Etualalla kimmeltää kirkas merivesi, taustalla kohoavat jylhät vuorenrinteet. Näiden välissä, suojaisan Kotorinlahden perukoilla, lymyää mitä kauneimmassa ympäristössä mitä kaunein vanha kaupunki.
Punatiilikattoiset talot, kapeat kadut ja tunnelmalliset rakennukset. Ympärillä vankat ja vanhat muurit. Takana kohoaa jylhät vuoret, etualalla aukeaa etelä-Euroopan syvin vuono. Pientä, noin 15 000 asukkaan kaupunkia Montenegrossa on todella siunattu upealla sijainnilla. Kotor, Montenegron ehkäpä parhaiten tunnettu kohde tarjoaakin mitä upeimmat puitteet kauniita kaupunkeja metsästävälle – kaupunki on yksinkertaisesti upea visuaalisesti ajatellen.
Olin etukäteen kuullut ja lukenut valtavan paljon ylistäviä juttuja Montenegrosta, ja etenkin pienestä Kotorin kaupungista. Sympaattinen, romanttinen, tunnelmallinen, unohtumaton… Ja ne kahdeksan miljoonaa muuta ylisanaa. Niitä kaikkia käytettiin kuvailemaan Kotoria, ja voin hyvin uskoa miksi — kaupunki nyt vaan on valtavan kaunis.
Kirkkoja, aukioita ja ravintoloita mahtuu pieneen kaupunkiin uskomattoman paljon. Sokkeloiset kadut ovat jotenkin vastustamattomia. Niillä on helppo eksyä ja vaellella päämäärättömästi tovin jos toisenkin. Välillä voi istua hetkeksi yhdelle kymmenistä terassista, ja vain katsella ihmisvirtaa.
Vanhan kaupungin perältä lähtevät jyrkät portaat ylös vuorenrinnettä. Niitä pitkin pääset useille näköalatasanteille ja vanhan muurin varrelle rakennetuille rakennelmille — täältä löytyy muurin lisäksi vahtitornia, kirkkoja ja muita epämääräiseltä näyttäviä raunioita. Noin 1300 porrasta ja monta hikipisaraa myöhemmin aukeaa upeat maisemat yli punatiilikattoisen kaupungin, pitkälle kohti Kotorinlahden suuta. Näiden maisemien takia kannatti todellakin laittaa ne reidet huutamaan hoosiannaa noissa pirullisissa portaissa.
Illan pimentyessä kaupunki rauhoittuu, valot syttyvät. Kaupungin ylle kiipeävä muuri valaistaan. Tunnelma lämpimänä kesäiltana on valloittava.
Kolmen viikon matkamme on edennyt pisteeseen, jossa on ajettu halki Montenegron, Kreikan ja Albanian. Kaikki tähänastiset kohteet ovat olleet hintatasoltaan järjettömän edullisia, monin paikoin olemme myös joutuneet jopa etsimällä etsimään merkkejä turismista. Sitten saavuimme Montenegron puolelle, kuvankauniiseen Kotoriin ja kaikki tuo muuttui.
Kauniin kaupungin varjopuolet
Nuoren Montenegron suosituin turistikohde, UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva Kotor on lyhyessä ajassa herättänyt valtavaa kiinnostusta kansainvälisen matkailun piireissä. Sana kirii ja laumat saapuvat. Lonely Planet on nostanut Kotorin yhdeksi vuoden 2016 Best in Travel-kohteistaan – reppureissaajien presenssi on sen jälkeen taattu vuosiksi. Tällä hetkellä kaupungissa on myös yksi Adrianmeren suosituimmista satamista — isoja risteilijöitä lipuu satamaan päivittäin. Kolmen päivän aikana me näimme niitä seitsemän. Pienessä kaupungissa yhdenkin risteilijän vieraat muuttavat kadut kuhisevaksi, kaksi saa jo helposti tungoksen tunteen aikaan.
Kotorin nimi on nyt monien matkailijoiden huulilla, kaupunkiin odotetaan tänä vuonna yli miljoonaa vierailijaa. Se on valtava määrä alle 15 000 asukkaan kaupungille.
Turistien lisääntyessä myös turismin lieveilmiöt yleistyvät – huijarit ilmestyvät kaduille ja turistikrääsää myydään kuin viimeistä päivää. Myös hinnat hilataan pilviin. Kotorin hintataso sai ainakin allekirjoittaneen yskimään ensimmäisenä päivänä melko pahasti – yhteen keskitasoiseen illalliseen sai helposti uppoamaan täällä enemmän rahaa kuin reissun muissa kohteissa yhden kokonaisen päivän aikana yhteensä. Suomen mittakaavassa hintataso on kohtuullinen, alueen yleiseen tasoon suhteutettuna naurettava. Rahastuksen maku jää päällimmäiseksi suuhun, korvissa pauhasi turistimassojen äänet. Kaupungin kauneus hukkuu ylituristoitumisen alle, tunogs alkaa paikoitellen jopa ahdistaa. Osasin odottaa Kotorin osalta jotain tällaista, mutta en läheskään näin pahassa mittakaavassa. Olemme matkalla heinäkuussa, jolloin sesonki on päällä, mutta ei huipussaan. Kauhulla mietin millaista meno on elokuussa, kun sesonki on kuumimmillaan.
