Kontrastien San Francisco

Boheemi ja  monikulttuurinen. Eläväinen ja aurinkoinen. Rento ja letkeä. Kiehtova ja kaunis. Siinä tapoja, joilla San Franciscoa moni kuvailee. 60-luvulla huipussaan ollut hippikulttuuri ei kaupungissa enää ehkä suurissa voimissaan ole, mutta kuinka moni pystyy sanomaan, että John McKenzien tunnetut lyriikat “If you’re going to San Francisco, Be Sure to Wear Flowers in Your Hair” eivät muovaisi mielikuvaa siitä, millainen kaupunki olisi. Siitäkin huolimatta, että tuonkin laulun ilmestymisestä on jo yli 50 vuotta, aika monella taitaa se pyörähtää päässä soimaan kun kaupungista tulee puhe. Tai minulla ainakin. Ja sen laulun tunnelma vastaa kyllä hyvin edellämainittuja adjektiiveja.

San Francisco on yksi niistä kaupungeista, joista on ehtinyt muodostamaan hyvin vahvan mielikuvan jo kauan ennen ensimmäistä vierailua. Golden Gate Bridge, Alcatraz ja ratikat. Söpöt pastellinväriset puutalot ja mäkiset kadut. Kalifornian aurinko ja hyvinvoivat ihmiset.

Mutta aina se etukäteen muodostettu mielikuva ei ihan vastaa koettua. Näin kävi San Franciscon kanssa omalla reissullani.

Ruusuisista mielikuvista huolimatta minulle jäi mieleen San Franciscosta lähinnä hillitön tuuli, täysin mielivaltaisesti vaihteleva sää ja loputtomat mäet. Kaupunki on laajalle levittynyt, välimatkat pitkiä ja monissa paikoissa yleisilme on jo hieman nuhjuinen. Tosin, vielä näitäkin asioita enemmän mieleen jäi kaduilla liian usein vastaan tulleet lukuisat huumepäissään olevat kodittomat agressivisine koirineen. Niitä oli lopulta todella paljon, ja useampikin koira sai sykkeet korkealle parin päivän aikana. Olin oikeastaan hämmentynyt että tästä puolesta ei juuri kukaan mainitse, kun kaupungista puhutaan. Se siitä unelmien kauniista ja seesteisestä hippikaupungista tai kiiltävästä businesmaailman keskittymästä. Tai kuka sitä tietää, liikuin ehkä vain väärillä alueilla.

Golden Gate Bridgen ympärillä olevaa hypetystäkään en aivan täysin ymmärrä. Se on kuitenkin vain silta, vaikka onkin punainen.

Kontrasteja, niitä löytyi paljon. Ydinkeskustan kiiltävät ja kiireiset kadut, Chinatownin kaaosmainen syke, ranta-alueiden rento tunnelma. Niin,  ja ne huumehörhöt. Siinä sitä olikin pariksi päiväksi ihmettelemistä. Lopulta en oikein edes tiennyt mitä kaupungista näin pintaraapaisun perusteella olisi pitänyt ajatella.

Se on kuitenkin selvää, että ei jäänyt San Francisco mieleen yhtenäkään reissun kohokohdista. Tosin, ei se kaupunki pahaa makuakaan jättänyt. Todellisuudessa vika lienee ennemminkin siinä, että pari päivää kaupungissa antaa vain pintaraapaisun. Toisaalta, ei minulla ollut edes tarkoitus tutustua kaupunkiin kunnolla, sillä ajatuksissa oli jo ennen reissuun lähtöä, että tänne tullaan jollain toisella reissulla sitten paremman ajan kanssa ja tutustutaan kaupunkiin kunnolla. Tiesin jo etukäteen siis, että aikani ei riittäisi mihinkään, joten en ehkä edes antanut San Franciscolle kunnolla mahdollisuutta.

Toisaalta, saattaa myös olla että edessä oleva kotiinlähtö kiukutti, tai se, että olin juuri saapunut kaupunkiin Yosemitesta, joka osoittautui koko reissun parhaaksi kohteeksi. Ei siinä ole enää minkään paikan helppo pistää paremmaksi.

En siis edes yrittänyt kiertää koko kaupunkia ja monet suositut alueet jäivätkin kiertämättä. Alcatraziin olisin halunnut, mutta kun huhtikuun alussa, noin kuukautta ennen kaupunkiin tuloa yritin lippuja saarelle varata, tarjolla oli pelkkää ei-oo:ta. Jopa aikaisin keväällä olisi selvästikin pitänyt olla liikenteessä pari kuukautta etukäteen, tai vierailla keskellä viikkoa, mutta se nyt ei ollut oman reittisuunnitelmani takia mahdollista. Valitsin siiis päivieni kuluksi pari muuta mielenkiintoisinta juttua, mihin aikani käytin ja sen lisäksi haahuilin päättömästi ympäriinsä.

