Kun USA päätti etten matkaakaan Iraniin

Haaveilin jo viime syksyllä tulevista matkoista blogin puolella julkisesti. Silloin listasin kymmenen reissua jotka toivoisin tekeväni seuraavaksi. Puoli vuotta tuon jutun jälkeen voinkin sitten todeta (ei niin suureksi yllätyksekseni) että kaksi reissua on varattu, mutta kumpikaan ei ole tuolla listalla mainittuihin kohteisiin. Tämä siis siitäkin huolimatta, että kun ensimmäistä näistä tulevista reissuista olin varaamassa, olin vielä hyvin kovaa vauhtia matkaamassa Iraniin, tuon syksyisen listani ehdottomaan ykköskohteeseen.

Mutkia matkaan tuli kuitenkin juuri ennen kuin varausta lähdin tekemään, lennot oli jo katsottuna ja reitti selvä ja Momondon sivut lähes auki varausvalmiina. Mutta sitten törmäsinkin uutiseen joka pisti sormen suuhun ja muutti suunnitelmat täysin. USA nimittäin sekoitti hieman pakkaa ja sen seurauksena tämä neiti suuntaa Iranin sijaan Omaniin.

Hätäisempi voisi ihmetellä mitä tekemistä USA:lla, Iranilla ja Omanilla on tekemistä toistensa kanssa? No kolmannella ei suoraan näihin tässä kohtaa olekaan, mutenk kuin lopputuloksen osalta. Kävipä nimittäin niin, että alkuvuodesta julkaistiin tieto siitä, että jokainen kansalaisuutensa puolesta Visa Waiver-kelpoinen matkaaja, joka on vuoden 2011 jälkeen matkustanut Irakiin, Sudaniin, Syyriaan tai Iraniin menettää suoraan oikeutensa jenkkilään matkaamiseen tämän ohjelman alaisuudessa. Suomeksi sanottuna tämä siis tarkoittaa soronoo ESTA, tervetuloa USA:n konsulaattivierailu ja 160euron arvoinen viisumihakemus, jos edes haaveiletkaan astuvasi koneeseen joka suuntaa kohti jenkkilää.

Tuon viisumi-linjauksen selvittyä alkoi pohdituttamaan kovasti haluanko sittenkään niin kovasti Iraniin, enhän tiedä kuinka pahana turvallisuusuhkana minua pidetään sen jälkeen, kerta ne tällaisia ovat nyt menneet linjaamaan! Mistäs sitä tietäisi vaikka en viisumia tuon yhden matkan takia saisikaan? Voisin vielä kestää sen, että en saisi jenkkien viisumia ja pääsisi matkaamaan Ameriikan Yhdysvaltojen ihmeelliseen maailmaan, mutta kun piruvie se lupa tarvitaan myös välilaskuilla kyseisessä maassa. Viisumikuviot vaikeuttaisi vain matkoja sitten myös Kanadaan, Väli-Amerikkaan ja Karibialle.

Tässä vaiheessa ei myöskään ollut tietoa oliko kyseessä tilanne, jossa viisumi olisi kertakäyttöinen vai pidempiaikainen. Ajatus siitä, että joutuisin pelkästään potentiaalisen välilaskun takia ottamaan töistä vapaata, matkaamaan Helsinkiin ja maksamaan tuon 160e viisumin ilman tietoa siitä, saisinko sitä viisumia edes lopulta, sai meidät harkitsemaan todella pitkään sitä, että halutaanko sinne Iraniin sittenkään niin kovasti?

