Pölyä, hikeä, likaa ja melua. Näillä neljällä sanalla kuvailisin tiivistetysti Myanmarin *entistä pääkaupunkia Yangonia. Vaikka Myanmar muutoin valloitti sydämeni täysin, ei Yangon onnistunut voittamaan minua puolelleen. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meillä piti olla lähes kaksi kokonaista päivää Yangonissa. Air Asian peruttua lentomme, suunnitelma muuttui puoleentoista. Baganin ja Yangonin välisten yöbussien ollessa täynnä, päädyimme lentämään tuon välin, ja yhtäkkiä meillä olikin yksi kokonainen ja kaksi lähes täyttä päivää Yangonissa. Ja minä olin tuskissani. En muista olisinko koskaan ollut yhtä ärsyyntynyt siitä, että jossain on liikaa aikaa käytettävissä.. Mutta Yangonissa olin, siitäkin huolimatta että tiedostin sen olevan naurettavinta ikinä. Meillä oli liikaa aikaa, jotta kaupungissa olisi riittänyt kiinnostavaa tekemistä koko ajalle, mutta liian vähän, että olisi voinut lähteä vaikkapa pidemmälle päiväretkelle järkevästi.
Kuukauden Aasian matkan suurin ongelma oli se, että meillä oli päivä liikaa aikaa yhdessä kaupungissa – meillä taisi mennä aika pirun hyvin.
Tapasin Sri Lankassa erään tanskalaisen tytön, joka oli jokin aika sitten ollut lomalla Myanmarissa. Kun hän kuuli meidän tulleen juuri sieltä, aloimme vaihtelemaan kokemuksiamme junaa odotellessa. Nyökyttelimme vuoron perään hyväksyvästi toisen kertoessa omista kokemuksistaan, kokemuksemme olivat hyvin samanlaisia ja molemmin puolin tunnuimme vain ylistävän maata kilpaa. Kunnes mainitsin että Yangonista en kyllä tykännyt. Hetken keskustelukumppani katsoi epäuskoisena, kunnes parahti lähes kauhuissaan ”Oh – I LOVED Yangon!”. Ja minä kuumeisesti taas pohdin että mitä en tuosta kaupungissa sitten taas ymmärtänyt. Moni sitä kehui, mutta minä en innostunut. Vähän niin kuin kävi Pariisinkin kanssa.
Kaupungissa toki riittää tekemistä ja nähtävää. Pagodia on kymmeniä, mutta jo reilun viikon lähestulkoon pelkästään erilaisia temppeleitä kiertäneenä, raja niissäkin tulee jossain kohtaa väkisinkin vastaan. Keskustan siirtomaa-aikaiset, kauniit rakennukset ovat kyllä hienoja ja toivat melkoista kontrastia kaupungin muutoin melko köyhään ilmeeseen. Mutta muutamassa tunnissa nämäkin oli nähtyjä. Markkinoitakin oli kiva käydä kiertämässä, mutta vain pikaisesti – kovassa tungoksessa ja läkähdyttävässä helteessä ahtailla kaduilla olosta oli vaikea nauttia. Kadut ovat ruuhkaisia, jalankulku ei niin miellyttävää ja meidän siellä ollessa ainakin aurinko paahtoi niin kuumasti, että olo oli aina ulkona liikkuessa erittäin tuskainen.
Parhaimpina paloina kaupungista jäivät mieleen joen toisella puolella oleva Dala, joka tarjoaa kurkistusmahdollisuuden täysin toisenlaisen (erittäin köyhään) maailmaan, mutta sinnekään ei puolta päivää enempää saanut kulumaan. Samoin kaupungin ympäri kiertävän junan kyydissä pääsi näkemään Yangonin monet kasvot mukavasti.
Vaikka pagodia oli tullut nähtyä lukuisia jo ennen Yangonia, pisti maailmankuulu Shwedagon Pagoda kyllä aika hiljaiseksi. Kukkulan päälle rakennettu pagoda on paitsi maan suurin, myös täysin käsittämätön – vai mitäpä sanotte 110 metriä korkeasta, täysin kullalla päällystetystä stupasta, jonka korkein huippu on koristeltu vaatimattomasti yli 4500 timantilla, joista suurin on kooltaan 72 karaattia. Ikääkin tällä rakennelmalla on yli 2500 vuotta, tosin ei suinkaan nykyisessä muodossaan vaan vuosien varrella paikka on kokenut aika monta kasvojen kohotusta. Kuitenkin äärettömästä köyhyydestä kärsivän kansan takapihalla tällainen rakennelma tuntuu enemmän kuin käsittämättömältä. Koska mittasuhteet helposti kuvissa vääristyvät, esimerkkinä alla olevassa kuvassa näkyvät kaksi pistettä pagodan reunoilla eivät suinkaan ole kärpäsiä, vaan kaksi munkkia kävelemässä auringon laskun aikaan pagodan ympäri.
Shwedagon pagoda pääsee parhaiten oikeuksiinsa auringon laskiessa. Toki se on hieno ihan milloin vain, mutta taivaan tummuessa ja kynttilämeren syttyessä näky on uskomaton.
