Mitä pidemmälle kevät hiipi, mitä kauemmaksi sydäntalvi katosi, sitä enemmän odotin tätä reissua.
Minä myönnän, että olen tänä vuonna ja menneenä talvena löytänyt itseni ihailemasta talvimaisemia ja nauttinut talvipakkasilla ulkoilusta enemmän kuin koskaan. Siksi olinkin talvella erityisen iloinen siitä, että tänä vuonna pääsin taas Lapin tunturimaisemiin lomailemaan ja ulkoilemaan oikein kunnolla.
Maaliskuun loppupuolella oleva reissu Ylläksen keväthangille ei ole suomalaiselle matkailijalle se eksoottisin tai jännittävin kohde, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö tätä reissua olisi odottanut kuin kuuta nousevaa. Päinvastoin, tänä keväänä reissut vie taas vaikka minne, mutta Ylläksen reissu oli silti yksi odotetuimmista.
Alussa oli ajatus laskettelulomasta. Keväinen Lappi hurmasi kaksi vuotta sitten sillä tavalla, että totesin haluavani kokea sen uudestaan, mielellään vaikka vuosittain. Silloin pääasiassa lasketeltiin, mutta vähän myös hiihdettiin. Tämänvuotinen Lapin miniloma varattiin sillä ajatuksella, että koko kolme päivää lasketellaan ja ehkä yhtenä päivänä tehdään jotain muuta. Jotenkin matkan varrella suunnitelma kuitenkin muuttui sellaiseksi, että tehtiin melkeinpä kaikkea muuta. Rinteessä aikaa kului vain joitakin tunteja.
Tästä ei tullut sellainen reissu kuin syksyllä ajattelin matkaa varatessa, tästä tuli paljon monipuolisempi.
Toki säälläkin oli vaikutuksensa, öisin satoi sen verran, että aamuisin hoidetuillakin rinteillä laskettiin melkein enemmän offaria. Tunturin huippu oli aamupäivät paksun pilviverhon syleilyssä ja näkyvyys rinteissä pahimmillaan vain pari metriä. Tuuli oli niin kova, että tukka olisi lähtenyt päästä, jollei kypärä olisi siltä suojannut. Houkutus pysytellä matalammalla oli melko korkea, siitäkin huolimatta että iltapäivisin keli olikin jo mitä mainioin.
Pääsin laduille hikoilemaan ja latukahviloihin nauttimaan niin takkatulen loimusta, kuin kevätauringon säteistä. Pääsin ihailemaan keväthankien hohtoa fatbiken selässä testaamaan moottorikelkan vauhtia, sekä herättelemään laskettelutaitojani horroksesta. Ihailin haltioituneena tunturimaisemia ja hihittelin poroille.
Päivät oltiin liikkeessä aamusta iltaan. Mentiin, tehtiin ja nautittiin. Ylläs tarjosi niin paljon kaikkea, että ei sitä malttanut muutakaan. Kotiin lähtiessä todettiin, että seuraava reissu saa olla päivän pidempi. Kolme päivää meni niin hujauksessa, että vähän kaikesta tekemisestä jäi fiilis, että vähän pidempään olisi ollut kiva tehdä. Mutta toisaalta, kyllä se oli kolmannen täyden sporttipäivän lopuksi todettava, että on kiva lähteä kotiin, kun jalat ei enää kanna. Virta loppui totaalisesti.
Instagramin tarinoita seuranneet kaverit ovat kommentoineet menoa ihmeissään, ihmetelleet miten niin lyhyessä ajassa ehdimme sen kaiken. Nauronkin, että tämä loma oli suorittamista parhaimmillaan, aikaa oli vähän, intoa paljon. Tukka putkella mentiin aamusta iltaan, kokeillen vähän kaikkea. Illalla ei unta sitten tarvinnutkaan kauheasti kolkutella.
Lapin reissu oli mahtava. Arjen myllerryksestä päästiin hyvin irti, korvienväli tuulettui ja kroppa sai paljon uusia ärsykkeitä. Pitkät päivät hikoillessa eri lajien parissa haastoivat fyysisesti, mutta antoivat hurjasti henkisesti.
Nautin suunnattomasti, vaikka paljon olisi ollut parantamisenkin varaa. En vieläkään nähnyt revontulia. Aika laduilla ja rinteessä oli liian lyhyt. Latukahvilat sulkeutuivat aivan liian aikaisin. Sää ei koko aikaa ollut meidän puolella ja jalat huusivat kolmen päivän täysipäiväisen suoritusmoodissa-sporttailun jälkeen hoosiannaa. Talvipyöräilyreitit oli merkitty päin peräsintä ja kylpylässä porealtaan vesi oli aivan liian kylmää.
Niin, aina sitä löytää valittamisen aihetta, jos niin haluaa, mutta silti haluaisin todeta, että aika mahtavaa oli silti. Päällimmäisenä ajatuksena on silti kiitollisuus ja onnellisuus. Pari viikkoa reissun jälkeen jalatkin on jo palautuneet.
Ylläs on ykkönen, sanotaan. Se on helppo ymmärtää. Ylläksen keväthanget tarjosivat kaikkea sitä, mitä tarvitsimme. Saimme liikkua monipuolisesti ja rentoutua sopivasti. Syödä hyvin ja nukkua sikeästi. Nauttia kevätauringosta ja uusista elämyksistä. Se todellakin oli aika mahtavaa.
Polte päästä uudestaan Lappiin kasvoi taas monella pykälällä. Myönnän, olen pelkästään tämän kuluneen viikon aikana suunnitellut seuraavia reissuja Lapin lumoaviin maisemiin niin ruskan, kaamoksen, kuin kevähankien ajalle. Suunnittelen niin etätyöjaksoja kuin pitkiä lomiakin Lapissa, ja myös niitä lyhyitä irtiottoja.
Minä taidan viimein ymmärtää niitä, jotka vuodesta toiseen suuntaavat Lappiin useamman kerran vuodessa.
