuistoista on jopa kieltänyt koirat kokonaan. Poluilla koirien on kuitenkin oltava kytkettyinä ja niiden jätökset kerättävä, siinä missä Suomessakin.

Poluilla koiran kannalta maasto ei missään aiheuttanut suurempia ongelmia ja esimerkiksi maan tunnetuimmat reitit – Kjeragbolten, Preikestolen ja Trolltunga tuli kierrettyä koiran kanssa ilman mitään ongelmaa. Maaston sijaan suuremman haasteen tosin monilla poluilla toi ihmismäärät, kun koira oli pidettävä melko tiukasti vieressä ja samalla vahdittava silmä kovana ettei kukaan tallaa toista kynnysmatoksi. Toisaalta sitten vastapainoksi koira sai runsaat sydämensä kyllyydestä rapsutuksia muilta ihmisiltä ihan joka välissä.

Koira on syytä pitää Norjassa patikoidessa kytkettynä paitsi ihmisten myös Lampaiden vuoksi. Norjassa nimittäin on valtavat määrät lampaita laiduntamassa patikkapolkujen varsilla, joten sekä koiran, että lampaiden kannalta on hyvä pitää koira kytkettynä. Ainakin meidän urbaanille lammaskoiralle vapaana juoksevat ja hyvin lähelle tulevat lampaat aiheutti selvästi kauhunsekaisia tunteita ja useampaan kertaan tuli todettua, että jos remmiä ei olisi ollut, saattaisi koira edelleen painella paniikissa pakomatkalla jossain päin Norjaa… Että sellainen lammaspaimen..

Ihmisten suhtautuminen

Yleisesti ihmiset suhtautuvat kaikkialla koiriin varsin hyvin ja koiria näkyi kaikkialla siinä missä Suomessakin.  Oli kuitenkin selvää, että kulttuurierot nousivat tässäkin suhtautumisessa selkeästi esiin. Siinä missä paikalliset ja länsimaalaiset turistit lähinnä juoksivat kysymään, saako koiraa tulla tervehtimään, olivat aasialaiset ja lähi-itäläiset selkeästi varautuneempia ja usein jopa tuntuivat kiertävän meidät poikkeuksellisen kaukaa.

Vaikka nauroinkin moneen otteeseen, että meidän koiralla on tuon retken jäljiltä tuhatpäinen fanilauma sen saadessa aivan käsittämättömän paljon huomiota muilta ihmisiltä, on kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki eivät eläimistä välitä. Siksi näinkin koira-rakkaiden ihmistenkin keskellä koira on hyvä pitää kurissa ja päästää tuntemattomien lähelle vain, jos he sitä erikseen osoittavat haluavansa.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä

Vaikka Norja meidän kokemuksen mukaan oli mitä parhain kohde toteuttaa matka koiran kanssa, ja tämän kokemuksen turvin uskallan todeta, että koiran ei tarvitse olla matkalla rasite, on kuitenkin aina hyvä huomioida, että jokainen on yksilö, niin ihminen kuin koirakin. Tunne siis koirasi ja matkusta sen ehdoilla, jos yhdessä päätätte matkaan lähteä. Se mikä toimi meillä, ei varmasti toimi kaikilla.

Meillä koira on erittäin kiltti ja viihtyy ulkona pidempään kuin yksikään ihminen. Pienehkö ja pörröinen, kiltti ja iloinen koira myös yleisesti ottaen herätti hämmentävän paljon hymyjä vastaantulevissa. Kai sen seikkailun nostattaman ilon ja riemun pystyi koirasta muutkin aistimaan. Koira myös sopeutuu ympäristöön kuin ympäristöön, joten ongelmia ei sen kanssa juuri ole, ei kaupungilla kävellessä kuin myöskään pidemmillä luontoseikkailuilla.

Kaikilla kuitenkaan näin ei ole, eikä koiraa missään nimessä tulisikaan viedä paikkaan, jossa se ei selkeästi viihdy tai, jossa se voi olla häiriöksi muille. Etenkin patikkapoluilla oli vielä elokuun lopullakin aivan valtavasti väkeä ja muita koiria tuli säännöllisesti vastaan, joten remmirähjääjän tai ihmisiä pelkäävän koiran kanssa tämä matka olisi varmasti ollut painajainen. Matkaa suunnitellessa on tässäkin suhteessa siis hyvä pitää mielessä omat tai koiran rajoitteet, jotta kaikilla, niin matkailijoilla kuin muilla heidän ympärillään olevilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

Yleisesti ottaen voisi todeta, että Norja (ainakin näin suppealla kokemuksella tarkasteltuna) on mitä parhain maa ottaa koira mukaan. En tiedä kuka meistä lopulta tästä retkestä tykkäsi eniten, mutta ainakin meillä nelijalkainen taisi viettää elämänsä kesäloman Norjan patikkapoluilla (niistä lampaista huolimatta…). Kuitenkin matkaa suunnitellessa – ja myös tienpäällä ollessa – on hyvä tiedostaa oman lemmikkinsä rajat, tarkkailla sen käytöstä ja mennä myös eläimen ehdoilla. Me painelimme pitkin patikkapolkuja tuntikausia, eikä yksikään paikka lopulta ollut sellainen, jossa koiran mukanaolo olisi vaikeuttanut tai rajoittanut mitään merkittävästi.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka oli sen verran mukava kokemuksena, että olen melkoisen varma, että tämä ei jäänyt viimeiseksi retkeksi, joka koiran kanssa tulee tehtyä.