Kosovon karhut

Kassandra kärsi 11 pitkää vuotta pienessä, neljän neliön häkissään, jossa hän oli alttiina paahtavalle auringolle ja piiskaavalle lumisateelle vuodesta toiseen. Hänen omistajansa sulkiessa ravintolansa, jätti hän Kassandran oman onnensa nojaan häkkiinsä, ilman minkäänlaista huolenpitoa.

Lena kärsii edelleen käyttäytymishäiriöistä ja reagoi helposti koviin ääniin. Ero syö paljon ja mitä vain, jopa vesimelonin kuoret. Mira taas juoksee usein tervehtimään hoitajiaan jos he ovat lähistöllä, hän myös tykkää poseerata kameralle. Nämä ja yksitoista muuta tarinaa voit kuulla Kosovossa.

Viisitoista karhua, viisitoista karmeaa kohtaloa. Monesti tuntuu, että ihmisen pahuudella ei ole rajaa.

Onneksi näiden yksilöiden kohdalla tapahtui käänne parempaan, ja he päätyivät karhujen turvakotiin Pristinan lähistölle. Käänne parempaan ei toki tarkoita, että niiden elinolosuhteet olisivat vieläkään täysin luonnolliset, mutta muutos entiseen verrattuna on valtava hyppy positiivisempaan suuntaan. Nykyään heille tarjotaan riittävästi ravintoa ja runsaasti tilaa ympärilleen, sekä erilaisia virikkeitä.

Pääsymaksua vastaan sinäkin saat käydä niitä katsomassa. Leipää ja sirkushuveja kansalle, vai miten se meni? Kosovon vierailun aikana kävimme sen katsomassa. Vietimme tunnin kierrellen turvakodin alueella, katsellen näitä aitauksiinsa teljettyjä karhuja.

   

Hätäisempi voisi alkaa jo keräilemään maailmanpelastajan raivoa, valmistautua palopuheeseen siitä, kuinka eläinten pitäminen vankeudessa on väärin, eikä tällaista toimintaa ei saa tukea. Ja niinhän se monessa paikassa onkin, mutta Kosovon karhujen kohdalla uskallan olla erimieltä. Niiden karhujen tarina on aika synkkä, tänne päätyminen on ehkä parasta mitä niille voi tapahtua ravintolakarhuksi joutumisen jälkeen.

Vaikka karhujen katselu varmasti moneen vetoaa hauskana aktiviteettina, ei tänne tulla vain katsomaan karhuja, vaan lisäksi oppimaan eläinten hyvinvoinnista ja suojelun tärkeydestä. Sirkushuveja et täällä kohtaa. Sen sijaan se, mitä näet ja luet, saattaa aiheuttaa epätoivoa ja pahaa oloa.

Ravintolakarhujen synkkä elämä

Aina vuoteen 2010 asti Kosovossa oli yleinen käytäntö hyödyntää karhuja ravintoloiden yhteydessä. Häkitettyjen eläinten oletettiin houkuttelevan enemmän asiakkaita. Pääsääntöisesti karhut pidettiin pienissä, noin neljän neliön hakeissä ilman suojaa – kesällä suorassa auringonpaisteessa, talvella lumen keskellä. Ruokaa annettiin jos muistettiin, yleensä ravintolan tähteitä, jotka eivät karhulle luonnollista ruokavaliota muistuttaneet edes etäisesti. Lisäksi ohikulkevat asiakkaat saattoivat heitellä karhuja kivillä, tuoda koiriaan haukkumaan häkkien viereen, lapset saattoivat huutaa vieressä… Kaikkea mistä kuka tahansa saattaisi hermostua, henkisesti nujerretusta villieläimestä puhumattakaan. Vuosien kaltoinkohtelu aiheutti monelle traumoja, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ollessa heikolla tolalla. Vuosien häkitys saa kenet tahansa tolaltaan, myös karhut.

Lähes kaikki Pristinan turvakodin karhut ovat taustaltaan tällaisia ravintolakarhuja. Kohtalo on ollut kauhea, mutta ei onneksi lopullinen. Vuosien kaltoinkohtelu saatiin päätökseen 201o tehdyllä lakimuutoksella, jossa karhujen pito Kosovossa kiellettiin. Kiellettiin kaikilta, paitsi Four Paws-organisaatiolta, joka yhteistyössä maan ympäristöministeriön kanssa aloitti valtavan pelastusoperaation lakimuutoksen tultua lopullisesti voimaan keväällä 2013.

Koordinoidussa pelastusoperaatiossa 13 karhua saatiin pelastettua  vain muutaman päivän aikajänteellä ja siirrettyä turvakotiin. Valitettavasti kahden karhun kohdalla ripeä toiminta ei riittänyt, vaan silloiset omistajat olivat ehtineet reagoimaan nopeammin, ja karhut oli kaupattu eteenpäin pilkkahintaan. Osa karhuista oli myös menehtynyt vain hetkiä ennen operaation aloitusta huonoissa oloissa.

  

Ikuinen vankeus?

Pelastetut karhut saivat perusteellista hoitoa ja niiden vointi koheni nopeasti uudessa kodissaan. Vaikka valtaosa näistä jo nykyään raporttien mukaan vaikuttaakin terveiltä ja hyvinvoivilta, ovat ihmisten aiheuttamat traumat valitettavasti niin syviä, että näitä ei varmasti koskaan voida päästää vapaaksi turvallisuussyistä.