Samaan aikaan kun kaupunkia mainostetaan Adrianmeren nousevana kohteena, harvojen tuntemana helmenä, painii se kuitenkin tungoksen lisäksi monenlaisissa ongelmissa. Turistimassat saavat kaupungin natisemaan liitoksistaan ja hukkumaan roskaan. Hintataso kohoaa paikallisten ulottumattomiin. Samalla kun kaupunki houkuttelee järjettömiä määriä turisteja, joutuu se taistelemaan ongelmien kanssa, joista vierailijoiden ei toivota huomaavan – huumejengit, korruptio ja rikollisuus. Viimeisen parin vuoden aikana joutunut toimimaan päänäyttämönä maan huumekartellien välienselvittelyille. Lisäksi järjestäytynyt rikollisuus ja korruptio uhkaavat kaupungin mainetta, vaikka kovasti pyritään uskottelemaan, että kaupunki on täysin turvallinen vierailijoille. Viimeisten vuosien kehitys ei vain anna mahdollisuutta nähdä kovin positiivista tulevaisuutta Kotorin osalta. Se surettaa.
Kun kauneus ei riitä
Voitte vain arvata kuinka ristiriitaisin tuntein täältä jatkoinkaan matkaa. Niin kaunista, mutta samalla jokseenkin epämiellyttävää. Ilman tuota kaikkea edellämainittua – ilman ylituristoitunutta menoa, ilman niitä massoja, ilman sitä posketonta hintatasoa, ilman kaikkia pinnan alla piileviä ongelmia, olisin Kotoriin varmasti ihastunut ikiajoiksi. Muutamia vuosia sitten Dubrovnikissa lomaillessamme harkitsimme Montenegrossa vierailua, mutta emme saaneet aikaan lähteä. Nyt tuo laiskuus harmitti. Uskon nimittäin vahvasti siihen, että tuohon aikaan tuntematon Kotor olisi ollut täysin erilainen kokemus, silloin olisin melko varmasti rakastunut kaupunkiin ikiajoiksi. Nyt olin vain tyytyväinen kun matka jatkui.
Kotor on yksinkertaisesti jo niin vahvasti turismin kyllästyttämä, että minä en siihen pystynyt ihastumaan kaikesta kauneudesta huolimatta. Tuntui, että kaupungin todellisia kasvoja ei päässyt näkemään, ne oli haudattu jonnekin syvälle turvaan. Aitous on muisto vain, tilalla on vain I love Kotor-paitoja myyviä kojuja ja 20 euron hampurilaisia myyviä ravintoloita.
Ja kyllä, juurihan taisin vähän nurista Albanian osalta, koska se on melko päinvastaisessa tilassa. Että niin, minulle ei sitten kanssa koskaan mikään kelpaa, vai miten se äiti meni?
Jokatapauksessa suosittelen kyllä kaikesta tästä huolimatta Kotorinlahdella käymistä. En kuitenkaan jäisi kokoajaksi Kotoriin, vaan pitäisin huolen, että ehtisin viettämään hetken myös Perastissa, rauhallisessa ja lähes yhtä kauniissa kylässä lahden rannalla, aivan Kotorin naapurissa. Siellä minä viihdyin.
You might also like
10 Comments
Voi miten kurja kuulla, sillä kuviesi perusteella paikka todellakin on kuvankaunis. Itselleni liian isot turistimassat ovat kuitenkin totaalinen turn off. Tunnen itseni typeräksi ja ahdistuneeksi siellä päättömässä joukossa, joka säntäilee ympäriinsä kamera kaulassa roikkuen. Noista muista lieveilmiöistä sitten puhumattakaan 🙁 Nämä ovat ristiriitaisia juttuja – ikään kuin en itsekin olisi yksi niistä turisteista ja kuuluisi siihen samaan massaan. Parhaiten huomaan kuitenkin viihtyväni niissä paikoissa, joissa meno on vähän rauhaisampaa.
Kiva muuten, että kirjoitat rehellisesti näistä reissunne kohteista 🙂
Kiitos Anna! Ihan kuten totesitkin niin tuo tosiaan on todella ristiriitainen tunne ärsyyntyä liiallisesta määrästä turisteja – itsehän on yksi niistä, eikä minulla ole sen suurempaa yksinoikeutta paikassa vierailla kun kellään muullakaan. Jotenkin vain tuo kontrasti kaikkien muiden reissun paikkojen jälkeen oli aika valtava ja itsekään en vain viihdy tungoksessa ja ihmismassojen keskellä. Ja tosiaan, maailma on pullollaan some-kuplaa jo muutenkin, joten itse ainakin olen alusta asti pyrkinyt pitämään kuvaukset mahdollisimman rehellisinä ja kertonut paikoista just niin kuin ne oman pääni sisällä koin, silläkin uhalla että jonkun mielestä nämä satunnaiset nurinat kuulostaisikin kuinka älyttömiltä tahansa.