Joku saattaisi todeta että kylläpä taas on ihmisellä ongelmat. Toinen saattaisi todeta että eihän siinä, otetaan tuplapassi ja matkataan jatkossa sitten toisella jenkkeihin ja toisella Iraniin. Ensimmäiseen en nyt lähde edes kommentoimaan (muuta kuin että niinpä!), toiseen totean vain että perhana kun tuosta matkustuksesta kysytään siinä ESTA-hakemuksessa! Se ei siis ole passisidonnainen kysymys. Joutuisin siis valehtelemaan hakemusvaiheessa jos tätä kahden pysähdyksen passin taktiikkaa suunnittelisin käyttäväni. Muutamat elinikäiset traumat New Yorkin passintarkastajien käsittelyssä saaneena en edes halua ajatella millaisia traumoja saisin KUN ne vielä samassa käsittelyssä tuovat ilmi, että onpa neiti sitten yrittänytkin vähän juksata meitä…

Koska kyseessä oli kohtuullisen tuore päätös ja monet tahot olivat enemmän kuin hämillään tuoreesta ja varsin yllättävästä linjauksesta, totesimme että jäädäänpä hetkeksi seuraamaan tilannetta ja katsotaan tuota Irania uudestaan kun asiasta on tarkempaa tietoa saatavilla.

Koska lomat oli anottu ja toinen jalka jo lähes matkalaukussa, oli sitten kuitenkin jonnekin ne lennot varattava, mielellään heti. Useamman tunnin lentojen metsästyksen jälkeen, loman keston ja ajankohdan aiheuttamien rajoitusten puitteissa, sopivimmat lennot löytyivät Dubaihin. Dubaista kuitenkin tuli nopeasti todettua että puolitoista viikkoa siellä on vain meille liikaa, joten matka jatkuu sitten Omaniin. Vielä tosin ei ole ihan varmaa että mihin ja miten, mutta onhan tässä reissuun vielä useita päiviä!

Kun lennot jo oli varattu, kantoi puskaradio tarkentavaa tietoa tähän USA-Iran-ESTA-kuvioon. Huhu kertoi, että vaikka viisumin kyllä tarvitsee, sen todennäköisesti voisi saada pitkäksikin aikaa kerralla, jos sen saamisen edellytykset siis täyttyvät ja pystyt osoittamaan että et ole uhka Yhdysvalloille (etkä oletettavasti myöskään kotimaallesi, sen enempää kuin itsellesikään). Tässä vaiheessa pistin jo herran soittamaan suurlähetystöön ja kysymään asian laitaa. Suurlähetystöstä huhu vahvistettiin todeksi – pelkkä matka Iraniin ei vielä ole suuri punainen lippu viisumia haettaessa ja viisumi olisi mahdollista saada helpostikin jopa kymmeneksi vuodeksi. Tilanne näytti taas valoisalta. Totesimme kuitenkin, että meillä molemmilla menee passit vanhaksi pian ja uusia lähdetään hakemaan heti kesälomien jälkeen, nyt siis ei olisi järkevää lähteä tuota viisumia hakemaan. Ohimennen totesin että eipä siinä, harmi kokonaisuudessaan ettei tullut selvitettyä asiaa aiemmin, koska tällä tiedolla olisin kyllä ne Iranin lennot buukannut, koska eihän me nyt kuitenkaan oltaisiin puolen vuoden sisään sekä jenkkilään että Iraniin oltu matkaamassa…

Vähänpä tiesin siitä että samaisena iltana bongasin elämää halvemmat lennot New Yorkiin vielä keväälle ja kliksuttelin lentoliput sähköpostiini iloiten ettei sitä viisumirumbaa tarvitse nyt tehdäkään… Kokonaisuudessaan siis tässä kohtaa voikin sanoa että onni onnettomuudessa, elämästä tuli helpompaa kun Iraniin meno siirtyi. Nyt kun Yhdysvaltoihin tulee taas keväällä mentyä, voikin syksylle sitä Irania alkaa kaavailemaan ja sen jälkeen sitten uuden passin myötä anoa sitä yhdysvaltojen viisumin ja toivottavasti elää huoletonta elämää matkailun suhteen muuttuneista matkustusehdoista huolimatta.

Näihin maisemiin pääsyn suhteen lähes laskeskellaan jo päiviä, vaikka toinen reissu vielä onkin välissä – tämä kevät on kyllä aika yliveto reissujen puolesta!

PS. Kaikki vinkit Omaniin otetaan vastaan!