Karua on, että vielä vuonna 2014 kolme poikasta löydettiin Kosovolaisen perheen huostasta, ikää niillä oli vain muutamia viikkoja. Nämä pennut pelastettiin nopeasti turvakotiin, josta tarkoitus oli vielä myöhemmin vapauttaa ne luontoon, kunhan pennut olisivat riittävän vanhoja selvityäkseen itsenäisesti. Ja ne vapautettiinkin, tavallaan. Ne pääsivät luontoon, oman onnensa nojaan syksyllä 2014 rajatulle alueelle yhteen Kosovon kansallispuistoista. Vaikka pentujen hoidossa oltiinkin pyritty pitämään kontakti ihmisiin niin pienenä kuin mahdollista, kävi nopeasti kuitenkin ilmi, etteivät karhut pelänneet ihmistä, vaan olivat tottuneet näiden läheisyyteen siinä määrin, että omatoimisesti hakeutuivat ihmisten läheisyyteen – yhdistelmä, joka voisi olla kohtalokas niin karhuille kuin ihmisillekin, jos ne pääsisivät täydelliseen vapauteen. Riskit tulevaisuuden osalta olivat liian suuret ja muutamien viikkojen päästä epäonnistuneen vapautusyrityksen aloituksesta kolmikko palautettiin Four Pawsin huomaan, jossa ne todennäköisesti viettävät lopun elmänsä ihmisten huostassa.

Valitettavasti nämä yksilöt eivät olleet viimeiset apua tarvitsevat, vaan uusimmat käänteet turvakodin facebook-sivulla kertovat, että vasta tällä viikolla uusin karhu on pelastettu Albaniassa ja Pristinan karhulauma kasvaa jälleen yhdellä jäsenellä lähiaikoina. Etenkin Albaniassa vastaavia tapauksia on edelleen useita, lähemmäs 50. Four Paws pyrkiikin tekemään vetoomuksen Albanian ympäristöministerille, jotta Albaniassa samanlainen kielto saataisiin aikaan pikimmiten. (Vetoomuksen voit muuten käydä allekirjoittamassa täältä).

 

Eläimet kuuluvat vapauteen?

Vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä, että villieläimen paikka on lähtökohtaisesti vapaana luonnossa, on tässä kyseisessä tapauksessa tehtävä poikkeus. Historian taakka on liian suuri, traumat liian pahoja, jotta näitä voisi mitenkään päästää enää vapaaksi. Nyt karhuilla kuitenkin näyttää olevan hyvät oltavat – on isot aitaukset, ruokaa, tilaa leikkiä. Niillä on myös omat luolansa jonne vetäytyä talviunille ja niiden hyvinvoinnista pidetään jatkuvaa huolta ammattilaisten johdolla.  Mistään tavallisesta eläintarha-aitauksesta ei myöskään täällä ole kyse, vaan kokonaisuudessaan karhuilla on noin 15 hehtaaria tilaa vaeltaa ympäriinsä. Jotain paikan koosta kertoo esimerkiksi se, että vierailullamme emme nähneet kuin neljä karhua koko laumasta, muut pysyivät piilossa. Ainakin jonkintasoisen rauhan ne siis saavat yleisöltä, jos tahtovat. 15 hehtaaria ei toki ole luonnollisen kokoinen elinympäristö tuollaiselle määrälle karhuja, mutta se on paljon enemmän kuin ne neljän neliön kopit. Lisäksi aitauksia ollaan laajentamassa merkittävästi paraikaa, jonka seurauksena tilaa on entistä enemmän.

Lisätään tietoisuutta

Vahvasti vapaaehtoistyöhön nojautuva turvakoti on sekä Yhdysvaltojen lähetystön, että Kosovon hallituksen tukema. Turvakotia pyörittävä Four Paws taas on kansainvälisesti tunnettu hyväntekeväisyysjärjestö jolla on laajaa kokemusta ja monimuotoista toimintaa jo muutaman vuosikymmenen ajalta useammalla mantereella. On siis turvallista olettaa, että karhut ovat tällä hetkellä hyvissä käsissä.

Toki, sitä voisi helposti kritisoida että tavan turistikin pääsee pääsymaksua vastaan näitä eläimiä morjenstamaan, sen sijaan että karhut saisivat olla omassa rauhassaan, ilman epäluonnollista toimintaa ympärillä. Kuitenkin, karhujen hyvinvoinnin takaamisen lisäksi yksi turvakodin tarkoituksista on tällä hetkellä toimia myös koulutuskeskuksena nuorille, lisäten tietoisuutta luonnonsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin tärkeydestä heidän keskuudessaan, jotta tulevaisuudessa vastaavia kohtaloita voidaan välttää.

    

Vierailua Kosovon karhujen luona ei voi kuvailla kauniina tai mahtavana vierailuna. Sen sijaan se oli vierailu, joka jätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Se kuitenkin opetti ja avasi silmiä monella tavalla. Karhuja voi bongailla ihan täällä koti-Suomessakin, vielä vapaalla jalalla. Kosovoon asti niitä ei siis tarvitse suinkaan lähteä katsomaan, sillä kokemus ei varmasti millään tavalla vedä vertojaan vapaana vaeltelevien karhujen katselulle.  Mutta unohtumaton se oli monella tavalla.