Onpa harmi, että meno Kotorissa on mennyt noin pahaksi. 🙁 Me ei olla siellä vielä käyty ja pakostikin sitä tämän luettua miettii, että olisi pitänyt vierailla paikassa jo viisi vuotta sitten.
No juu, viisi vuotta sitten olisi varmasti ollut ääni kellossa aika erilainen! Varmaan vielä off- ja shoulder seasonin aikaan Kotor on ihan kiva paikka (jos ei nyt noita muita ongelmia kuin turistien määrät ota huomioon) ja eihän tuo toki vieläkään ihan yhtä pahassa jamassa ole kuin vaikkapa Dubrovnik, siitä kun olen kuullut jo sellaisia kuvauksia että meina leuka loksahtaa kun en enää tunnista kuvauksista sitä samaksi paikaksi kun missä me pari vuotta sitten käytiin. Mutta niinhän tuo menee, parhaat paikat vaan vetää väkeä ja mukana tulee väkisinkin ne ongelmat, jotenkin sitä pitäisi osata haistella aina näitä vähän etukäteen että osaisi mennä juuri ennen niitä massoja..
Mä tykästyin Kotoriin vuosi sitten kovasti, kun käytiin siellä päiväretkellä Dubrovnikista. Mutta samaan aikaan tuli olo, että yksi päivä riitti siinä kauniissa, kuumassa ja turistien kansoittamassa paikassa.
Kaupunkihan on tosi kaunis, joten siitä on varmasti helppo pitää, itsellä tuo vaan jotenkin tökki. Kotor on sen verran pieni paikkana, että itse kaupunkiinhan yksi päivä riittää aika hyvinkin, kyllä mekin sitten nopeasti lähdettiin katselemaan muita paikkoja tuossa lähellä.
Me oltiin Kotorissa vuosi sitten alkukesästä. Kuumin turistisesonki ei ollut vielä alkanut, mutta myös minulle tuli ahdistus heti ensimmäisenä iltana kaupunkiin ajaessa, kun mielikuva rauhan tyyssijasta murtui nähdessäni sen vilinän kaduilla. Jostain syystä kaikki tuntui kuitenkin vähän tasoittuvan kun seuraavana aamuna lähdettiin kaupungille anivarhain, kiivettiin linnakkeelle, ja syötiin jo puolenpäivän jälkeen lounas, joka oli hintalaatusuhteeltaan erinomainen. Iltapäivällä lähdettiin sitten tekemään pieni autoretki lähiympäristöön ja meille jäi kuin jäikin hyvä fiilis sen lyhyen tutustumisen perusteella Kotorista. Meitä ihmisiä on vaan niin pirusti liikaa maapallolla, ja kun varallisuus lisääntyy niin samalla matkailu lisääntyy. Tavallaan sitä tuntee itsekin olevansa syypäänä kun matkustelee ja vielä omilla postauksilla ruokkii ihmisten halua reissata. 😀 Ja niin ne tuntemattomammatkin kohteet vaan alkaa vähitellen olla ylikansoitettuja.
Joo, nää on niin kaksipiippuisia juttuja, tavallaan turha nurista massoista kun itse on yksi turisti muiden joukossa ja vielä ruokkii ongelmaa kehoittamalla aina lähipiiriä matkaamaan niihin hyviin paikkoihin – jotka sitten lopulta ylituristoituvat. Mutta voin hyvin uskoa että tuolla tavalla alkukesästä, etenkin aikaisin aamulla kaupunki näyttäytyy parempana paikkana kun iltaisin ja keskellä päivää. Ja sitten vielä kun ympäristössä on kivoja paikkoja niin ei ihme että fiilis jäi positiivisen puolelle 🙂
Samoja huomioita tein viime vuonna syyskuussa Kotorissa vieraillessani. Paikallinen opas harmitteli turistimassoja, vaikka toki varmasti raha kelpaa. Kesäkaudella risteilijät saapuvat kerralla massoittain pieneen kaupunkiin ja siitä ne ongelmat kumpuavat. Kirjoitin muuten vähän samasta aiheesta itsekin tällä viikolla, mutta kohteena oli Venetsia. Käy kurkkaamassa!
Juu, onhan siinä tietysti hyviäkin puolia että väkeä saapuu, mutta vähän mietityttää sitten että riittääkö turistien mukanaan tuoma raha motivoimaan lopulta kaikkien muiden ongelmien keskellä, olisi ollut ehkä mielenkiintoista kuulla laajemmin paikallisten mielipiteitä. Ja mitä tuohon Venetsiaan tulee, niin Kotor ei taida onneksi olla vielä ihan yhtä pahassa jamassa kuin Venetsia, ainakaan tuon sun kuvauksen perusteella. 😉