Pier 39:n merileijonat

Se, mikä San Franciscosta jäi lopulta mieleen ehdottomana kohokohtana, oli (yllätys yllätys) eläimet. Pier 39:n merileijonat olivat yllättäen se, mikä sai San Franciscossa eniten hymyä huulille. Runsas määrä merileijonia nimittäin nauttii päivistään aivan kaupungin ytimen edustalla olevan laiturin yhteydessä ja niitä pääsee seuraamaan helposti ja läheltä Fisherman’s Warfin laiturilta numero 39.

Tämä haiseva, limainen ja niin kovin äänekäs porukka on lopulta melko sympaattinen näky. Kaverit ovat nimittäin pääosin varsin leppoisan oloisia, vaikka osa päätyi ärhentelemään keskenään välillä melko agressiivisestikin. Näitä veijareita tuijotellessa meni tovi jos toinenkin, ja väkisin sitä leppoisaa köllöttelyä katsellessa nousi hymy huulille.

Olen joskus sanonut, että kun minulle antaa kameran käteen ja pistää eläimiä eteeni, olen tyytyväinen lähes missä vain. Tämä päti varsin hyvin myös San Franciscossa, sillä päädyin lopulta viettämään Pier 39:n merileijonien luona aikaani molempina kaupungissa viettäminäni päivinä.

Parasta Pier 39:n alueessa on se, että siellä pääsee paitsi ihmettelemään merileijonia, näkee sieltä myös Golden Gate Bridgen, sekä Alcatrazin saaren, sekä San Franciscon ydinkeskustan siluetin. Alue kuhisee elämää ja ravintoloita ihan eri tavalla kuin muualla käymissäni paikoissa. Sen vähän mitä San Franciscosta näin, oli vavrsin vilkas ja eläväinen Pier 39 kaupungin ehdoton helmi.

Pyöräillen Sausalitoon

Suosittu aktiviteetti San Franciscossa on hypätä pyörän selkään ja polkaista kaupungista Golden Gate Bridgeä pitkin lahden toiselle puolelle Sausalitoon ja tulla sieltä lautalla lahden yli. Pyörävuokraamoja on pilvin pimein ja lauttakin varsin edullinen. Reitin viehätyksen ymmärtää, sillä onhan maisemat sen varrella hienot. Lisäksi lyhyessä ajassa saa hyvän läpileikkauksen San Franciscon satama- ja ranta-alueseen.

Näillä ajatuksilla marssin ensimmäisenä päivänä hotellini viereiseen pyörävuokraamoon  ja lähdin iloisesti polkemaan kohti Sausalitoa.

Ajatuksissa oli kuluttaa ensimmäinen päivä oikeastaan kokonaan tämän reitin varrella ja nauttia aurinkoisesta kesäpäivästä. San Franciscon ailahtelevainen sää tosin muutti hiukan tätä suunnitelmaa ja sainkin päivän aikana kokea melkoisen skaalan erilaisia keliolosuhteita. Kierros tuli silti tehtyä.

Reitillä huomasi selkeästi, että pyöräilykierros Sausalitoon on varsin suosittu tapa viettää aikaa San Franciscossa. Reitillä ei todellakaan saanut olla yksin ja muita pyöräilijöitä vilisi ympärillä jatkuvana jonona.

Mutta sen minä sanon, ja se, mitä itsekin olisin toivonut ajatelleeni etukäteen on, että hyvään pyörään kannattaa panostaa muutama ylimääräinen lantti. Ei nimittäin ollut reissu ihan niin nautinnollinen kuin ajattelin. Parinkymmenen kilometrin pyöräily itsessään ei vielä raskas ole, mutta San Francisco ei suotta ole tunnettu mäistään ja ailahtelevaisesta, ja niin kovin tuulisesta säästä. Kyllä sitä vastatuuleen polkiessa, nitisevällä pyörällään ylämäen päällä odottelevaa sumua ja sadepilviä kohti polkiessa tuli vahvasti mietittyä, että miksi koko hommaan edes ryhtyi. 

Kyllähän ne maisemat toki reitillä hienot oli, mutta nautinto oli tästä kierroksesta kyllä kaukana. Ja minä sentään tykkään pyöräilystä. Jos lähtisin uudestaan, ottaisin ehdottomasti sähköpyörän alle.

Niin paljon hyvää, niin paljon kaunista. Niin paljon kiehtovaa, niin paljon jännittävää. Mutta samalla myös niin paljon rumaa, niin monta epämieluisaa aspektia. San Franciscossa kontrasteja riittää. Mutta niinhän isoissa kaupungeissa aina. En minä ainakaan vielä ole löytänyt suurkaupunkia, jossa ei olisi näitä kaikkia.

Paljoa ei San Franciscossa parissa päivässä ehdi tekemään, sillä kaupunki on tosiaan melko laaja. Kokemus jää auttamatta pintaraapaisuksi. Ristiriitaisin tuntein pari päivää kaupungissa vietettyäni oli kuitenkin aika lähteä kotiin. Moni asia jäi tekemättä, lukuisat paikat näkemättä. San Francisco taitaa olla niitä kaupunkeja, joissa kuluisi vaivatta viikko tai parikin, eikä tulisi tylsää. En minä kaupunkiin ensivaikutelman perusteella hullaantunut, mutta kyllä se taitaa vielä toisen mahdollisuuden ansaita.