Vaikka Shwedagon pagoda ihastutti, junamatka ympäri kaupungin viehätti ja retki joen toiselle puolelle Dalaan pisti nöyräksi, en silti oikein tuntenut Yangonia omakseni. Lieneekö syynä ollut se, että olin jo ehtinyt täysin ihastumaan Baganiin ja Mandalayhin, eikä Yangon juuri pystynyt enää tuomaan samanlaista uutuudenviehätystä? Tai se, että kaupungissa oli aivan tappavan kuuma? Vaiko peräti se, että tuskailin vain tekemisen puutetta? Mene ja tiedä, mutta Yangon ei päässyt lempikaupunkieni joukkoon ja mielestäni se hävisi kirkkaasti Baganille ja Mandalaylle viehättävyydessään ja kiinnostavuudessaan.
En toki kadu että Yangonissa tuli käytyä, onhan se sentään maan suurin kaupunki ja jollain tasolla kiehtovakin kohde, mutta yksi päivä vähemmän olisi riittänyt. Myanmarissa riittää niin valtavasti nähtävää ja tehtävää, että olisin mielelläni käyttänyt päivän enemmän muualla, jos olisin saanut valita.
—–
*korjattu jälkikäteen
6 comments
Minusta Yangon näyttää (ja kuulostaakin) älyttömän mielenkiintoiselta! Ymmärtäähän sen tietysti jos kohteessa on älyttömän kuuma, aika harvassa on kaupungissa on oikeasti mukava olla paahteessa. Itse inhosin erään reissun viimeistä päivää Roomassa, kun lämpötila kohosti reilusti yli kolmenkymmenen. Edes siellä ei ollut kivaa.
En tiedä monestiko olet käynyt Pariisissa, mutta se ansaitsee (ja usein myös vaatii) useamman vierailun. Itse en ollut kovin otettu ekan kerran jälkeen. Toinen oli jo ihan ok. Kolmas todella jees. Neljättä odotellessa siis… 🙂 Pariisille kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus. Se usein myös paranee jos käy Ranskassa jollain pienemmällä paikkakunnalla (mieluiten ei kovin turistipaikassa) pyörähtämässä. Pariisikin alkaa näyttää paremmalta kun koko maata ymmärtää vähän enemmän. Niin, ainakin omasta mielestäni.
Tuo kuumuus vaikuttaa varmasti aivan valtavasti. Nämä “tykkään/en tykkää”-jututhan ovat kaikki aina niin henkilöstä riippuvia kokemuksia, että tavallaan aina mietityttää uskallanko nurista asioista, asioilla kun on sitten aina ne hyvätkin puolensa. Mutta sitten toisaalta, kirjoitanhan minä niistä positiivisistakin asioista ilman sensuuria, vaikka joku toinen olisi kokenut vastaavan tilanteen negatiivisena. Vaikeita asioita tavallaan, mutta en siis todellakaan yritä vakuuttaa että Yangon on huono kohde, se vain oli “Vähiten hyvä” noista meidän Myanmarin kohteista.
Pariisissa olen käynyt nyt kahdesti, eikä toinen kerta ollut juurikaan positiivisempi, ei vaikka olin juuri viettänyt viikon maan eteläosissa ennen Pariisiin saapumista, täytyy varmaan antaa vielä kolmas mahdollisuus jossain kohtaa kaupungille 😉
Olen melko samaa mieltä Yangonista, ei huono, mutta vähiten hyvä. Tosin Naypyidaw on pääkaupunki, mutta pidän tuosta analogiasta, koska mielestäni Turkukin on edelleen Suomen pääkaupunki!
Hupsista! Kylläpä kävi sellainen aivopieru taas että oksat pois – käsi ylös virheen merkiksi ja väärä tieto äkkiä korjauksen… Kylläpä hävettää nyt sen verran että harkisten vetäytymistä piiloon pimeään metsään ennen kuin väitän seuraavaksi että suomen rahayksikkö on markka! 😀
No on kyllä melko mahtipontinen tuo Shwedagon Pagoda. Hienosti annettu mittakaavaa noilla kuvilla! Ei sitä tosiaan muuten olisi tajunnut, miten iso se on.
Kaikki kohteet ei voi koskaan olla samalla viivalla, eikä kaikista voi pitää yhtä paljon. Joku aina menee toisen edelle.
Myanmarissa olisi kiva käydä. Innolla lueskelen juttuja sieltä 🙂
Eikö! En itsekään tajunnut kuvien perusteella että se nyt ihan noin iso olisi, jotenkin se koko ei vain välity niin helposti kuvista tuon osalta, ellei sitten saa tuollaista vertailupintaa. Tuo on totta mitä sanoit, kaikki kohteet eivät mitenkään voi olla samalla viivalla, lisäksi jokainen kokee asiat aina eri tavoin. Ongelma kai on se, että mitä enemmän näkee, sitä enemmän vaatii, jotta jokin aiheuttaa sellaisia Wau-fiiliksiä. Koska tosiaan Mandalay ja Bagan ihastutti niin kovasti, oli Yangon tavallaan jopa hieman “epäreilussa” asemassa, saattaahan se olla, että olisin tykännyt siitä hurjasti jos se olisi ollut ensimmäinen Myanmarin kohteistamme! 🙂